MAALLIKOIDEN NOUSU

Kun sitä meikäläinen on vähän tällainen taivaanrannan maalari ja kaiken eteen tulevan ihmettelijä, niin viimeksi tänään huomasin ajattelevani, että kyllä tämä aika, jota me elämme on sitten merkillistä. Kaikkialla ympärillämme näemme olemassaolevien instituutioiden rapautumista - puoluejärjestelmästä urheilukisojen vapaaehtoistyöhön ja kirkollisista instituutioista koululaitokseen. Tämä perittyjen ja perinteisten systeemien kyseenalaistaminen on ajan ilmiö ja trendi, niin hyvässä kuin pahassakin. Kaikkialla näkyy vakava johtajuuden kriisi. Samaan aikaan, kun kaivataan ja ihannoidaan yhden vahvan johtajan mallia, ollaan jo kuitenkin petytty perinteisiin johtamis- ja hallitsemistapoihin. Ei uskota enää aitoon, hyvään johtajuuteen, kun ympärillä näkyy liian paljon esimerkkejä huonosta, epäraamatullisesta johtajuudesta - niin hengellisissä kuin maallisissakin piireissä.

Tämä kehitys näkyy hyvin selvästi hengellisessäkin kentässä. Minäkin meinasin ensin käyttää otsikossani vahvempaa ilmaisua "kapina" sanan "nousu" tilalla. Se olisi kuitenkin antanut aseet kriitikkojen käsiin, koska kapinalla on perinteisesti kristillisissä piireissä huono kaiku - alkaen Luciferin kapinasta Taivaan Jumalaa ja kaiken Luojaa vastaan. Mutta entä jos kapinoidaan sielunvihollisen synnyttämää ja hallitsemaa baabelilaista järjestelmää, sen toimintaa ja ajattelutapaa vastaan? Eli mitä jos johtajuuskäsitys (ja sen pohjalta nouseva toimintatapa ja kulttuuri) ovat epäraamatullisia ja tästä ajasta ja sen ajattelusta nousevia? Mitä jos tämän seurauksena näemme ympärillämme pettyneitä, turhautuneita, rampautuneita ja loppuun ajettuja uskovia? Eikö sitä vastaan olisi silloin noustava? Vai onko sekin silloin kapinaa?

Joku sanoo tähän nyt, että eihän se mitään kapinaa ole, jos haluaa ennalleen asettaa jotain, minkä sielunvihollisen harhaanjohtama ihminen on taitamattomuuttaan, vallanhaluaan tai muuten pilannut? Toinen kysyy, että eihän Jumalan lasten tarvitse Baabelia vastaan kapinoida. Eihän se edes ole mitään kapinaa, vaan oikean ja aidon Kuninkaan ja Auktoriteetin seuraamista. Vai milloin vallananastajan vastustaminen on ollut kapinointia? Since the days of Robin Hood himself - never!

Tältä pohjalta minäkin tahdon esiintyä ja sanoa sanottavani. Oloni on kuin odottavalla äidillä. (Tai no, mistäs minä tiedän...) Mutta joo, sisälläni on jotain, joka etsii väylää ulostulolleen ja minun täytyy se synnyttää - sanoa ääneen jotain.

Monissa kristillisissä piireissä me näemme maallikoiden nousevan, astuvan esiin ja ottavan oman paikkansa oman kutsunsa perusteella Jumalan valtakunnassa ja sen työssä. Nyt joku sanoo tähän, että ei Jumalan valtakunnassa mitään maallikkoja ole, koska kaikki ovat Herran pappeja uudessa liitossa. Tämä onkin totta. Koko "maallikko"-idea esiintyi ensimmäisen kerran Rooman piispaksi mainitun Kleemensin kirjeestä korinttilaisille, jossa hän ensimmäisenä kristillisenä kirjoittajana tekee eron kristittyjen johtajien ja tavallisen kansan välillä. Puhutaan vuodesta n. 100 jKr. - eli huolestuttavan pian apostolisen ajan jälkeen. Kleemensin idea oli yksinkertaisesti se, että hän näki Vanhan testamentin jumalanpalvelusjärjestyksen pappeineen saavan täyttymyksensä kristillisessä seurakunnassa.
-------

Myönnän avoimesti, että minua hämmentää tämä eteeni aukeavien näkymien laajuus. Se huimaa ja salpaa hengen. Kyse on nimittäin näin nopeasti tapahtuvasta luopumuksesta ja lankeamisesta pois aidosta raamatullisesta opista. Vanhan testamentin esikuvallisuutta voidaan tulkita siis kahdella tavalla, joista Kleemens monien muiden kirkkoisien tavoin näyttää valinneen sen väärän. Nämä herrat nimittäin ajattelevat voivansa kopioida yks yhteen VT:n temppelipalveluksen papistoineen, ylipappeineen ja uhreineen (latinan kielen messua tarkoittava sana näet tarkoittaa Kristuksen uhraamista uudelleen ja uudelleen). Kun luemme UT:a, niin näemme ihan toisenlaisen, ei kopioivan, vaan hengellisesti vertauskuvallisen tulkinnan.

Millaisia ajatuksia tämä herättää minussa? Jumala olkoon minulle ja omalle sukupolvelleni armollinen, ettemme enää toistaisi esi-isiemme virheitä!
-------

Sana "maallikko" tulee siis kreikan kielen kansaa tarkoittavasta laos-sanasta. jota esim. Pietari käyttää 1.Piet. 2:9-10:ssä. Vastaavasti kreikan kielen sana kleros tarkoittaa osaa, jakoa tai perintöä. Ut ei koskaan käytä kleros-sanaa puhuessaan seurakunnan vanhimmista (kr. presbyteros) tai kaitsijoista (kr. episkopos). Tästä sanasta siis tulevat englannin kielen clergy tai suomen kielen klerikaali(nen), millä viitataan papistoon erityisenä säätynä erotukseksi "maallikoista".

No, tähän kehityskulkuun emme nyt tässä voi mennä sen pitemmälle, mutta siitä saamme hyvän käsityksen siitä, miten kaikki alkoi - ja miten, Jumala meitä armahtakoon, nopeasti hapattuminen alkoikaan! Mutta kun ajattelemme länsimaisen kristinuskon historiaa, niin huomaamme olevamme tietynlaisessa murroskohdassa, ja vielä enemmän, uuden vaiheen edessä. Jumalan Hengen synnyttämät herätysliikkeet ovat aina olleet ns. "maallikkoliikkeitä", josta monet edelleenkin - papisto etunenässä - ovat ilmeisen aidosti ylpeitä. (Heh. Sarkasmi pukkaa päälle...)

Mutta nyt näyttää asioiden kehityksessä olevan uusi vaihde silmässä. Eli jos meillä on itse aiheutettu ja oikeutettu johtajuuskriisi myös kristillisissä piireissä, niin se on vain puolet totuudesta. Toinen puoli on nimittäin se, että Jumala on selvästi nostamassa ja varustamassa uutta apostolisten ja profeetallisten tienraivaajien joukkoa palvelukseensa. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö joukossa voisi olla teologi- tai pastorikoulutuksen saaneita, mutta se ei enää ole se määräävä tekijä. Huomispäivän seurakunnassa johtajuus ei perustu asemaan, oppineisuuteen, virkasuhteeseen tai muuhun tällaiseen. Se perustuu kutsuun ja armoitukseen sekä hengelliseen kasvuun.

On maallikoiden nousun aika ja tämä on jännä juttu sillä tavalla, että näemme VT:sta Israelin ja ennen kaikkea Juudan kansan historiasta vastaavanlaisen kehityksen. Profeettojen julistuksen eräs vahva teema ennen pakkosiirtolaisuutta oli hyökkäys väärää johtajuutta vastaan niin hengellisellä kuin maallisellakin puolella. Lopulta Hesekiel kirjansa luvussa 34 pakkosiirtolaisuuden ajan profeettana julistaa lopullisen tuomion oman aikansa huonoille paimenille. Mutta samaan aikaan tämän degeneroitumisen kanssa Jumala on kuitenkin valinnut, puhdistanut ja nostanut "pyhän jäännöksen", joka on tulevaa Messiasta odottava uskollisten joukko.

Meidän aikamme näyttää minusta hämmästyttävällä tavalla muistuttavan tätä tilannetta. Meidänkin aikanamme Jumala on tuominnut ja tuomitsee väärät paimenet ja kovat johtajat, jotka herroina ylhäältäpäin johtavat ja hallitsevat laumansa yli. Mutta samalla Hyvä Paimen kutsuu myös näitä lampaitaan oman paimenuutensa alle. (Ks. Hes. 34. luku.) Käytännössä näen sen tapahtuvan kun ihmiset lähtevät ulos heitä eksyttävistä, hyväksi käyttävistä ja orjuuttavista systeemeistä. Ratkaisevan tärkeä strateginen kysymys tulevaisuudessa ja jo nyt on se, mihin ja millaiseen uskovien yhteyteen nämä ihmiset menevät entisistä yhteisöistään lähtiessään? Toistavatko he vain edeltäjiensä virheet perustamalla tuota pikaa toisen samanlaisen yhteisön, jossa vaikuttaa sama perusdna (vrt. Nokia Missio Church.) vai ovatko he valmiita näkemään vaivaa, yksinäisyyttä, väärinymmärrystä ja suoranaista panettelua halutessaan rakentaa aitoa uusitestamentillista uskovien yhteyttä, joka perustuu lapseuteen, ei opilliseen samoin ajattelemiseen tai yhden ja saman johtajan alle alistumiseen?

Sanottakoon se suoraan: emme löydä UT:sta yhden johtajan mallia seurakunnassa. Näemme siellä sekä paimenuuden, joka käsittää joukon hengellisesti vanhimpia paikallista Herran seurakuntaa kaitsemassa (Apt. 20:17 alk.) että kiertävän palvelutyön (Ef. 4:11 alk.), joka palvelee koko Kristuksen ruumista kaikkialla. Yksijohtajuusmallia emme sieltä löydä muuta kuin huonona esimerkkinä (3. Joh. 9). Tämä voimakas hierarkkinen johtajuus on suuri syy, miksi monet lähtevät pois seurakunnista, joissa näin opetetaan.

Frank Viola kertoo eräästä anonyymistä jenkkipastorista, joka kertoo omasta kokemuksestaan, miten hän meni teologiseen seminaariin, jossa hän omaksui "ainoan asian, jota siellä opetettiin: ammattimainen pappeus. Kun valmistuin tajusin osaavani puhua latinaa, kreikkaa ja hepreaa ja että ainoa asia maan päällä, johon minut oli valittu oli olla paavi. Mutta jollain muulla oli jo tämä homma." Niinpä. Näinhän tämä kuvio menee: minä olen kuuliainen omalle pastorilleni, joka sitten on kuuliainen omalle piispalleen tmv. joka sitten on taas kuuliainen... Pyramidin huipulla on sitten aina paavi - "Vicarius Fili Dei" - oli hän sitten roomalaiskatolinen, luterilainen, karismaattinen tai mikä muu hyvänsä. Kristuksen seurakunta ei kuitenkaan ole UT:ssa mikään tällainen hierarkkinen systeemi eri hengellisine luokkineen (maallikot - papisto), eikä sitä ole tarkoitettu edelleenkään sellaiseksi.
-------

Emme myöskään löydä UT:sta tähän perustuvaa oppia ns. "hengellisestä suojasta", joka on eräs aikamme suurimpia huuhaa-juttuja kristillisessä kentässä. Ilmiönä ja opetuksena se ei kuitenkaan ole mikään uusi, vaan se perustuu karthagolaisen kirkkoisän Kyprianuksen opetukseen siitä, että piispalla (kr. episkopos, UT:ssa kaitsija) ei ole ketään muuta yläpuolellaan kuin Jumala. Eli hän oli tilivelvollinen yksin ja suoraan Jumalalle. Muut hänen alapuolellaan ovat sitten portaittain tilivelvollisia yläpuolellaan olevalle. Tältä pohjalta sitten Kyprianus opetti, että jokainen, joka erottaa itsensä piispastaan, erottaa itsensä itsestään Jumalasta. Hänen mukaansa osa Herran laumasta on aina luovutettu jonkun tietyn piispan alaisuuteen hallittavaksi.

Mietipä hetkinen, missä olet viimeksi kuullut tällaista opetusta? Löydät vastauksen helposti, kun sijoitat Kyprianuksen käyttämän "piispa" sanan tilalle sanan "pastori". Kyse on kuitenkin a) epäraamatullisesta opetuksesta ja b) ikivanhasta pakanallisesta tavasta hallita ja manipuloida ihmisiä. Tämä opetus ja käytäntö jakaa uudestisyntyneetkin uskovat kahteen kastiin ja samalla oikeuttaa "maallikot" tyytymään passiivisen sivustakatsojan rooliin. Systeemi pyörii ja kaikki on jo ajateltukin valmiiksi. UT:n opetuksen mukaan olemme kuitenkin kaikki Herran pappeja, joiden jokaisen ainoa hengellinen suoja on Herra Jeesus Kristus itse. (Tästä aiheesta kannattaa katsoa tarkemmin täältä.)
-------

En voi olla uudelleen lainaamatta suomalaisen luterilaisen toisinajattelijan Anssi Simojoen maanpakolaisuudestaan kirjoittamaa tekstiä: "On tullut aika lampaiden itse kirjoittaa paimenkirje, koska paimenien raamatullinen ääni ei kuulu. He ovat mykkiä tai heidän puheensa hillitty charmi ei erotu yhteiskunnan sovinnaisesta normaalikohinnasta." (Paimenkirje, s. 15, Sley-kirjat, 1993)

Tästä on perimmältään kyse siinä, mitä Jumala nyt on tekemässä: maallikoiden noususta. Kyse ei ole kapinasta auktoriteetteja vastaan, vaan kyse on oman kutsun ottamisesta vakavasti ja oman armolahjansa virittämisestä palavaksi. Mutta samaan hengenvetoon on sanottu suoraan, että kyse on myös poisoppimisesta vanhasta, passivoivasta opetuksesta siitä, että on olemassa jokin erityinen hengellinen luokka ja sitten "maallikot". Sinun on kasvettava aikuisuuteen ja Sinun on astuttava vanhimmaksi nuoremmillesi.

Tämä haastaa meidät jokaisen. Kyse on identiteetistämme Kristuksessa ja oikeuksistamme ja velvollisuuksistamme Jumalan valtakunnassa - ei missään inhimillisissä systeemeissä. Monien tuntemieni kristittyjen mielestä on sekä turvallisempaa että helpompaa jäädä vanhoihin kuvioihin. Mihin joukkoon Sinä kuulut? Nousetko vai jäätkö?