Friday, May 08, 2009

Haasteena radikalisoituminen

Olen tässä lueskellut David Pawsonin kirjaa "Islamin haaste kristityille" (TV7, 2009), joka on syntynyt sen ajatuksen tai ounastelun pohjalta, että Englannista ennen pitkää tulee muslimimaa. Pawson peilaa islamin edustamaa uhkaa vasten länsimaisen kristillisyyden nykytilaa profeetallisen terävästi. Hän näkee edessä olevan selkeän haasteen:

"Tarvitaan uutta fundamentalismia, joka ottaa Raamatun kokonaisuudessaan hyvin vakavasti ja etsii sen jokaisesta osasta alkuperäisten kirjoittajien ja heitä inspiroineen Pyhän Hengen tarkoitusta, joka pysyy tiukasti siinä, mitä Raamatussa jo on ja mikä voidaan sieltä ottaa ja välttää laittamasta Raamattuun sellaista, mitä me ajattelemme sen sanovan tai haluaisimme sen sanovan. Sanalla sanoen, se merkitsee sen hyväksymistä, että Raamattu edustaa ehdotonta totuutta sekä sen kirjaamien tapahtumien että sen vaatiman etiikan osalta. Koska kaikilla absoluuteilla on vastakohtansa, Raamattu esittää selvät vaihtoehdot: totuus vastaan valheet, valo vastaan pimeys, elämä vastaan kuolema. Se on kokonaan mustavalkoinen eikä siinä ole harmaan vivahteita eikä siitä voi neuvotella. `Olkoon Jumala totinen ja jokainen ihminen valehtelija`on sen ankara vaatimus.

Kristittyjen täytyy olla aivan varmoja sellaisista ehdottomista totuuksista kuin se, että Raamatun Jumala on ainoa joka on oikeasti olemassa (Jes. 45:5), että Jeesus on ainoa tie Isän luo (Joh. 14:6) ja ettei pelastusta ole yhdessäkään toisessa. Vain ne, jotka ovat niin vakuuttuneita näistä totuuksista, että ovat valmiita kärsimään tai jopa kuolemaan mieluummin kuin kieltävät ne ja ovat päättäneet levittää niitä jokaisen tilaisuuden tullen sekä sanoilla että elämällä, tulevat osoittautumaan aidoiksi kristityiksi, joille on mahdollista kääntää vihollisetkin puolelleen."

On helppoa edellä kuullun pohjalta nähdä tuleva polarisoituminen uskovienkin keskuudessa: tulee olemaan niitä, jotka pitävät monia muita asioita, kuten sosiaalista auttamista, ihmisoikeus-, tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiä tai uskontojen välistä dialogia tärkeämpinä kuin evankeliumin julistusta. On hyvä muistaa, että juuri evankeliumin julistuksella - vain Jeesus pelastaa! - suljemme muut vaihtoehdot pelastuksen ulkopuolelle. Toisaalta tulee olemaan niitä, joiden nähdään ympäristönsä taholta ikäänkuin radikalisoituvan, kun he ovat niin ehdottomia raamatullisissa arvoissaan. Tosiasiassa he eivät ole muuttuneet mihinkään, vaan seisoneet Kristus-kalliolla, mutta ympäröivä maailma etääntyy yhä kauemmas heidän edustamastaan ajattelusta.

8 comments:

Jukkis said...

Vaaditaan siis kannan ottamista. Hyvä. Pitää näyttää värinsä. Se voi pelottaa. Silloin on hyvä muistaa, että Kristus on tosiaan kallio ja luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti. Ei siis tarvitse omissa voimissaan puolustautua mahdollista maailman (ja paholaisen) hyökkäystä totista kristittyä kohtaan. "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:20). Siihen voimme turvautua.

Anonymous said...

Älä tee pahalle vastarintaa, jos lyöt takaisin, olet mukana siinä pahuudessa. Puolustaja Pyhä Henki auttaa sinua ja kysyy siltä toiselta: Miksi lyöt Minua? Asettaen hänet vaikeaan tilanteeseen, koska hänen pitää jotenkin järkevästi perustella se itselleen ja Herralle.

Mimosa said...

Pieni ajatus julistamis-sanaan liittyn ja sanaan liittyviin konnotaatioihin.

Itse koen että Jeesuksen seuraaminen ja ilosanoman levittäminen on paljon muutakin kuin sanoilla evankeliumin "julistamista". Tämä postaus sen takia, että "julistaminen" sana tuo ainakin itselleni lähinnä mieleen saarnaamisen/sanoilla julistamisen. Ja ei sillä, etteikö sekin olisi tärkeää, mutta liian kauan mielestäni kristikunta on vain julistanut etäältä sen sijaan että "would get their hands dirty" eli esim. oikeasti välittäisi ja rakastaisi - mielestäni Jeesus meidät siihen kutsui.

Mitä olet mieltä? Mitä ajattelet evankeliumin julistamisen olevan?

On esim. tietyllä tavalla helppoa sanoa jollekin että rakastaa, mutta todella osoittaa se todeksi teoilla vaatii paljon enemmän uhrausta, "maksaa hintaa".

On tietyllä tavalla "helppo" huudella kaduilla "evankeliumia" jotenkin "etäältä" (ainakin perinteinen assosiaatio kaduilla evankelioinnista) - vaatii paljon enemmän olla läsnä ihmisten elämässä, kulkea rinnalla, mukana, tukena iloissa ja suruissa. Ei siinä evankelioinnissa mitään - mutta olemmeko valmiita kulkemaan sitten niiden ihmisten rinnalla myös?

:)

Timo Koivisto said...

Julistaminen/julistus on tietty aika karsee sana meidän aikanamme. Aikana, jolloin yhteiskunnassa oli yhtenäinen kristillinen arvopohja se oli helpompi hyväksyä ja ymmärtää oikein. Mutta tietty arroganssihan siihen kuuluu...

Mutta yksinkertaisesti: eikö se, miten elän ja toimin tässä näkyvässä maailmassa olekin julistamista näkymättömään maailmaan päin?

Noh, meninkös siitä, mistä aita on matalin?

Mimosa said...

Haha, menit!! Odotin kokonaista postausta/tunnin luentoa! Mutta annetaan anteeksi näin äitienpäivän kunniaksi. :)

Aah ja nyt ymmärrän mitä tarkoitit. Juu tietenkin, julistaminen = decreeing sanoisi englantilainen. Siitä julistaminen - sanasta tulee mulle vain mieleen joku pöntöstä puhuminen nääs jossakin vapputorilla (ei sen puoleen että siinä ois mitään vikaa mutta että ainut julistamisen muoto..) Sehän on ihan eri juttu tuo decreeing.

Nyt siis ymmärrän mistä puhuit. Ja juu, kyllä se ihmisten on vaikea hyväksyä moniakin asioita tämänhetkisessä yhteiskunnassa kun et teekään niinkuin he tekee, jos toimii eri tavalla. Todellakin sitä on saanut kohdata, ja senhän kanssa esim. nuoret joutuu tosi paljon painiskelemaan! Ja miksei vanhemmatkin. Tavallaan juuri se, että uskaltaako toimia eri tavalla kuin muu lauma/jengi jos Jumalan standardi on eri kuin sen lauman.

Nyt tosiaankin ymmärrän mitä sillä julistamis-sanalla tarkoitit siis! (vissiin) En kai osaa enää Suomea muka.. Noh tuleepa edellisestä kommentista ainakin mielipiteeni esille :-)

Mimosa said...

Siinä oleviin asioihin liittyen nimittäin, joka ei nyt sitten ehkä ollut aivan sama kuin mistä puhuit.

Mimosa said...

Tuo oli siis erittäin hyvä pointti tuo että miten elän ja toimin on julistus näkymättömään maailmaan päin. Jäänpä sitä maistelemaan.

Timo Koivisto said...

Niin, evankeliumin julistus ei koskaan ole tarkoitettu ja merkityksellistä "vain" ihmisille, vaan tapahtuu, niinkuin Paavali sanoo, "että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon".

Aika huisi näköala!