Pari tärkeätä juttua

Olemme käyneet rakentavaa keskustelua Palavan Pensaan nettisivuilla eri Raamatun käännöksistä ja ylipäätään Raamatun tutkimisesta. Itse en ole mikään friikki tietyn käännöksen suhteen, vaan käytän aika paljon erilaisia versioita. Olisi hienoa, jos uskovat ylipäätään rohkaistuisivat opiskelemaan Raamattua ja sen alkukieliä omaehtoisesti. Olen joitain nuoria aikuisia rohkaissut tähän ja huomannut heissä viriävän toivon, kun olen lisännyt, että se ei tarkoita usean vuoden viettämistä jonkun teologisen seminaarin hämyisten seinien varjoissa. Arvostan esim. Missionuorten DTS-systeemiä sen käytännönläheisyyden tähden, lipsumatta kuitenkaan yhtään pois raamatullisuudesta.

Mutta joo, opiskelkaa Sanaa keskenänne, käyttäkää apuvälineitä ja hyödyntäkää myös Kristuksen koko ruumiin resursseja tässä suhteessa. Rukoukseni on, että tulevaisuudessa tulemme näkemään Kristuksen ruumista palvelemassa kiertävän palveluviran haltijoita, jotka palvelevat ruumiin jäseniä ja varustavat heitä myös Sanan opetuksessa. Koen tämän hyvin tärkeäksi, koska se on myös osa minun omaa kutsuani.

Tämä vie meidät suuremman jutun äärelle. Kyse on siitä, mitä Raamattu on meille? Samalla tavoin kuin Kristuksen seurakunta (siihen liittyminen ja kuuluminen) alkaa aina yksilön kohdalla siitä kysymyksestä, kuka Jeesus on Sinulle, niin samalla tavoin uskossa kasvaminen ja Kristuksen ruumiin varustaminen alkaa siitä, mitä Raamattu on Sinulle. Mikä on Raamatun merkitys meille yksityisinä uskovina ja kokonaisena ruumiina Herrassa?

Onko se oman elämämme ja opetuksemme ylin ohje ja auktoriteetti? Vai onko se jonkinlainen virikekirja, jota jokainen voi käyttää mielensä mukaan? Onko Sana se, joka kritisoi ja tutkii meitä vai onko se meidän kriittisen arviointimme kohteena? Noudatammeko me Sanasta nousevia periaatteita ja käytäntöjä vai haemmeko omille käytännöillemme ja tavoillemme tukea Raamatusta?

Näiden kanssa kannattaa olla tarkkoina, sillä tämän Raamatun oman ilmoituksen mukaan se itse tutkii, kritisoi ja arvioi meidän elämäämme, tekojamme, ajatteluamme ja opetustamme (Hepr. 4:12-13).

Toinen tärkeä juttu, mihin olen hiljattain törmännyt on kyse uskollisuudesta. Jumalan näkökulmasta ei ole olennaista se, miten paljon Hän on Sinulle uskonut. Tärkeintä on se, että olet uskollinen - vähässä tai paljossa. Tai oikeammin sanottuna: ensin vähässä, sitten paljossa. Miten se Paavali sen pukikaan sanoiksi? "Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi" (1.Kor. 4:2). Tunsin joskus kauan sitten erään pastorin, joka sanoi jotenkin siihen tapaan, että ei se ole tärkeää, onko joku henkilö profeetta tai apostoli, vaan se millainen ihminen tämä profeetta tai apostoli on.

Muistan nuorena kaverina kun opiskelin eräässä kristillisessä oppilaitoksessa pääkaupunkiseudulla, niin eräs kaverini totesi maallisista velvollisuuksistaan, että "ei ole henki kehottanut tekemään niitä". Huomasit varmaan, että tuossa lainauksessa kirjoitin "henki"-sanan
pienellä alkukirjaimella, vaikka kaveri itse olisi tarkoittanut sen kirjoitettavajksi isolla. Tein sen tarkoituksella, koska Pyhä Henki ei koskaan kehota Sinua laiminlyömään normaaleja velvollisuuksiasi, olkoot ne kuinka "maallisia" hyvänsä. Itse asiassa sen jälkeen, kun Jumalan Poika syntyi tänne ihmiseksi ja työskenteli puusepänalan yrittäjänä, ei mikään homma ole ollut "vain" maallista työtä.

Sitä paitsi et tarvitse mitään erillistä Hengen kehotusta noustaksesi aamulla ylös ja huolehtiaksesi normaaleista velvollisuuksistasi, leipätyöstäsi yms. Jumala itse sanoo profeetta Miikan kautta, että Hän on jo ilmoittanut meille ihmisille sen, mikä on hyvää. (Ks. Miika 6:8.) Hän ei näin ollen vaadi meiltä muuta, kuin että teemme sitä, mikä on oikein, rakastamme laupeutta ja vaellamme nöyrästi Hänen edessään. Tähän emme siis tarvitse mitään sen kummempia Hengen kehotuksia, profeetallisia sanoja tmv.

Valitettavasti nimittäin näihin samoihin hurskasteleviin ylilyönteihin törmään aina silloin tällöin edelleenkin. Peräänkuulutettaan kristillisiä arvoja ja moraalia, Jumalan äänen kuulemista ja Hänen tahtonsa tekemistä jne, mutta samaan aikaan omataan sangen löyhä työmoraali. Näin ei saa olla. Jollemme osaa olla uskollisia maallisessa työssämme, miten Jumala koskaan voi varustaa meitä Hänen työhönsä. Uskollisuus kulkee aina käsi kädessä kuuliaisuuden kanssa. Vain tätä kautta meistä voi tulla "astioita jaloa käyttöä varten". Muuten Jumalan sana tulee pilkatuksi meifdän keskellämme.