Wednesday, August 19, 2009

Muistiin merkittyä viikonlopulta



- "Hän on lunastanut minun sieluni rauhaan taistelusta, jota käydään minua vastaan, sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan." (Ps. 55:19 Raamattu kansalle-käännöksen mukaan)

- "Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi." (1.Kor.4:2)


Käsittelimme lauantai-iltapäivän opetuksissani mm. islamin haastetta meille kristityille. (Muista opetuksista vastasi Ville Kuusela.) David Pawsonin mukaan islamin vetovoima länsimaissa perustuu ennen kaikkea seuraaviin seikkoihin:

- Islam on tuore uskonto, nuorin kolmesta valtauskonnosta.

- Se on hyvin yksinkertainen uskonto, jonka uskontunnustus esim. tiivistettävissä yhteen lauseeseen.

- Se on hyvin helppo uskonto, koska sen ulkokohtaisten käskyjen noudattaminen on melko helppoa.

- Islam on lisäksi kunnioittava uskonto, mikä muodostaa melkoisen haasteen länsimaiselle kristinuskolle, jossa Jumala on seniili gubbe ja kaikki pääsevät lopulta taivaaseen.

- Se on myös moraalinen uskonto, mikä antaa sille pohjaa kritisoida länsimaiden "kristillistä" kulttuuria. (Tästähän saatananpalvojatkin arvostelevat kristittyjä: kaksinaamaisuudesta ja tekopyhyydestä.)

- Lopuksi islam on miehinen uskonto, jossa mies on aktiivinen uskonnon harjoittaja, joka ei häpeä tunnustaa uskoaan myös julkisesti.

Näissä kaikissa islam selvästi haastaa perinteisen länsimaisen kristinuskon. Kuitenkin voimme sanoa - kuten eräs osanottajista totesi - että kaikkea tuotahan aito, raamatullinen Jeesus-uskokin on:

- Tuore, koska Jumalamme on elävä.

- Yksinkertainen, koska oikeasti sen ydin ei ole vaikeaselkoisessa teologiassa, vaan suhteessa Isään Jeesuksen kautta.

- Helppo, koska meidän tulee seurata vain Jeesusta.

- Kunnioittava, koska Herran pelko on viisauden alku.

- Moraalinen, koska Herran lain käskyt on nyt kirjoitettu sydämiemme lihatauluihin.

- Miehinen, koska näin oli alussa - ja on nytkin aina siellä, missä Herran Henki ennalleen asettaa seurakuntaa.


Tuosta viimeisestä kohdasta olikin syytä siirtyä käsittelemään oman aikamme isättömyyden ongelmaa. Kyse näyttää olevan suomalaisen miehen kyvyttömyydestä ottaa kannettavakseen vastuuta, joka hänelle kuuluu, ei vain lainsäädännön, vaan Jumalan säätämyksen pohjalta. Tähän kuuluvat kysymykset miehen ja naisen välisestä suhteesta, isyydestä ja äitiydestä, vastuista, velvollisuuksista ja oikeuksista sekä ylipäätään vanhemmuudesta niin hengellisessä kuin kaikessa muussakin mielessä.

Kun näitä peruspylväitä järkytetään, niin vaikutukset näkyvät ensin kodissa ja perheessä, sitten suvuissa ja seuraavissa sukupolvissa jatkaen vaikutustaan koko yhteiskuntaan ja kulttuuriin, joka meitä ympäröi: kasvatus, koulutus, poliittinen päätöksenteko, sosiaaliset suhteet, viihde ja media, kirjallisuus ja taiteet, arvot ja asenteet jne. Tämä fundamenttien järkyttäminen voi johtua yhtä hyvin miesten vastuuttomuudesta kuin naisten tottelemattomuudestakin. Molemmissa asioissa on kuitenkin kyse samasta asiasta eli Ef. 5:21-25:ssä olevan Herran käskyn laiminlyönnistä. Tämän Herran sanan edessä tottelemattomuus poikii kirousta aina seuraaviin sukupolviin ja kuuliaisuus Herran siunauksen samoin aina tuleviin sukupolviin asti.

Jos näemme ympärillämme luopumusta ja lankeamista pois Herran tahdosta, niin on hyvä ymmärtää, että ensin on tapahtunut tämä luopumus ja lankeemus uskovien keskuudessa. Jotain on ensin tapahtunut hengellisessä maailmassa, joka sitten toistuu laajemmassa mittakaavassa näkyvässä maailmassa. Meidän on siis otettava Herran sana todesta tässä suhteessa ja elettävä sen mukaan. Kyse on seurakunnan ennalleen asettamisesta tässäkin kohtaa. Kun Herran Henki käytännössä alkaa puhua meille näistä asioista Hän teettää meillä paljon parannuksen tekoa, nöyrtymistä ja uudistumista arvoissamme, asenteissamme ja käytännöissämme.


Sunnuntaina päätöjutussamme jaoin jotain siitä, millaisena me näemme tulevaisuuden maailmassa, jossa ennustettavuus on hyvin vähäistä ja kaikki tapahtuu lyhyellä tähtäimellä. Koko tämä "baabelilainen maailmanjärjestelmä" (W.Simson), joka ympäröi meitä monoliittisen yksimielisyyden tavoin, perustuu johonkin muuhun kuin uskoon, mikä taas on Jumalan taloushallinnon perusta.

Paavali puhuu 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvussa siitä, miten meidän tulee pysyä kunkin siinä osassa, missä olemme kutsutut ja elää tässä maailmassa ikäänkuin emme omistaisi mitään tai ikäänkuin meillä ei olisikaan mitään pysyviä kiinnityksiä ja sidonnaisuuksia tähän maailmaan. Näin pitää olla Paavalin mukaan "lähestyvän ahdingon tähden" ja koska "tämän maailman muoto on katoamassa". Meidän uskomme on näet se, mikä voittaa tämän maailman (ja sen lainalaisuudet). Kun Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 1. luvussa, että "vanhurskas on elävä uskosta", niin sillä on siis muukin kuin "vain" juridinen merkitys. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki mitä elämiseen tarvitsette annetaan teille, sanoo Jeesus.

Tämä on se uskon asenne, jolla meidän on kohdattava tulevaisuus. Tässä me tarvitsemme sellaista uutta yhteisöllisyyttä, joka perustuu yhteiseen Isään ja lapseuteen, ei jäsenrekisteriin, oppiin tai mihinkään muuhunkaan tällaiseen seikkaan. Paavali kehottaa nuorta Timoteusta verkottumaan kaikkien niden kanssa, jotka etsivät Herraa puhtaasta sydämestä. (Ks. 2.Tim. 2:22.)




1 comment:

Mimosa said...

Miehinen=?

"Se on hyvin helppo uskonto, koska sen ulkokohtaisten käskyjen noudattaminen on melko helppoa."

On muuten uskomatonta miten paljon mieluummin ihmiset haluavat sääntöjä joita noudattaa kuin suhteen (tai sisäistä muutosta). Näin muuten tutkijat epäilevät myös olleen esim. pakanoiden anglo-saksien parissa, kun he kääntyivät kristinuskoon - epäillään (ei 100% varmuutta voi olla, koska kyseessä lähteiden tulkinta ja lähteet tuolta varhaiskeskiajalta vähäisiä) että he kyselivät kaikkia mahdollisia sääntöjä, miten nyt tuli elää, saiko kuukautisvaivainen nainen mennä kirkkoon jne..Rituaalit kun olivat heidän pakanauskossaan olleet tärkeitä. Ja ylipäänsä ulkokohtaisuus.

Tuo isättömyys on tosi totta, ja Sinkkonen sanoi hyvin. Onneksi tosiaan Jumala on Isämme.

Kiitos jakamisesta!