Upea viikonloppu mökillä Leppävirralla, josta kuva rannasta Hyvärinsalmelle päin. Lueskelin rannalla Paavalin ensimmäistä kirjettä korinttilaisille ja mielessäni liikkui monenlaisia ajatuksia. Olen miettinyt sitä usein ennenkin, miten olemme länsimaisessa kristinuskossa menettäneet jotain hyvin, hyvin oleellista, kun apostolisuus on häivytetty uskostamme. Tästä uskomme vallankumouksellisesta ominaisuudesta on tehty juhlapuheissa ja kirkonmenoissa kuriositeetinomaisesti höpistävää munkkilatinaa tyyliin "apostolinen suksessio" jne.
Oikeasti on silmiä avartavaa lukea Uuden testamentin kirkjoituksia, jotka ovat apostolien kirjoittamia. Kun tämän tajuaa niin Kirjoitukset aukeavat uudella, syvemmällä tavalla. En usko mihinkään uuteen ilmoitukseen Raamatun kirjoitusten lisäksi, vaan siihen, että meillä on koko ajan ollut silmiemme edessä ja käden ulottuvilla sama vallankumouksellinen voima, joka parin kolmen ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana levisi räjähdyksenomaisesti. Siinä se on, UT:n kirjoituksissa - kunhan ymmärrämme vain olla lukematta sitä oman aikamme kirkollisia rakenteita vasten heijastaen.
Tältä pohjalta keisari Konstantinus Suuren tekemän vallankaappaus ja kristinuskon valtiollistaminen ja sitä seurannut konstantinolainen paradigma länsimaiden historiassa on ollut saatanan ovelimpia juonia koko maailmanhistoriassa. Se on eri vaiheiden kautta vienyt länsimaisen kristinuskon siihen halvaantuneeseen, jopa muumioituneeseen tilaan, jossa se on kärvistellyt kristillisten instituutioiden muurien suojissa satojen vuosien ajan - aina näihin aikoihin asti.
Paavalin 1. kirje Korinttin seurakunnalle antaa jo sen alkuluvuissa monia herkullisia vastauksia oman aikamme kysymyksiin:
- mitä meidän olisi ajateltava maallisesta, inhimillisestä viisaudesta ja sen käyttökelpoisuudesta Jumalan valtakuntaa ajatellen? - 1:19-21
- vastaus harhaoppeihin ja eksytyksiin ei siis löydy tämän viisauden ja ymmärryksen lisäämisestä, vaan yksinomaan hengellisestä kypsymisestä Sanan ja Hengen koulussa - 2:6-10
- meidänkin ajasta löytyvät Paavalin mainitsemat ääripäät suhtautumisessa ristin evankeliumiin, kreikkalaiset viisauksineen ja juutalaiset ihmeineen, nimittäin moderni ja postmoderni maailmankuva kaikkine käytännön sovellutuksineen - 1:22- 24
- sielullinen ihminen on aina vastaanottavana osapuolena ja on aina etsimässä uutta opetusta, kun taas hengellinen ihminen on kaiken tämän yläpuolella, aloitteellisena ja tutkivana - 2:14-15
- näyttää siltä, että Paavalin määritelmän mukaan valtaosa kristityistä ovat tälläkin hetkellä tasoltaan lihallisia kristittyjä - 3:1-4
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet." (Room. 16:17-18)
3 comments:
Mielestäni yksi iso syy srk:n halvaantuneeseen tilaan, on se, että ihmisistä ei ajeta demoneita vaan otetaan heidät sellaisinaan srk:n jäseniksi. Näin he jäävät voimattomiksi uskoviksi, kärvistelemään kaikenlaisissa riippuvuksissa, epäuskossa ja peloissa. Mk.16:17 uskovat tunnetaan siitä, että he Jeesuksen nimessä ajavat ulos demoneja. Kuinka moni uudestisyntynyt kristitty (tai edes pastori!) on Suomessa ikinä ajanut kenestäkään yhtään demonia ulos?
Täällä ei edes tunnisteta demonisoituneita ihmisiä, koska ajatellaan että vain sellaiset, jotka kouristelevat vaahtosuussa ovat demonisoituneita. Hitler jos kuka oli demonisoitu ja tuskinpa hän ilmensi näitä tunnusmerkkejä. Demonit eivät halua paljastua, eivätkä manifestoi juuri muuta kuin konfrontoitaessa.
Oma elämäni on muuttunut täysin, kun vapauduin demoneista ja sen jälkeen kaikki aika (mikä työltä liikenee) onkin mennyt muiden palvelemiseen sisäisen eheytymisen alueella - ja useita tuhansia demoneja on ulos ajettu. Vihdoin koen eläväni sitä yltäkylläistä ja mielenkiintoista elämää, jossa Jumalan yliluonnollinen voima on arkipäivää!
Tanja N:lle...
Pyydän sua tsekkaamaan http://apostolicnetwork.blogspot.com.
Ollaan yhteyksissä!
Tanja N puhuu asiaa mitä tulee yhteen pääsyyhyn siihen, miksi länsimainen kristillisyys tuottaa niin paljon sekä voimattomia että hedelmättömiä uskovia ja yhteisöjä. Valistuksen jälkeisen humanismin ja rationalismin myrkky on vienyt meiltä uskon yliluonnolliseen. Se on tehty naurettavaksi, jopa uskovien piirissä. Jopa niidenkin kristittyjen piirissä, jotka uskovat periaatteessa/teoriassa yliluonnolliseen, puuttuu elävä ja toimiva usko suhteessa demoneihin. En itsekään väitä olevani mikään ekspertti tällä alueella, mutta uskon Mark. 16:17:n todellisuuteen.
Post a Comment