KAIKKI?
Meneekö pääsi pyörälle erilaisten kirkollisten liikkeiden paljoudesta? Ei hätää. Seuraavan listan avulla olet taas kartalla.
Syökää kaikki: Roomalaisten leijonien liike ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina. Nykyisin liikettä vastaa Haastakaa oikeuteen kaikki-liike.
Ottakaa ja juokaa kaikki: Korkeakirkollinen liike, joka kannattaa mm. jälkikonsekraatiota sekä ehtoollisaineiden loppuunnauttimista ehtoollisen vieton jälkeen.
Ottakaa ja juokaa kaikki: Äärikansankirkollinen liike, jonka mukaan ehtoolliselle pääsyyn riittää se, että kuuluu ihmislajiin.
Haastakaa oikeuteen kaikki: Suvaitsevaisten ja edistyksellisten liike, joka etsii seurakunnista vanhauskoisia pastoreita haastaakseen heidät oikeuteen suvaitsemattomuudesta ja liian vähäisestä edistyksellisyydestä.
Uudistakaa kaikki: Ns. "Spongilaisten" liike, joka haluaa uudistaa kaiken maalla, merellä ja ilmassa, ettei kristinusko vain osoittautuisi vanhanaikaiseksi.
Porsaita äidin oomme kaikki: Aikanaan ns. nauruherätyksen liepeille syntynyt liike, jossa korostettiin Pyhän Hengen manifestaatioita, joiden vallassa ihmiset alkoivat käyttäytyä kuin eläimet.
Hyvin on kaikki: Kirkon hallintokoneistoon kuuluva liike, jonka tarkoitus on löytää kaikesta negatiivisuudesta uutisoinnista aina jokin positiivinen pointti ja vakuuttaa, että kirkolla menee oikeasti tosi hyvin.
Erotkaa kaikki: Vapaa-ajattelijoiden aggressiivista käännytystyötä tekevä liike, jonka tarkoituksena on saada kaikki eroamaan kirkosta ja liittymään heidän riveihinsä.
Nolatkaa kaikki: Taho, joka suunnittelee kirkon julkisuuskuvaa "parantavat" kampanjat.
Antakaa kaikki: Amerikkalaisten tv-evankelistojen liike. "Raha on pahaa, antakaa kaikki rahanne siis minulle."
Suvaitkaa kaikki: Haastakaa oikeuteen kaikki-liikkeen sisarjärjestö. Haluaa antaa kirkosta lempeän ja pehmoisen kuvan suvaitsemalla kaikkea paitsi niitä, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan.
B. Adger
(Perusta 3/2009)
25 comments:
Surullista on kyllä ihmisten teot. Voin silti iloita, että kirkkokuntani ei ole sortunut kyseisiin ylilyönteihin.Tai ihmisethän ne noiden kaikkien takana, se on vaan sääli.
Toivon ainakain että jotukut kirkot, seurakunnat, solut, kotiseurakunnat ja muut yhteisöt kuuluisivat tuohon kysymysmerkin jättämään aukkoon. Minä ainakin haluan kuulua ja pitää puhtaasta opista kiinni itsessäni, kodissani ja seurakunnassani.
Armo riittää
Lisään-minä ole toki useita virheitä tehnyt, ampunut yli, ali, ohi sohinut ympäriinsä, mutta Kiitos Herralle, että armoa on riittänyt ja Herra on kärsivällinen lastensa kanssa.
Armo riittää
Sattuva lista.
Arvelen, että kommenttini "raadellaan" tämän jälkeen, mutta silläkin uhalla kirjoitan ajatukseni.
Ihan osuvia lausahduksia nuo olivat, mutta rakentaako niiden esille tuominen jotakin? Minua ei ainakaan. Tulen pikemminkin surulliseksi. Tiedän ne jo entuudestaan. Argumentoit todennäköisesti takaisin, että ajassamme olevia ilmiöitä pitää arvioida kriittisesti ja tämä on esimerkki siitä. Onhan se näinkin. Totuus pitää osoittaa joskus kipeälläkin tavalla.
Mutta.
Onko meidät kutsuttu osoittamaan virheitä ja erinäisiä puutteita ympärillämme? Vaikka käyttäisimme kaiken energiamme taistelussa kaikkea "väärää rahaa" vastaan, emme saisi tarkasteltua kuin murto-osaa ilmiöistä. Mielestäni blogisi suuntaus on lipsunut liikaa "väärän rahan" arviointiin sen sijaan että pohdittaisiin sitä mikä rakentaa.
Painopiste kaikessa kauniissa, hyvässä, oikeassa, kiitettävässä, Jeesuksessa ja hänen armossaan... rohkaisee ja saa mielemme ja sydämemme täyteen totuutta ja iloa. Ei tarvitse tuntea kaikkia vääriä rahoja tunnistaakseen oikean.
Tämänkaltaisia mietin ja toivotan kaikille lukijoille lepoa Herrassa!
-Cerina
PITÄKÄÄ KAIKKI:
Tämä opetuslasten joukko seuraa vain Vapahtajaansa.
MYYKÄÄ KAIKKI:
Tässä porukassa ei kukaan sano omakseen, sitä minkä omistaa.
ANTAKAA KAIKKI:
Tässä on elävät uhraajat liikkeellä, jotka antavat itsensä Herralleen.
Cerina kyseli, "rakentaako niiden esille tuominen jotakin?"
Satiiri on joskus oiva keino tuoda esille epäkohtia.
Cerinan kommentti sellaisenaan on varmasti aiheellinen. On totta, että painopiste on syytä olla kaikessa kauniissa jne. Kaikesta marisijat pilaavat oman elämänsä ja yrittävät tehdä niin toistenkin elämälle. Mutta kirkkokunnat ovat yrittäneet jo iät ja ajat keskittyä vain kauniisiin asioihin uskaltamatta tarttua kipeisiin kohtiin järjestelmissään. Eikä se näytä johtavan kuin syvenevään alamäkeen.
Jokainen järjenpäätelmä ja varustus, joka on nostettu Jumalan tuntemista vastaan, on hajoitettava maahan. Siihenhän Paavali kehottaa.
Jokaisen kristityn on keskityttävä olennaiseen; oman Jumala-suhteensa hoitamiseen, yhteyteen muiden kristittyjen kanssa ja hyviin tekoihin kaikkia ihmisiä kohtaan.
Jotkut Jumala sitten kutsuu pioneereiksi paljastamaan ja hajottamaan rakennelmia, jotka eivät ole Jumalan valtakunnan, vaan ihmisten valtakuntien ilmentymiä. Tässä suhteessa näen tämän blogin tärkeänä verkostona näiden kaukopartiomiesten välillä.
Lisääntyköön Jumalan tuntemus, paljastukoot perkeleen juonet ja olkoon elämänne hyvää ja siunattua. Sellaista, mistä taivaan Isäkin ilahtuu!!!
Pekka Sahimaa
Nyt pääsemme mielestäni asian ytimeen. Tässä blogissa on liikaa huomioitu vain puutteita ja virheitä, joita kirkot ovat tehnyt.
En tiedä ketkä tätä blogia lukee, mutta aloittakaa jo siunaamaan ja rukoilemaan, kuin vaan etsimään tikkuja toisten silmistä.
Jeesus sanoi Pietarille:Älä sinä hänestä välitä, seuraa sinä minua.
Niin meidänkin pitäisi tehdä. Pitäkäämme huoli omasta vaelluksestamme.
Toki jos joku on vanhin ja kutsutta palvelemaan niin hänen on ohjattava ja johdatettava laumaansa, mutta tietääkseni täällä ei kokoonnu kkirkkokuntien johto(tai eihän sitä tiedä:)).
Isämme on hyvä ja rakastava, täynnä ihania ja lempeitä ajatuksia omistaan.
Armon nostama ja kannatteleva
Aslak Hemmetistä, epätervettä ja syvällistä kirkollista rauhaa sinne etelän happosateiden ja savukaasujen saastuttamille seuduille!
Timo Soini on sanonut, että kun hän puhuu, niin Keskustan kuulo paranee. Keskustan kannatus pienenee, Soini vie äänestäjiä ja Keskusta joutuu huomioimaan opposition mielipiteitä. Tai ainakin on parasta huomioida.
Poliittiset puolueet kilpailevat kannattajista. Ehdokkaiksi kelpaavat säälittävät lesbot (Johanna Korhonen, miten voi Keskusta vajota näin alas?!?) ja uskomattomat hulttiopapit (isä-Mitro, miten voi jätkä olla demarien ehdokkaana?!?). Sama on tilanne kirkkokunnilla. Jokainen itseään kunnioittava kirkkokunta on hyvillään ja ylpeä siitä, jos sen jäsenmäärä kasvaa. Tässä on tärkeintä jäsenten määrä eikä laatu. Seurakuntakuria ei harjoiteta missään itseään kunnioittavassa kirkkokunnassa. Paitsi jos joku uskaltaa asettaa johdon tekemiset kyseenalaiseksi. Se on ainoa tapa saada kenkää. Kaikki saavat tulla, kaikki saavat olla ja kaikki saavat pullaa kuin säälittävät sorsat etelän kaupunkien paska-altaissa.
Kirkkokuntien ja paikallisten kirkkokuntaseurakuntien johtajien ongelma on toisaalta se, että he kuuntelevat liikaa kansan ääntä. Esimerkkinä vaikkapa luterilaisten homo-ongelma. Toisaalta ongelma on se, ettei kuunnella Jumalan ääntä ja niiden (profeettojen ja apostolien) ääntä, jotka ovat Jumalan lähettämiä, vaan jatketaan entiseen vanhaan ja hyväksi koettuun tahtiin - olipa sitten suunta oikea tai väärä. Tästä esimerkkinä vaikkapa helluntailaisten kirkkokunnallistumiskehitys, joka on runtattu läpi hampaat irvessä ja rystyset verillä.
Jeesus ei kuitenkaan etsinyt kannattajia, vaan seuraajia. "Tahdotteko tekin mennä pois?" -kysymys opetuslapsille kovan puheen jälkeen juuri kun kansanjoukot oli ruokittu ja he olivat valmiit tekemään hänestä kuninkaan.
Minä en ainakaan siunaa sellaista, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista kirkkokuntajäerjestelmissä. Ei kannata hukata aikaansa pommittamalla taivasta rukouksilla, joihin ei vastata. Ei sillä siunaamisella mitään voiteta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei Jumala siunaa periaatteitaan vastaan nousseita uskonnollisia systeemejä. Enkä siunaa niitä pönkittäviä johtajia, jotka ovat tiensä valinneet eivätkä käänny, vaikka enkeli taivaasta heille puhuisi tai joku kuolleista heräisi osoittamaan valitun tien päämäärän.
Siunaan kyllä niitä viattomia kristittyjä, jotka ovat näiden systeemien uhreja ja orjia. Rukoilen sitä, että vapautuksen päivä heille koittaisi ja ymmärtäisivät lähteä silloin, kun kahleet aukeavat eikä mikään pidätä. Itsestään selvää sekään ei ole. Eihän pentuna elätiksi otettu karhukaan osaa luontoon karata. Tyytyy pysymään pihapiirissä ja syömään purkkiruokaa. Sen villi luonne on kesytetty - ja pilattu.
Pekalle vastaisin - mitenkään henkilöimättä tätä Sinuun, bloginpitäjään tai keneenkään tiettyyn ihmiseen - että uskovaisten piirissä on aina elänyt joukko ihmisiä, jotka ovat katsoneet olevansa Jumalan erityisiä "äänitorvia" ja kuitenkin elämän hedelmät ovat jossakin vaiheessa paljastaneet, että kyseessä onkin ollut enemmän ihmisen halu päästä esille. Varsinkin monet rakkauden vaelluksessa erityisen epäkypsät (lue: ihmissuhdetaidoiltaan erityisen puutteelliset) uskovaiset voivat kompensoida keskeisiä puutteitaan oikeassaolemisella ja oikeaoppisuudella. Muut nyökyttelevät päätään, kun vain sanot "mikä on oikein ja totta" - eikä tarvitse kiinnittää huomiota rakkauden tekoihin.
Bloggailu on siinä mielessä vaarallista, että saatetaan alkaa elää jotakin utopiatodellisuutta pään sisällä ja luodaan suuruusharhoja, joilla ei ole kosketuspintaa todellisessa elämässä. Bloginpitäjän puolustukseksi on sanottava, että hän onneksi kirjoittaa myös käytännössä tekevänsä jotakin aatteidensa toteutumiseksi.
Kuitenkin kuka tahansa voi herättää muiden mielenkiinnon arvostelemalla jotakin ilmiötä, sillä juuri sellainen kiinnostaa ja "myy". Katsohan vain, minkälaisia lööppejä iltapäivälehdistö tuottaa: kun joku epäonnistuu elämässään, tekee jotain häpeämätöntä, kohtaa kauheita kriisejä jne, niin heti on kaikki lehdet ostettu. Mistä se meissä ihmisissä kertoo? "Elämme ja hengitämme" negatiivisuutta ja muiden epäonnea! Asetammehan itsemme samalla parempaan positioon kuin nuo toiset. Myös ironia ja satiiri hivelevät ihmisten ylpeyttä - sisältäähän sekin jonkinasteista "paremmin tietämistä".
Sinulle ystäväni, "Armo riittää", sanon, että onnea valitsemallesi tielle! :) Armo riittää. Olemme keskeneräisiä loppuun asti. Eikä tämä tarkoita sitä, että hyväksyy syntiä, vaan että antaa Pyhän Hengen tehdä työtään Hänen ajallaan ja tavallaan, niissä asioissa, joita hän kulloinkin tahtoo nostaa esiin. Ymmärryksemme ja tulkintamme on vajavaista - mutta kiitos Herran, Hän vie meidät perille.
-Cerina
Aslakille vielä eräs pointti.
Raamatussa sanotaan hienosti, miten evankeliumin julistaminen on aina hyvä juttu, vaikkakin sitten kateudesta julistettuna. Siispä kannatan ja siunaan kaikkia ristiinnaulittua Jeesusta julistavia kristittyjä kirkkokunnasta tai seurakunnasta huolimatta. Voin olla heidän kanssaan eri mieltä monistakin opinkappaleista (enkä tarkoita homoutta opinkappaleena), mutta Jumalan Pyhä Henki toimii varmasti edelleen monien monien suomalaisten kirkkokuntien keskuudessa.
Tuskin on niin, että vain muutamat harvat ja valitut (jotka ovat lähteneet ulos organisaatioista) ovat ne, jotka pelastuvat. En ole kuvaamasi "viaton kristitty, systeemin uhri tai orja" enkä "systeemiä pönkittävä johtaja" ja silti seuraan Herraani koko sydämestäni. Jumala ei ole puhunut minulle, että minun pitäisi lähteä pois seurakunnastani. Sen sijaan tehtäväni on elää omalla paikallani, rakentaa ja rakentua seurakunnassani (paikassa, jossa haluaisin monien asioiden olevan toisin), kokoontua pienessä ryhmässä uskovien kesken, elää kaikkialla Jeesuksen omana hänen tuoksunaan. En sano seurakunnasta lähtemisestä, että ei koskaan. Silti en ole se, minkälaisiksi meidät seurakuntaihmiset määrittelit.
-Cerina
Cerina kirjoitti: "uskovaisten piirissä on aina elänyt joukko ihmisiä, jotka ovat katsoneet olevansa Jumalan erityisiä "äänitorvia" ja kuitenkin elämän hedelmät ovat jossakin vaiheessa paljastaneet, että kyseessä onkin ollut enemmän ihmisen halu päästä esille. Varsinkin monet rakkauden vaelluksessa erityisen epäkypsät (lue: ihmissuhdetaidoiltaan erityisen puutteelliset) uskovaiset voivat kompensoida keskeisiä puutteitaan oikeassaolemisella ja oikeaoppisuudella."
Oho, nytkö jo alkoikin takaisin lyöminen? Eikö kauniit puheet keskeneräisyydestä ja armon riittämisestä enää ylläkään tänne asti? Huono homma, jos näin on.
Lyhyt kommentti tähän "Kaikki"-lainaukseen liittyen: bongasin sen eräästä hengellisestä lehdestä, jota julkaisevat Suomen ev. lut. kirkkoon kuuluvat teologit, kirkkoherrat, pastorit , rovastit, tohtorit ym.
Minäkään en tunnista itseäni noista määritelmistä, ymmärrän kyllä toki mitä tarkoitat ja ajattelet.
Minä kokoonnun kerran viikossa työpaikallani uskovaisen työkaverin kanssa lukemaan sanaa ja rukoilemaan työyhteisössä olevien ihmisten puolesta. Olemme myös pyytäneet heitä sinne(eivät ole vielä tulleet). Koen yhteyttä monen uskovan kanssa, jotka ovat eri seurakunnista, kirkoista ym. Käyn kokouksessa perheeni kanssa palvelemassa Jumalaa ja rakentuen samalla yhteydestä.
Homous ei ole meilläkään se asia, jota ajettaisiin sisään vaan nähdään se surullisena mukautumisena maailman menoon monessa paikassa.
Ja Cerinalle ja muille:Meilläkin on paljon parannattavaa ja muuttettavaa asiaa, joiden toivoisin olevan erilailla.
Ja sitten kaikille, myös minulle:
Jos olen vain tuomitsemassa muita ja samalla en näe vikaa itsessäni, olen pois armoistuimen edestä ja alan tuomita ja nähdä itseni parempana, oikeaoppisena ja muita valmiimpana. Surullista tässä uskossani on se että löydän itseni myös usein tuolta puolelta, vai pitäisikö sanoa että Kiitos HErra että Armoa todella on vielä jäljellä myös minulle.
ARmoa ja rauhaa
ai Niin ja kuulun siis kirkkokuntaan.
Armoa riittää
Sinulle Timon kommentin yläpuolella :)
Armoa riittää toki suvaitseville ja suvaitsemattomille. Hyvä pointti se, että pitää muistaa käyttää sanoja samalla mitalla kaikille.
Jotenkin sitä vain halusin vääntää rautalangasta, että monesti "änkyräoikeassaolemisen" (en katso kaikkea kritisointia tällaiseksi, mutta tietyntyyppisen puheen kyllä) takana on syntiä kuten myös on syntiä niissä jotka eivät niinkään kritisoi.
-Cerina
Minun haluni toimia Kristuksen valona työyhteisössäni, ystävieni, seurakunnassani on Jumalan työtä minussa, ja annan siitä kiitoksen Hänelle.
Ajatus siitä että en olisi oikeassa uskossa on sellainen, jota en voi ottaa kovin tosissani. Kuulumiseni kirkkokuntaan erottaisi minut Jumalan rakkaudesta?
Room 8. ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, ei syvyys, ei korkeus...
Ei Jumala ole minullekaan puhunut kirkkokunnastani eroamisesta, seurakunnassani on tärkeitä ihmisiä joidem kanssa ollaan itketty, naurettu, rakastettu ja palvottu Jumalaa. Joten ei se minun sydämessäni tunnu mitenkään väärältä. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että asiat monissa kirkoissa on ihan metsässä, mutta niiden jatkuva esille tuominen ei ole ilosanoma.
Ilosanoma on se, että Kristus on ylösnoussut ja elää ja tätä sanomaa meidät on kutsuttu viemään eteenpäin armon voimalla.
Tuo lause saa minut niin innostumaan.
JEESUS ELÄÄ!!
Armo riittää
Rakas kirkkokunta, rahani sulle annan ja huoleni sisään kannan. Kuljen siellä kanssa Annan. Pastorini suusta syön kaiken mannan. Usein siellä näen ystäväni Hannan. Tule meillä kylään, kasvaa tahtoisimme suurimmaksi kerran. On kulissimme parhaat Herran, tässä kertoa sulle tahdon vain tämän verran.
Rakastan kolehti puheita sun, jos vierelläin kuljet sä mun. Uskoa hyvää tahdon mä sinusta, kun sä pidät hengellisen huolen minusta. Puhu minulle vain hyvää, näen sulla olevan monta jyvää. Tähän laariin jos kylvät kaikki, niin itämään ei ilman maata sun jyväs pysty. Ulos meidän on mentävä, monen sielun luo ennätettävä.
Ettei ne hukkuisi mereen maailman, me vain laarissa oottaen.
Cerina koomentoi: "Uskovaisten piirissä on aina elänyt joukko ihmisiä, jotka ovat katsoneet olevansa Jumalan erityisiä "äänitorvia" ja kuitenkin elämän hedelmät ovat jossakin vaiheessa paljastaneet, että kyseessä onkin ollut enemmän ihmisen halu päästä esille."
Tähän voi sanoa, että näin on. Heitä on kuljeskellut niin perinteisten kirkkokuntien sisällä, liepeillä ja ulkopuolella. Toiset ovat sivistyneempiä kuin toiset, toisista huomaa "yskän" välittömästi, toisilla se on peitossa pinnan alla ja tulee esiin vasta kyntämällä.
"Onko meidät kutsuttu osoittamaan virheitä ja erinäisiä puutteita ympärillämme? Vaikka käyttäisimme kaiken energiamme taistelussa kaikkea "väärää rahaa" vastaan, emme saisi tarkasteltua kuin murto-osaa ilmiöistä."
Ei varmasti kaikkia ole kutsuttu tähän, mutta läpi kirkkohistorian Jumala on kutsunut näitä äänitorviaan osoittamaan olemassaolevan uskonnollisen mädännäisyyden - ei niinkään yklsittäisten kristittyjen puutteita. Niin oli Israelin kansan historiassa, niin oli Lutherin aikaan, niin oli silloin, kun helluntaiherätys tuli Suomeen ja niin on nyt.
Jos Israelin profeetet olisivat vaienneet, jos Luther olisi vaiennut, jos helluntaiherätyksen apostolit olisivat vaienneet (tämän päivän helluntaikirkkokunnasta ne kyllä ovat suurimmalta osalta vaiennneet ja vaiennettu), niin Jumalan valtakunnan tulo olisi hidastunut.
Nyt eletään rakenteiden uskonpuhdistuksen aikaa. Vasta kirkkohistoria tulee osoittamaan näiden vuosikymmenten merkittävyyden. Seurakunnan paluumatka alkuperäiseen on alkanut. Luulisin, että tämä rakenteiden vallankumous ei tule henkilöitymään, vaan se yksinkertaisesti menee läpi rivikristittyjen pappeuden, paimeneuuden, profetaalisuuden ja apostoliuden kautta.
Tähän merkittävään - usein näkymättömään ja kaukana uskonnollisilta estradeilta ja värivaloista tapahtuvaan - Jumalan valtakunnan esiinpurkautumiseen Jumala voi kutsua Sinuakin - ole varuillasi.
Pekka Sahimaa
Pekka ja muut :)
Minä ajattelen, että me kaikki olemme kutsuttu tarttumaan toimeen ja tekemään oma kutsumuksemme.Olemme totta maar Kuninkaallista papisto.
Itse näen omassa seurakunnassani mahtavia näköaloja, ja olen sitoutunut ja rukoilen että näkymme toteutuisi seurakunnassamme. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, että teidän näkynne ei olisi Jumalasta ja vice versa. Mina uskon, että Jumala haluaa käyttää teitä siinä mihin hän on teidät kutsunut ja toivon, että se toteutuisi.
Uskon ja toivon, että tavoitatte ennenkaikkea uskosta osattomia ja johdatatte heitä tuntemaan Jeesuksen yhä paremmin. Siihen me olemme kutsuttu ja uskon että myös teidät on siihen kutsuttu. ei uskovia varten vaan ei uskovia varten.
Minä uskon, että hedelmä on merkki siitä, olemmeko me kiinni rungossa.
Jos näkynne on todella Jumalasta uskon, että sen kautta tulee myös ihmisiä uskoon. Se ei ole minulta tai seurakunnaltani pois jos teidän kautta tulee uskoon, se on ilon ja juhlan asia.
Oma seurakuntani on minulle rakas, kirkkokuntani ei ole rakas. Ihmiset, jotka siellä käyvät ovat minulle rakkaita, he tietävät tuskani ja virheeni, huonot päiväni ja hyvät päiväni.
Armo riittää
Haha @ Porsaita äidin oomme kaikki!
Palutetta yksi ylöspäin postaajalle:
"Itse näen omassa seurakunnassani mahtavia näköaloja, ja olen sitoutunut ja rukoilen että näkymme toteutuisi seurakunnassamme."
Mikä on oma seurakuntasi? Kuulostaa liian paljon 1. korinttolaiskirjeen 3. luvun apolloslaiselta ja paavalilaiselta sanonnalta. Tällaiset tietyn nimen tai oppirakennelman ympärille pystytetyt "seurakunnat" ovat sitä heinistä, oljista ja puusta rakentamista, josta Paavali kirjoittaa. Korintossa, Ankarassa, Savukoskella, Tampereella, Lahdessa on vain yksi seurakunta. Ja se on kaikkien kristittyjen oma seurakunta.
Raamattu puhuu itse asiassa vain paikkakunnan seurakunnasta ja jonkin ihmisen kotona kokoontuvasta seurakunnasta. Edellinen lienee mantieteellinen ja rakenteellinen yksikkö, jälkimmäinen yhteyden ja jakamisen kannalta ihanteellisimman käytännön sanelema yksikkö.
Oma seurakunta on siis sen paikkakunnan seurakunta, jossa asut. Kokoontumisen muoto ja paikka on tämän seurakunnan ilmentymä. Kun kokoonnutte kotona, ravintolassa, kirkkosalissa tms., silloin on koolla kyseisen paikkakunnan seurakuntaa - ei seurakunta.
Mitä mahtavia näköaloja oma seurakuntasi tarjoaa?
Luterilainen kirkko on ajautunut täydelliseen uskottavuuskriisiin. Vapaiden suuntien vaikuttavuus yhteiskunnassa on pienentynyt merkittävästi 1950-luvulta lähtien, vaikka nimelliset jäsenmäärät ovat jonkin verran nousseetkin. Terä on tylsynyt. Uudet riippumattomat seurakunnat näyttävät kaatuvan ohjelma- ja pastorikeskeisyyteen kuten edeltäjänsä, joita ne ovat kritisoineet. Ulkoisia muotouudistuksia on tehty, mutta rohkeus rakenteiden purkamiseen on puuttunut. Tarvitaan radikaalia rakenteiden vallankumousta, jotta Jumalan valtakunta tulisi. Sitähän sitä kirkoissa rukoillaan joka siunattu sunnuntai...
Sanot olevasi sitoutunut omaan seurakuntaasi. Kannattaa miettiä, mihin sitoutuu, minkä systeemin rattaisiin elämänsä uhraa?
"Siihen me olemme kutsuttu ja uskon että myös teidät on siihen kutsuttu. ei uskovia varten vaan ei uskovia varten."
Suurin osa ystävistäni on ei-uskovia, juuri missiologisista syistä. Ystävyyden kauttahan ihmisiä voi johtaa Jeesuksen luo - ja opetuslapseuteen.
Minulla on myös uskovia ystäviä. Heidän ystävyytensä on myös tärkeää. Yhdessä kasvamisen ja jakamisen kautta voi kasvaa Jumalan tuntemisessa. Mutta "seurakuntani" ei ole kiinteä tietty vakiona pysyvä ihmisjoukko, joka vuodesta toiseen lämpiää vain sisään päin. "Seurakuntani" on elastinen, muuntuva, siihen ei voi tarttua tai määritellä tässä se on tai tuossa. Se on niiden uskovien joukko, joiden kanssa missä milloinkin yhdessä olemme.
Molemmat siivet tarvitaan: ei-uskovat ja uskovat. Eikä heitä kannata lokeroida eri sumppuihin.
Ihmisiä kalastetaan Jumalan valtakuntaan perkeleen valtakunnasta ja uskonnollisista kahleista, joihin monet ovat uskoontultuaan sitoutuneet.
Mielipiteen vaihto on mukavaa ja kehittävää.
Kiitokset vilkkaasta keskustelusta.
Jatketaan...
Pekka Sahimaa
Aslak Hemmetistä vastaa Cerinalla:
Sanoit "kannatan ja siunaan kaikkia ristiinnaulittua Jeesusta julistavia kristittyjä kirkkokunnasta tai seurakunnasta huolimatta."
Voihan sitä yleisellä tasolla siunailla kaikenlaista - ei kai se haittaakaan. Jo vuosisatoja ihmiset ovat varmasti siunanneet esimerkiksi luterilaista kirkkoa. Missä se näkyy? Jos johtajat eivät kunniota Jumalan Sanaa, niin ei kirkkokansan rukouksetkaan muuta synkkää suuntaa ja jumalattomuutta.
Minä en esimerkiksi rukoile piispa Riekkisen puolesta. Hän on jumalaton konna, joka kannustaa ihmisiä jumalattomuuteenja synnin harjoittamiseen. Turha häntä on siunata. Hän on valinnut tuhoon johtavan tiensä enkä voi sitä rukouksillani muuttaa.
"Jumalan Pyhä Henki toimii varmasti edelleen monien monien suomalaisten kirkkokuntien keskuudessa."
Pyhä Henki asuu, elää ja toimii jokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä - tietysti! Ja sitä kautta näiden asianomaisten uskovien kirkkokunnissa - samalla tavalla kuin niissä kalastusseuroissa, hirviporukoissa ja futisjoukkueissa, joissa on kristittyjä.
"Tuskin on niin, että vain muutamat harvat ja valitut (jotka ovat lähteneet ulos organisaatioista) ovat ne, jotka pelastuvat."
Kuka tällaista on väittänytkään? Eivät organisaatioista ulos lähteneet voi ajatella olevansa se oikea seurakunta. Silloinhan he olisivat perustaneet sen korinttolaiskirjeen "kristuslaisen"lahkoseurakunnan. Pelastuksen raja ei mene kirkkokuntien sisällä eikä niiden ulkopuolella. Jumalan valtakunta on tällä haavaa sisäisesti ihmisissä. Sen rajoja ei voi määritellä, ei voi sanoa täällä se on tahi tuolla. Kuuluminen kirkkokuntiin/ niistä uloslähteminen on enemmänkin käytännönteologiaa. Kysymys on siitä, tuenko rakenteita, jotka eivät nouse Jumalan Sanasta. Eli rakennanko heinistä, oljista ja puusta.
"Jumala ei ole puhunut minulle, että minun pitäisi lähteä pois seurakunnastani". Tuskin puhuukaan. Seurakuntasi ei ole kuitenkaan se seurakunta, josta Raamattu puhuu. Toki yhteisössäsi on Jumalan lapsia. Heidän kanssaan kannattaa elää todeksi Apostolien tekojen alun yksinkertaista elämää. Sitä voi tosin toteuttaa yhtä hyvin - ehkäpä ilman uskonnollisuuden kahleita jopa paremminkin - kirkkokuntien ulkopuolella. Siitä minulla on vahvaa kokemusta täällä Savukoskella.
Minä ns. monen polven luterilainen olin kyllä hikoillut jo pidemmän tovin tuota kirkkoveneen jättämistä...Puolisen vuotta sitten minut herätettiin aamuyöllä rukoilemaan(tätä tapahtuu harvoin!)
Siinä tuli vahva kehoitus jättää vanhat kuviot ja sain Raamatunpaikan, joka vielä vahvisti asian.
"Eropaperit" laitoin menemään ja syvä rauha laskeutui sisimpääni.
Herra saakoon johtaa tahtonsa mukaan meitä!
Siunaten
ZiPinto
Post a Comment