OOCC

Katselin toissa iltana TV7:lta sitä Wolfgang Simsonin Starfish-näyn esittelyä ja kiinnitin huomiota siihen, kun hän puhui kristittyjen ryhmästä nimeltä OOCC eli Out Of Church Christians. Tällä hän tarkoitti uskonsa todesta ottavia uskovia, jotka ovat (juuri tämän tähden) lähteneet ulos kirkoista ja seurakunnista. (Muutenhan tämä termi olisi teologisesti mahdoton: kuka uskova nyt voi olla tosi seurakunnan eli Kristuksen ruumiin ulkopuolella?) Tämä on varmasti eräs eniten päänvaivaa pastoreille tuottava ryhmä uskovia: kun näet heidän lähtevän ulos perinteisistä kirkoista ja silti (tai ehkä juuri sen tähden) kantavan hedelmää, kasvavan uskossa ja ottavan Jumala-suhteensa vakavasti, niin mitä tehdä? Miten selittää tämä a) itselleen, b) virkaveljille ja c) seurakuntalaisille?

No, tosiasiassa tiedän, että monet tähän ryhmään kuuluvat vilpittömät kristityt kärsivät rankasta syyllistämisestä ja häikäilemättömästä pelottelusta ratkaisunsa tähden. Heille tahtoisin enkelin äänellä lukea Galatalaiskirjeen, joka vakuuttaa, että Kristuksen päälle et enää tarvitse mitään muuta. Hänessä Sinulla on jo kaikki! Vapauteen Kristus meidät vapautti - nyt meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, ettemme uudelleen anna sitoa itseämme orjuuteen. Olet vapautunut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta - älä anna nyt sitoa itseäsi uskonnon orjuuteen.

Erästä aikamme muodikkainta kristillistä harhaoppia voidaan hyvällä syyllä kutsua seurakuntafundamentalismiksi. Siinä seurakunta on ensinnäkin ottanut evankeliumin paikan eli ihmisille julistetaan ilosanomaa “meidän seurakunnastamme, jossa on hyvä opetus ja ylistys, hyvin järjestetty lastenhoito ja siistit wc-tilat”. Tämä synnyttää kuitenkin ennemmin käännynnäisiä kuin aitoja opetuslapsia. Seurakunta on myös ottanut elämän paikan, sillä nyt kaikki keskittyy seurakunnan toiminnan ja ohjelmien pyörittämiseen. Tämä synnyttää loppuun palaneita, hyväksikäytettyjä ja pettyneitä uskovia. Mikä vaarallisinta, seurakunta on myös ottanut Totuuden paikan, mikä näkyy siinä, että nyt tästä eteenpäin se on seurakunta, joka määrittelee oikean ja väärän, valheen ja totuuden, mustan ja valkoisen.

Lopputulos tästä on Ilm. 3:20:ssä kuvattu tilanne, jossa seurakunnan pää, Herra itse on kolkuttamassa tämän toimeliaan ja puuhakkaan seurakunnan oven ulkopuolella. Veljeni Herman on hyvin käsitellyt tätä problematiikkaa omassa blogissaan.Hän myös bongasi jostain netistä tämän loistavan lainauksen, joka kyllä sulatti ainakin meikäläisen sydämen ihan totaalisesti:

"In 1971 we were Jesus-people sitting on the floor talking about Jesus. We did not think we were a "real" church because we did not have a building, professional staff, constitution, statement of faith, elders, budget, parking lot or problems! So we joined the "real" church and began a thirty year journey through all expressions of church life to come back to where we started - sitting on the floor talking with people about Jesus!

If we will do what He commanded and "make disciples" by relating to friends in honesty and transparency, then He will do as He promised and build His church!" (Steve & Marilyn Hill)