Rahan antaminen & yleiset oppimisvalmiudet (eli kymmenysten raamatullisista perusteista)

Kävin tuossa pari päivää sitten satamassa kaffella erään ystäväni kanssa. Juttelimme siinä maailman menosta ja hengellisessä kentässä esiintyvistä erilaisista ilmiöistä. Tuli puhetta myös rahan antamisesta erilaiseen hengelliseen työhön tai kymmenyksistä ja anneista. Tämä juttuhan on meidän ajallemme hyvin tyypillinen ja joidenkin kristittyjen piirissä hyvinkin paljon esillä pidetty - suorastaan pumpattu - asia.

Jotkut opettavat, että kaikkien uskovien tulisi maksaa omaan kotiseurakuntaansa kymmenykset. Tähän toiset vielä lisäävät, että tämän jälkeen itse asiassa vasta alkaa ns. antaminen Jumalan valtakunnan työhön. Tunnen monia hurskaita kristittyjä, jotka menettelevät näin - toiset jopa kokevat huonoa omaatuntoa tai pelkäävät ylhäältä päin tulevaa rangaistusta, mikäli eivät näin tee tai ovat vain yksinkertaisesti unohtaneet koko jutun välillä.

No, tämä ystäväni kommentoi saaneensa kyllikseen näistä pitkistä kolehtipuheista, jotka tähtäävät "hedelmälliseen uhrin kantamiseen". (Mieti vähän, miten upea kielikuva ja miten sen kuulee ja ymmärtää joku ei-uskova ystäväsi, jonka olet pahaa-aavistamattomana tuonut kokoukseen!) Joo, kyllä minunkin mielestäni on jotain vikaa silloin, jos täytyy pitää joka kerta noin 30-45 minuutin mittainen "uhripuhe" (haa, taas kielikukkanen!). Jonkinlainen vinoutuma uskonelämän harjoittamisessa täytyy olla, jos itse Raamatun opetus ja Jumalan Sanan jakaminen tilaisuudessa jää vähemmälle kuin tuo rahankeruupuhe.

Joku huomauttaa tähän nyt, että tämähän on osa seurakunnalle suunnattua Sanan opetusta, kun opetetaan kymmennysten antamisesta ja uhraamisesta Herran työhön. Okei, hyväksytään - etenkin jos oletetaan, että Uusi testamentti opettaa uuden liiton uskovallekin kuuluvan tämän lain. Mutta entä sitten, jos tällainen uhripuheopetus toistetaan suurin piirtein samalle yleisölle joka kokouksessa säännöllisesti useiden vuosien ajan? Minulle ainakin herää kysymys siitä, mitkä ovat kohderyhmän yleiset oppimisvalmiudet. Eli jos uudelleen ja uudelleen joudun toistamaan saman opetuksen samoille seurakuntalaisilleni, niin herää epäilys onko opetus mennyt perille? Toinen vaihtoehto on se, että minä itse olen niin surkea opettaja. Mutta jokin tässä kuviossa mättää...

Joku sanoo nyt tähän, että kymmennysten antaminen on välttämätöntä evankeliumin eteenpäin menemiseksi. Tämäkin on totta, mutta se ei vielä vastaa siihen peruskysymykseen onko kymmennysten antaminen uusitestamentillinen käytäntö? Ok, tiedetään, että Mooseksen laki näin edellytti Israelin kansalta, mutta entä uuden liiton uskovat? Löydämmekö UT:sta meitä ohjaavan ja sitovan mallin kymmennysten säännöllisestä uhraamisesta? Löytyykö se Jeesuksen opetuksista? Entä Apostolien tekojen esimerkit tai Paavalin 2. kirje korinttilaisille? Toinen kysymys heti perään: miksi juuri 10% tuloistasi - eiväthän vanhatestamentilliset kymmennyksetkään olleet näin "vähän"? Jos tämä ihmetyttää Sinua, niin silloin Sinun on syytä lukea tarkemmin Mooseksen lain kymmenysopetus. Mooseksen laki uuden liiton pakanauskovia ohjaavana herättää muutenkin epäilyksiä...

Itse en löydä UT:sta uskovia sitovaa kymmennysopetusta. Siellä puhutaan kyllä antamisesta ja avustamisesta, mutta se on vähän eri juttu. Pitäisiköhän tätä aihetta tutkia vähän tarkemmin, ettemme joutuisi hamaan paruusiaan asti kuuntelemaan näitä tunnin kolehtipuheita, joka ehkä kertoo enemmän uskon puutteesta kuin raamatullisten periaatteiden noudattamisen tarpeellisuudesta.

Minulla itselläni ei ole mitään raamatullista antamista vastaan - teen sitä itsekin jatkuvasti ja säännöllisesti. (Tosin viime vuosina olen lopettanut ns. kalkulaattoriuhraamisen.) Haluan tässäkin asiassa
a) etsiä raamatullista totuutta aiheesta ja
b) nähdä mallin, miten alkukristityt sovelsivat sitä käytäntöön.

Tähän kysymykseen näet liittyy joitakin sellaisia pointteja, jotka kuuluvat olennaisesti raamatulliseen totuuteen seurakunnasta. Käytännössä ne kysymykset koskettavat kysymystä virkapappeudesta, kirkkorakennuksista yms. seikoista, jotka ovat perinteisesti olleet länsimaisen kristillisyyden kivijalkoja. Tämän takia tiedän jo tämän kirjoittaessani astuvani tahallaan erään äkämystyneen "pyhän lehmän" hännälle...

Kuulin eräällä Paimenten illallisella erään ystäväni kertovan olleensa joskus parikymmentä vuotta sitten mukana erään seurakunnan toiminnassa, jossa vuokratut tilat tulivat niin kalliiksi, että oli pakko pitää parikin kokousta päivässä, jotta saatiin vuokrarahat kokoon. Oli siinä uhripuheille käyttöä...

Kommentteja, pliis: raamatulliset perustelut esiin nyt!


-------
PS. Mutta hei oikeasti, mieti, miten sunnuntaikokoukseen houkuttelemasi ei-uskova työkaverisi höristää korviaan ja hänen mielenkiintonsa kohoaa äärimmilleen, kun hän kuulee pastorin julistavan saarnapulpetista käsin: "Seuraavan laulun aikana kannamme uhrin - veljet, olkaa hyvät ja valmistautukaa!"