Hi, I´m learnin´ - eli oppimiskokemuksia 1
Blogini kunnianarvoisella keskustelupalstalla on viime päivien aikana käyty voimakasta keskustelua lähinnä kahdesta aiheesta:
# Erotako kirkosta vai ei? Tässä kohtaa "kirkolla" on keskustelijoiden puolelta tarkoitettu myös jotain muutakin kirkkoa kuin vain evl. kirkkoa.
# Onko teologian opiskelu hyvä asia? Keskustelu lähti liikkeelle Raamatun tulkinnan kysymyksistä laajentuen sitten käsittelemään teologian opiskelun hyödyllisyyttä Jumalan valtakunnan eteenpäin menemisen kannalta yleensä. Itse haluan myös kysyä sitä missä, miten ja millä tavoin tämä opiskeleminen tapahtuu?
Heitän seuraavassa vähän yhteenvedonomaisesti omia ajatuksiani aiheesta, jotka ovat vielä raakileen asteella, mutta varmasti kehittämisen arvoisia. (Mitään radikaalisti uutta en kuvittele esittäväni.)
Kun ajatellaan tätä kirkoista lähtemisen problematiikkaa, niin useimmiten ihmisten todelliset syyt pysytellä jonkun kirkkokunnan sateenvarjon suojissa tai edes nimellisesti jäsenrekisterissä ovat seuraavat:
a) mukavuudenhalu - kuka nyt viitsisi lähteä liikkeelle, kun kaikki tarjolla oleva riittää edeleenkin mukavaan keskivertouskovan elämään?
b) taloudelliset intressit - nykyinen asema (työpaikka, virka, palkka, ura, status, erilaiset luontaisedut jne.) on liian kallisarvoinen asia riskeerattavaksi tai todennäköisesti menetettäväksi
c) oletetut vaikutusmahdollisuudet ko. kirkkokunnan sisällä, mikä on loputon suo tarvottavaksi, koska tällainen positiivinenkin "sitku"-tyytyväisyys kestää "aivan, mutta toisaalta"-spekulointeineen hamaan paruusiaan saakka
d) pelko siitä, mihin joudun tai ajaudun turvallisesta lintukodostani lähdettyäni.
Pääpointti koko jutussa on kuitenkin siinä, mihin henkilö ajattelee olevansa lähdössä. Jollei päämäärä ole selvillä, niin päädymme vain toistamaan edeltäjiemme virheitä. "Hyvänä" esimerkkinä tästä toimii Nokia Missio, joka evl. kirkosta lähdettyään meni oitis ojasta allikkoon eli perusti uuden kirkkokunnan, jonka toimintamekanismit, lainalaisuudet ja periaatteet ovat samat kuin "emokirkollakin". Ympyrä on sulkeutunut, muutoksen terä taittunut, apostolinen dna haihtunut etc. Vanhan kirkkokunnan dna:ta siirretään vain uuteen laariin, jolloin kasvun lopputulos on sama.
Eli meillä tulee olla selvä näky siitä, mihin me olemme lähdössä. No, ehkäpä juuri tämä onkin se pullonkaula, mihin monen uusille, tuoreille laitumille lähtö on tyssännyt? Mene ja tiedä. Kyse on pitkälti oman identiteetin tuntemisesta Kristuksessa: emme ole jotain -kirkollisia tai -laisia, vaan Kristuksen omia. Tämän identiteetin pohjalta muiden Jeesukseen uskovien kanssa yhteen kokoontuminen kodeissa, kahviloissa, työpaikoilla tai periaatteessa missä vain on sitten helpompaa. UT:n mallin mukainen seurakunta on enemmänkin verkosto tai versomainen kasvusto kuin jäykkä hierarkkinen organisaatio.
Käytännössä ajattelen esim. jollain paikkkakunnalla olevaa nuorten rukous- tai raamattupiiriä, solua, kimppakämppää tms. Nuoret itse kokevat sen olevan heille se ensisijainen hengellinen koti. Sen ohessa voidaan kyllä käydä muuallakin ja kokea Jumalan lasten uskonyhteyttä muiden uskovien kanssa. Tällaisia uskovia on Suomessa paljon. Tähän kuvaan kuuluu usein tietynlainen oman identiteettinsä kanssa painiskeleminen: kuka olen, mihin kuulun vai kuulunko mihinkään? Pitäisikö meidän liittyä johonkin "oikeaan" kirkkoon tai pitäisikö meidän "ruveta käymään jossain"? Jne.
Minä haluaisin mennä noiden nuorten luokse ja puhua heille heidän aidosta identiteetistään Kristuksessa ja siitä, että se, mitä he juuri nyt tekevät on sitä, mitä Uusi testamentti kutsuu seurakunnaksi. Tältä kasvupohjalta he voivat sitten itse mieltää itsensä osaksi Kristuksen kaupunginlaajaa seurakuntaa. Mikään ei UT:n mukaan estä heitä esim. nauttimasta Herran ehtoollista yhdessä.
Tässä kohtaa nousee tietenkin esille kysymys hengellisestä vanhemmuudesta ja paimenuudesta. Ensinnäkin on selvää, että Herra on tarkoittanut jotkut tuosta nuorten ryhmästä olemaan hengellisiä vanhimpia, kaitsijoita ja paimenia nuoremmilleen. Siihen ei lähtökohtaisesti vaadita mitään muuta kuin Herran kutsu. Käytännössä me tarvitsemme kuitenkin jonkinlaisen apostolisen kiertävän palvelutyön vahvistamaan, ei ainoastaan noita pieniä kotiseurakuntia, vaan myös niiden hengellisesti pidemmälle kasvaneita vanhimpia.
Tarvitaanko näiden henkilöiden kasvattamiseen ja kouluttamiseen sitten jotain usean vuoden opiskeluja jossain yliopistossa, teologisessa seminaarissa tms? Ei välttämättä lainkaan, mutta eihän siitä haittaakaan ole, kunhan se ei vain aikaa myöten synnytä mitään erillistä oppinutta pappisluokkaa (erotukseksi ns. "maallikoista") tällaisen seurakuntaverkoston johtoon. Teologian opiskelu on siis hyvä renki, mutta huono isäntä. Kaiken tällaisen opiskelun tulisi tähdätä opetuslapseuttamiseen, ei niinkään informaation jakamiseen. Tietoa voi opiskella kuka hyvänsä, mutta hengellisen luonteen kasvatus onkin sitten jo eri juttu.
Tässä kohtaa oikea oppimis- ja soveltamisympäristö on mielestäni se oleellinen juttu: tapahtuuko se luentosalissa vai kentällä? Itse kallistuisin enemmän jonkinlaisen käytännössä tapahtuvan hengellisen "oppisopimuskoulutuksen" puolelle kuin 4-6 vuoden teoriaopintojen puolelle. Nähdäkseni myös UT:n apostolinen malli puoltaa tätä. Näin apostolitkin kouluttivat matkoillaan ja vanhimmat seurakunnan elämän keskellä nuorempia työntekijöitä.
Meidän tilanteessamme hyvän teologisen raamattukoulutuksen saanut vanhempi voisi hyvin ottaa rinnalleen kasvamaan pari kolme nuorempaa "timoteusta", joille hän sitten voisi ammentaa oppimastaan. Tähän ei nähdäkseni tarvittaisi mitään muuta kuin aikaa, motivaatiota ja rohkeutta. Mutta mikäli tämän oppimisen ajatellaan voivan tapahtua pelkästään kurssimuotoisesti luentosalityyppisessä ympäristössä, niin silloin meidän täytyy vakavasti kysyä, miten hyvin se palvelee tätä päätarkoitusta eli opetuslapseuttamista?
Ajattelen siis tämän hengellisen, opetuslapseuttavan oppimisen toteutuvan parhaiten uudessa, apostolisessa kontekstissa, jossa teologia ja käytäntö kommunikoivat huomattavasti joustavammin keskenään. Tämähän on oman kokemukseni mukaan (sekä opiskelijana että opettajana) se perusongelma nykyisissä teologisissa opistoissa. Kyse on tavallaan samanlaisesta vanhoista käytännöistä poisoppimisesta kuin paluustamme perinteisistä kirkkokunnista alkuperäiseen orgaaniseen seurakuntamalliinkin. Kyse on tässäkin kohtaa ns. konstantinolaisen paradigman taakseen jättämisestä.
Edelliseen liittyen Wolfgang Simson puhuu usein lainaamassani "Starfish"-kirjasessa käsitteestä "seurakunta sellaisena kuin me sen tunnemme". Simsonin mukaan "meille voi olla järkytys huomata, että seurakunta sellaisena kuin Jumala haluaa sen näyttää erilaiselta ja myös toimii eri tavalla". Meillä on tulevaisuuden seurakunnassa edessämme vanhasta poisoppiminen myös siinä, miten me olemme mieltäneet opiskelemisen ja valmentautumisen Jumalan valtakunnan työtä varten. Tässäkin kohtaa meille voi olla yllätys, jopa järkytys huomata se, että Jumalan tarkoittama tapa näiden asioiden toteuttamiseksi eroaa siitä, mihin me olemme tottuneet.
No, kuten sanottu, niin ajatukseni ovat monelta kohtaa raakileen tasolla ja alistan ne koeteltavaksi. Raamatulliset argumentit kehiin siis!
43 comments:
Oppimisesta ja opiskelusta, osa 1:
Lienee tässä vaiheessa hyvä todeta eräs tosiasia, joka on tullut vähän huonosti artikuloiduksi näissä erilaisissa kannanotoissa opiskeluun ja oppimiseen: eri asioita opiskellaan eri tarkoitusta varten ja eri tavoilla ja eri paikoissa. Jos siis kysyn, mitä haittaa on heprean opiskelusta yliopistossa, niin oikea vastaus ei suinkaan ole, että "siellä ei opeteta parantamaan sairaita".
Ymmärrän kyllä, että monet kirjoittajat reagoivat tässä kysymyksessä omiin kipupisteisiinsä ja karvaisiin kokemuksiinsa. Lyhyt heittoni "Cerinalle" antoi lähinnä riittävän syyn päästellä ylös ylimääräisiä höyryjä asiassa, jossa tosiaankin on monelta osin korjaamisen varaa.
Olen vuosien ajan pohtinut, millaista varustamista uskovat tarvitsevat ja miten se tulisi toteuttaa. Monet asiat oppii parhaiten tekemällä, eli esim. evankeliointia ja seurakuntien istuttamista oppii parhaiten tekemällä sitä itse, vaikka tekemistä olisikin edeltänyt asian teoreettinen käsittely. Sairaiden puolesta rukoileminen sekin vaatii yleensä konkreettista harjoittelua (tosin mm. Peter Wagner taisi aikoinaan järjestää omassa [yli]opistossaan tästä aiheesta kursseja - muistaakseni joskus peräti sen toisen kirjanoppineen, John Wimberin kanssa).
On siis sanomattakin selvää, että monet asiat hengellisessä elämässä opitaan ihan muualla kuin (yli)opistokontekstissa (eikä kukaan ole muuta väittänytkään, ainakaan tämän blogin keskusteluissa).
Entäpä sitten esim. Raamatun alkukielet? Niitä voi tietääkseni opetella "luonnossa" vain yhdessä paikassa maailmassa (http://www.biblicalulpan.org/), muualla joudutaan tyytymään toisenlaisiin menetelmiin ja se yleensä merkitsee jonkinlaista opiskelua jossain opinahjossa. (Jotkut yritteliäät sielut esim. Englannissa tai Pohjois-Amerikassa ovat kyllä siirtäneet alkeiden opiskelun seurakunnan tiloihin tms., mikäli halukkaita opiskelijoita on ollut riittävästi. Olisipa Suomessakin vastaavanlaista innostusta...)
Entäpä kolmen muun (kulttuurillinen, historiallinen, uskonnollinen) meitä ja alkukristittyjä erottavan kuilun ylitys? Teoriassa nämäkin asiat voidaan tietysti oppia muualla kuin yliopistossa. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole niin helppo.
[Jatkuu...]
Oppimisesta ja opiskelusta, osa 2:
Olen useampaan kertaan tarjoutunut opettamaan (yli)opistokontekstissa opettamiani asioita seurakuntakontekstissa (tarvittaessa ilman mitään korvausta), mutta eipä ole onnistunut. Luettelen tässä muutamia esiin tulleita ongelmia:
- Opiskelijoita on vaikea löytää. Suurinta osaa ei edes kiinnosta ja ne, joita kiinnostaa, haluavat uurastuksestaan palkkioksi jonkun tutkinnon, koska sitä puolestaan edellytetään työnhaussa, jne. Lisäksi on niitä, jotka haluavat parantaa tarjolla olevan akateemisen opetuksen laatua ja sisältöä, mutta se on mahdotonta, ellei ensin itse ole luistellut pakollisen ohjelman kuvioita läpi.
- Opettajia on vaikea löytää. Niiden, joilla on riittävästi osaamista, tulisi myös elää jotenkin, mutta kukaa maksaa opettajille maassa, jossa yliopisto-opiskelu on ilmaista? Ymmärrettävistä syistä vuosia opiskeluun pistäneet henkilöt navigoituvat tehtäviin, joista saatavalla palkalla voi elättää itsensä ja perheensä.
- Oppiminen ja osaaminen ovat monissa piireissä aliarvostettuja. Raamattuun ja sen tulkintaan liittyviin asioihin perehtyneisyys nähdään hengellisyyden ja elävän kristillisyyden vastakohtana - tai peräti vaarallisena (kuten tälläkin blogilla on viimeaikaisissa keskusteluissa nähty). Kun lisäksi jokainen Raamattua joskus vilkaissut henkilö on olevinaan ko. kirjan armoitettu tulkki ja erilaisia Raamatun "opettajia" on maa pullollaan, niin mitä tarvetta yleensä edes on sen kummemmalle opiskelulle?
- Jne.
Yksi omista teeseistäni on, että Suomen Siionin monella tavalla murheellinen tilanne on ainakin osittain opetuksen puutteen tai väärän/huonon opetuksen seurausta. Minusta yksi tapa korjata tätä vääristymää on saada lisää kotiläksynsä tehneitä opettajia, ei suinkaan kaiken oppineisuuden torjuminen (vaikka ymmärränkin suuren kiusauksen heittää lapsi pesuveden mukana juuri tässä asiassa). Ei ratkaisu väärien apostolien ja hörhöprofeettojenkaan ongelmaan ole näiden virkojen kieltäminen (vaikka se suosittua joissain piireissä onkin), vaan aitojen kavereiden esiinmarssi.
Uskoisin siis, että samalla puolella ollaan, mutta miten tästä eteenpäin?
DrMarkille
Ollaan Opettajassa ja opitaan hänen elämänsä hengellisesti puolueettomina ja jaetaan sitä Kristus-elämään, "Kristus teissä, kirkkauden toivo".
Jos oivallat Herramme ylimmäispapillisen rukouksen sanoman;
"Minä heissä ja he minussa", niin ei tarvitse mennä teologiseen koska siellä ei näin opeteta.
Eivät he ole niin tyhmiä, että sahaisivat omaa oksaa ja tekisivät opetuksellaan itsensä tarpeettomiksi.
Sama asia jokaisessa kirkkokunnassa sisään rakennettuna eli oman olemassa olon tarpeen todistaminen hinnalla millä hyvänsä.
On aivan eri asia kielen tai historian opiskelu yms. Seurakunta elämää opitaan vuorovaikutteisessa yhteydessä, eikä luentosalissa.
Ehkä tärkeintä on Kristuksessa oppia etukäteen antamaan anteeksi. Kaikessa nöyryydessä sekä yksilöille että yhteisöille ja itselleen.
Oppi Jumalasta tulee oppia Jumalasta, elämällä Jumalassa !!!
Ihan lyhyt kommentti DrMarkille:
Kun kehotin jotkuta, jolla tätä opintojen kautta hankittua eittämättä hyvää ja hyödyllistä sivistystä on, opettamaan ja jakamaan sitä edelleen esim. 2-3 nuoremmalle "timoteukselle" (2.Tim. 2:2:n periaatteen muaisesti), niin en tarkoittanut mitään tiettyjen oppiaineiden opettamista.
Tarkoitin yksinkertaista kasvokkain tapahtuvaa Raamatun opettamista, jonka yhteydessä sitten väistämättä nousee esille kysymyksiä tuon ajan kulttuurista, historiallisesta tilanteesta, tekstin alkukielen eksaktista merkityksestä etc.
Yliopisto- ja korkeakouluopiskelut ovat hyödyllisiä ja joka niihin tuntee kutsumusta, niin siitä vaan. Niissä ei ole mitään pahaa, päinvastoin - kunhan muistaa sen kaiken olevan palvelevassa asemassa suhteessa pääasiaan, joka on Kristuksen ruumiin rakentaminen. Itse kuitenkin haen koko ajan seurakuntaa käytännön tasolla rakentavia käytäntöjä. Siinä olemme varmasti sitä mieltä, että uusia käytäntöjä tulee alkaa rakentaa tulevaisuutta silmällä pitäen.
Ei oppineisuus poista hajaantumista. Esimerkiksi helluntaiherätyksessä kirkkokunnallistumista ajaneet miehet ovat liikkeen oppineistoa, mutta siitä huolimatta he ovat saaneet liikkeen totaalisesti hajalle. Johtamistaitojen puutteessa oppineisuuskaan ei ole pelastanut karilleajolta. Samat miehet syyttivät aikoinaan cityseurakuntien perustajia helluntailiikkeen hajottamisesta.
Iso Kirja -raamattuopisto suoltaa ulos näitä rastitustehtävillä itsensä teologeiksi lukeneita tekstiä selittävän saarnan taitajia.
Kansanopiston valtionrahoitus on sidottu opiskelijamääriin. Kaikki (myös viimeisen toivon niemeltä aviopuolisoa) hakevat otetaan avosylin vastaan. Ja heistä leivotaan teologeja! Ja kirkkokunnan seurakunniksi sanomien yhteisöjen pastoreita.
Samalla herätys hiipuu ja kuolema astuu hiljalleen sisään. Jokaisella itseään kunnioittavalla kirkkokunnalla täytyy toki olla oma opinahjonsa, josta ulostetaan oppiguruja takaamaan liikkeen jatkuvuus.
Teologiseen tiedekuntaan on helppo päästä. Sinne menee paljon porukkaa, jotka haluavat vain akateemisen loppututkinnon ja joilla ei ole minkäänlaista tarkoitusta Jumalan palvelemiseen.
Itsekin luin aikoinaan pääsykoekirjat kerran läpi ja sisään pääsin että kolahti. Opintoja en suorittanut, mutta veinpähän opiskelupaikan joltakin viattomalta seurakuntanuorelta.
Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Teologit voivat jatkaa filosofien tavoin asioiden ihmettelemistä, samaan aikaan kun Jumalan valtakunta tulee...oppimattomien ja pienipäisten välityksellä.
Eksegeetikoista tulee ensimmäisenä muuten mieleeni Aimo T. Nikolainen, Heikki Räisänen ja Martti Nissinen.
Viime mainittu oli viime kesänä jossakin aamuTV:ssä haastattelussa. Toimittaja asetti Raamatun pöydälle ja asetti kysymyksen: "Mitä Raamattu sanoo homnoudesta?" Ja sitten alkoi Nissisen eksegeesi. Raamatun homoudesta kertovat kohdat liittyvät hänen mukaansa sen aikaiseen homouteen liittyviin vallanväärinkäyttöihin ja alistamiseiin. Siitä Raamattu kuulemma varoittaa. Ja nyklypäivänäkin tätä alistamista kuulemma esiintyy enemmän hetero- kuin homosuhteissa. Että silleen tämä eksegeetikko puskasta paskaojaan! "Kirkko tulloo ressiinalla perässä tässä homoasiassa ja hyvä niin," Aslak oli oikeassa väittäessään teologien itse pilanneen rotunsa maineen. Kuka heitä enää vakavasti ottaa? Edes vapaiden suuntien pikkuteologeja, joiden pää on paisunut jo BA-tutkinnosta kuin pesäpallomailan lyönnin jäljiltä.
Timolle:
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, ja mielelläni näkisin tuon Timoteus-periaatteen toimimassa myös niiden asioiden kanssa, joita yleisesti opiskellaan nykypäivänä (yli)opistokontekstissa. Uskon, että opettaja voi helpostikin siirtää monia asioita tällä tavoin eteenpäin - ja tätä olen itsekin pyrkinyt toteuttamaan.
Samalla en kuitenkaan ole varma, onnistuuko opettajien opettaminen tällä menetelmällä, mutta olen valmis siihen, että joku osoittaa epäilykseni perusteettomaksi :-)
Heimolle:
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Osa kritiikistäsi osui eittämättä hyvin kohdalleen, osa ehkä vähän huonommin.
Ensinnäkään en ole varma, missä mielessä IK:n opiskelijoista leivotaan "teologeja". Opiston opetushan poikkeaa esim. Hgin yliopiston opetuksesta merkittävästi: IK:n opetus on sisällöltään konservatiivisempaa ("turvallista helluntaiteologiaa"), akateemisuudeltaan pääsääntöisesti kevyempää (rastitustehtävät ovat kyllä hieman vähentyneet viime vuosina) ja syvyydeltään vähemmän syvää. IK:lla ei ole dogmatiikan tai eksegetiikan laitosta, aika vähän korkeamman tason "oppineita" opettajissa, jne. Sieltä valmistunut "teologi" on hyvin erilainen tuote kuin Helsingistä valmistunut teologi.
IK:ssa tulee välillä vastaan hyvinkin älykkäitä ja motivoituneita opiskelijoita, jotka pääsääntöisesti haluaisivat opiskella eksegetiikkaa yms. Biblical Studies -alueen aineita. Jos opisto vastaisi näiden ihmisten tarpeisiin, Suomessa voisi äkkiä olla koko joukko päteviä osaajia, jotka ovat jutuiltaan aivan eri luokan kavereita kuin mainitsemasi luterilaiset eksegeetit. Mätien omenien sijasta ihmiset saisivat maistaa oikeita, herkullisia omenoita - joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Ikävä yllä tällaista ei näytä ainakaan vielä olevan näköpiirissä, koska kenttä on opetettu pelkäämään ja kavahtamaan kaikkia "liian oppineita" (ja tästähän on jo tällä blogilla väännetty).
Nissinen voi olla ekspertti akkadialaisissa profetiassa, mutta tittelistään ja oppineisuudestaan huolimatta hän ei ole esim. VT:n etiikan asiantuntija. En myöskään ole kovin vakuuttunut hänen homomyönteisestä eksegeettisestä verbaaliakrobatiastaan. (Jos olet kiinnostunut tutkijoiden ideologisista vaikuttimista, kannattaa lukea A.D. 30). Maailmalta löytyy kyllin kovan luokan eksegeettejä, jotka lyttääväät Nissisen argumentit maan rakoon. Räisäsen lyttääminen on kansainvälisillä kentillä vielä suurempaa huvia, joten älkää ihmeessä kuvitelko, että tämän suomalaisen pikkuriikkisen teologisen takapajulan edustajat ovat jotenkin oppineisuuden prototyyppejä. He ovat profeettoja lähinnä omalla maallaan ja sekin vaikutelma johtuu paljolti muutaman teologisen tiedekunnan monopoliasemasta (jota valitettavasti kukaan ei uskalla käydä haastamaan, vaikka tarvetta olisi).
Itselläni on ollut ilo opiskella ulkomailla(kin). Siellä olen nähnyt proffia, jotka pitävät rukouspalvelua luennon jälkeen; parantavat sairaita; tekevät työtä asunnottomien narkkareiden ja HIV-positiivisten parissa (mieluummin kuin ovat proffana); ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja haastavat ihmisten ateistista maailmankuvaa; selättävät vapaa-ajattelijat ja skeptikot julkisessa debatissa 5-0 (T. Puolimatka potenssiin 2); jne.
Aivoilla varustettu opettaja voi olla mukava, sydämellä varustettu vielä parempi. Minä kuitenkin pidän parhaina niitä PH:n täyttämiä kavereita, joilla on palava sydän ja terävät aivot, jotka on valjastettu Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseen ja Jumalan kansan palvelemiseen. Sääli, että Suomen olosuhteet eivät ole kovin otolliset tällaisten Paavalin kaltaisten kavereiden syntymiselle, joilta löytyy sekä sanat että voima :-(
DrMarkille:
Kirjoitit oppimisesta ja opiskelusta. Vastaan, vaikka et vastaisikaan.
Yleiskehotus: Lopeta suomalaisen takapajulan surkuttelu. Ryhdy toimeen. Muuten hautakivesikin vielä liikkuu säälityksesi nyyhkytyksestä.
Mistä ne oikein sitten ne kunnon teologit löytyvät, jos Iso Kirja valmistaa kevyitä teologeja ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegeetikot ovat naurun aiheita maailmalla?
Ei taida olla kuin sinä yksin puhtaita rotusi edustajia?
Vielä DrMarkille:
Sanot: Ymmärrän kyllä, että monet kirjoittajat reagoivat tässä kysymyksessä omiin kipupisteisiinsä ja karvaisiin kokemuksiinsa.
Minä sanon: Älä siirrä omaa turhautumistasi ja karvaita kokemuksiasi muihin. Ei oppimaton kansa sen tyhmempää ole kuin oppinutkaan väki.
Sanot: Olen vuosien ajan pohtinut, illaista varustamista uskovat tarvitsevat ja miten se tulisi toteuttaa.
Minä sanon: Lopeta hyvä mies pohtiminen ja ala varustaa uskovia - ihan siinä lähelläsi. Ei siihen värivaloja, PowerPointteja ja luentosaleja tarvita.
Sanot: Entäpä kolmen muun (kulttuurillinen, historiallinen, uskonnollinen) meitä ja alkukristittyjä erottavan kuilun ylitys?
Minä sanon: Mitä ihmeen tarvetta tämän kuilun ylittämisen on? Minulle riittää ymmärtää ajasta ja paikasta riippumattomia Raamatun periaatteita. Minä pyrin mieluumminkin ylittämään sen kuilun, joka kirkkoihinsa ja luentosaleihinsa sulkeutuneilla kristityillä on tämän päivän ihmisiin.
Vielä vielä DrMarkille:
Sanot: Oppiminen ja osaaminen ovat monissa piireissä aliarvostettuja. Raamattuun ja sen tulkintaan liittyviin asioihin perehtyneisyys nähdään hengellisyyden ja elävän kristillisyyden vastakohtana - tai peräti vaarallisena.
Minä sanon: Yleisesti ottaen se on vaarallista. Positiivisia esimerkkejä ei ainakaan näillä leveysasteilla juuri ole näkyvissä.
Mitä piirejä tarkoitat?
Luterilaisissa kirkollisissa piireissä oppimista on arvostettu. Teologiaa on opetettu. Kriittinen raamatuntulkinta on itse asiassa saastuttanut suurimman osan teologista opetusta. Tämän päivän luterilainen kirkko ei parhaalla tahdollakaan millään tavoin edusta Jumalan valtakuntaa. Se toimii usein enemmänkin helvetin etäpäätteenä kuin Jumalan asiamiesasemana. Ei hyvää hedelmää.
Kyllähän luterilaisissa herätyspiireissä on Raamatun opetusta iät ja ajat ollut. On Suomen Raamattuopistoa, on kristillisiä kansanopistoja, on Kansanlähetyksen opetusverkostoa ympäri maata.
Helluntaipiireissä oppineisuutta ei alkujaan arvostettu. Sitä mukaan kuin herätys alkoi muuttua herätysliikkeeksi ja pikku hiljaa liikkeeksi, alkoi oppimisen arvostus lisääntyä. Muutaman viikon raamattukurssit vaihtuivat pitkäkestoiseen teologiseen oppimiseen. Pastoreilta alettiin pikku hiljaa vaatia muodollista koulutusta. Tämän päivän helluntailiike on pysähtynyt kuin Breshnevin ajan Neuvostoliitto. Se hajoaa osiin ja on kohta kuin IVY. Ei hyvää hedelmää.
Raamatullisista opetuslapseuttajista on pulaa. Ei opetuksesta tai opettajista. Suu vaahdossa selittäviä teologeja kyllä löytyy, mutta missä ovat isät, jotka opettavat poikiaan?
Sanot: Kun lisäksi jokainen raamattua joskus vilkaissut henkilä on olevinaan ko. kirjan armoitettu tulkki ja erilaisia Raamatun "opettajia" onmaa pullollaan, niin mitä tarvetta yleensä edes on sen kummemmalle opiskelulle?
Minä sanon: Ei mitään olennaista tarvetta olekaan.
Millä perusteella Raamattua vuosikausia tutkinut ja siihen uppoutunut eksegeetikko on sen parempi tulkki kuin sitä karvahattu vierellään lukeva Jouni, jonka voi laittaa opettajana lainausmerkkeihin? Monet teologit ovat pahasti eksyksissä ja eksyttävät viattomat opetuslapsensakin, jos niitä sattuu olemaan.
Kasvatustieteilijät ovat usein huonoimpia lastensa kasvattajia. Oppimaton ja rakastava isä voi kasvattaa poikansa hyvin läsnäolollaan ilman kasvatustieteellisiä teorioita.
Sanot: Suomen Siionin murheellinen tilanne on ainakin osittain opetuksen puutteen tai väärän/huonon opetuksen seurausta.
Minä sanon: Suomen Siionin murheellinen tilanne on seurausta siitä, ettei ole oltu kuuliaisia yksinkertaisille ihmisille tarkoitetulle yksinkertaiselle Jumalan sanalle. Eikä se suinkaan johdu opetuksen ainakaan määrän puutteesta. Kirkkokunnathan ovat täynnänsä näitä opettajia ja viikosta toiseen saarnataan ja saarnataan.
Sanot: Minusta yksi tapa korjata vääristymää on saada lisää kotiläksynsä tehneitä opettajia, ei suinkaan kaiken oppineisuuden torjuminen.
Minä sanon: Apostoleja, profeettoja, evankelistoja ja paimenia - ja opettajia - tänne tarvitaan. Seurakunnan perustat on laskettava uudelleen. Kirkkokuntapohjainen ja mielipiteitä jakava oppiperusta ei yksinkertaisesti pelitä. On korjausrakentamisen aika. Menneiden sukupolvien asiantuntemattomat rakentajat ovat vastuussa tämän päivän homevaurioista. Riittävän monta vuosisataa on rakennettu sutta. On vallankumouksen aika...
PrAslak:
Kiitos jälleen runsaista kommenteista ja siitä, että näin konkreettisella tavalla demonstroit joitakin niistä asioista, jotka ovat ongelmina täällä Suomessa.
Kirjoituksistasi käy lisäksi ilmi, että maassamme on pohjoisen ja etelän välillä jonkinlainen kuilu, jonka ylitse tuntuu olevan kovin vaikea kommunikoida. En siis haaskaa meidän molempien aikaa yrittämällä ko. kuilun ylittämistä.
Vain sen verran sanon, että huolestumisesi minun aktivoitumiseni suhteen on liikuttavaa. Ei kuitenkaan syytä huoleen, tekemistä ehdottamiesi asioiden parissa on piisannut aivan riittävästi jo pitkään, ja varmaan piisaa jatkossakin. Toivottavasti sinäkin olet siellä pohjoisessa hedelmällinen muillakin tavoilla kuin kirjoittelemalla paljon lannoitetta sisältäviä juttuja meitä etelän ihmisiä ojentaaksesi. Me kun tarvitsemme enemmän niitä valon sytyttäjiä kuin pimeyden kiroajia.
DrMarkille:
Tässä on nyt tehty selvää sekä Ison Kirjan että teologisen tiedekunnan tasosta (tai sen olemattomuudesta). Tältä pohjalta voisikin kysyä, millaiseksi oppineisuutesi pohjalta rankkaat evankelikaalin teologian lippulaivan Suomessa, Teologisen opiston Santalassa?
Olemme - kiitos PrAslakin hiukset nostattavien kommenttien - törmänneet kysymykseen länsimaisen teologian uskottavuudesta. Tämä teologian uskottavuuskysymys ei ole uusi, vaan on aina vaivannut uudestisyntyneitä uskovia, mikä ilmeisesti - argumentaatiosi perusteella - on johtunut pelkästään oppimattomuudesta. Nykyisessä tilanteessa tämä kysymys on entistäkin akuutimpi. Luulen, että Aslakin kommentit heijastelevat monen etelässäkin asuvan rivikristityn ajattelua. Kuten todettua, tämä ajattelu ei näytä perustuvan niinkään mainitsemaasi oppimattomuuteen, vaan pelkästään teologien toilailujen seuraamiseen.
Aslakin huoli on kieltämättä aiheellinen: kumpi painaa vaakakupissa enemmän, Ef. 4:11:n mainitsema viisitahoinen palveluvirka vai viisitahoinen yliopistovirka (proffa, tohtori, dosentti, dekaani ja lehtori)?
Ilmeinen ongelmasi näyttää olevan tämän uskottavuusongelman voittaminen ja koko paketin myyminen sille osalle kristikuntaa, joka pyrkii ottamaan Raamatun sanan todesta. Eli mikä olsi viisas markkinointikikka tässä suhteessa? Tämä kysyn siksi, että toisinajattelevien kriittisten äänenpainojen toistuva leimaaminen oppimattomiksi, hörhöiksi jne. ei taida synnyttää mitään hyvää hedelmää.
Eli mikäli oikeasti haluat saada aikaiseksi jotain peräänkuuluttamaasi muutosta, niin kehotan vaihtamaan strategiaa. Jatkamalla valitsemallasi linjalla syylistyt pahimmassa tapauksessa vain itse siihen, mistä muita syytät.
Juu, tuota samaa mietiskelin itsekin mihin Timo viittasi. Onko ratkaisu vain uuden tiedekunnan perustaminen missä opetetaan asioista oikein?(Kai me uskovaiset sitten ollaan niin tyhmiä, ettei pyhä henkikään voi meitä opettaa)
Nimimerkki Riviuskova
Timolle:
Tiedän, että otan riskin yrittäessäni kertoa jotain sellaista, joka näyttää menevän useimpien arkikokemusta vastaan. Morpheus tarjosi Neolle kahta pillerivaihtoehtoa ja sanoi, että todellisuus on muuta kuin miltä näyttää. Samoin sinä olet yrittänyt osaltasi käydä tiettyjä rakenteita ja ajatusmalleja vastaan, selittäen että näennäisestä normatiivisuudestaan huolimatta ne ovat eräänlainen "matrix", josta tulisi irrottautua. Ja minun teesini on, että se sinun ja muiden tänne kirjoittelevien paheksuma teologinen kirjanoppisuus ei ole koko totuus asiasta, vaan (lähinnä Suomen ulkopuolella) on runsaasti esimerkkejä aivan päinvastaisista kavereista kuin esim. täälläkin mainitut Nikolainen, Räisänen ja Nissinen. Usko tai älä.
En tiennyt, että Santala on evankelisen teologian lippulaiva Suomessa. En itse asiassa muutenkaan juuri tiedä siitä, mitä siellä nykyään tapahtuu, joten en osaa vastata kysymykseesi.
Mitä tulee huoleen siitä, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, Ef. 4:11 vai viisitahoinen yliopistovirka, niin tiedät hyvin, mitä mieltä minä asiasta olen. Ef. 4:11 jyrää mennen tullen, enkä ole muuta koskaan väittänytkään. Jos blogikommenttieni perusteella kuvittelit muuta, niin se ennestään vahvistaa tunnettani siitä, että en ilmiselvästi kykene kommunikoimaan ymmärrettävästi. Minä kun en missään vaiheessa huomannut asettaneeni näitä vastakkain tai esittäneeni, että yliopistovirka jotenkin painaisi enemmän kuin Ef. 4:11.
Ei minulla ole mitään markkinointikikkaa enkä normaalisti edes osallistu tällaisiin keskusteluihin (syistä, jotka lienevät jo käyneet selville). Nythän jouduin vahingossa mukaan todetessani, että raamatullisten perusteiden peräänkuuluttaminen ei ole pahasta ja että kaikki eivät ole sellaisia omille ajatuksilleen esittäneet (tai jos ovat, niin perusteiden taso on vaihdellut). Tämän jälkeen alkoi sataa sitä itseään niskaan, jolloin ajattelin, että ehkä olisi hyvä oikaista muutama väärä käsitys. Kaiken kaikkiaan olin vain huolestunut siitä, että valitettavan usein lapsi heitetään pois pesuveden mukana. Jos tämä on yhtä kuin "toisinajattelevien kriittisten äänenpainojen toistuva leimaaminen oppimattomiksi", niin tunnustan syyllisyyteni. Minusta kaiken liikkuvan silmitön ampuminen ei ole fiksua enkä häpeä sitä sanoa.
Toisaalta - kuten jo aikaisemmin sanoin - uskon näiden reaktioiden johtuvan lähinnä ihmisten omakohtaisista kokemuksista ja vaihtoehtoisten kokemusten puutteessa. Ymmärrän siis näitä kannanottoja enkä syytä ketään siitä, että ei paremmasta tiedä. Keskustelulla pyrin siis tuomaan esille vaihtoehtoista näkökulmaa, jos vaikka informaation lisääntyminen auttaisi näkemään asioita toisella tavalla.
Lopuksi myönnän sen, että on tullut heitettyä pari lapsellista kommenttia. Lihallisena ihmisenä en ole vielä tottunut siihen, että tulee sivusta koko ajan lannoitetta niskaan. Ei olisi pitänyt provosoitua ja vastata samalla mitalla.
Ja nyt taidan liittyä Cerinan seuraan. Kiitoksia vain keskustelusta kaikille siihen osallistuneille...!
PS. Otan hieman henkistä selkänojaa siitä, että Wolfgang sanoi ruokapöydässä keskustellessamme aivan samoja asioita kuin mitä olin viime viikolla tänne kirjoitellut. (Tosin Wolfgang väitti välissämme istuneelle Pekalle saaneensa siitä hyvästä minulta etukäteen 300 euroa... :-)
DrMarkille:
Voiko olla totta, että vetäydyt taka vasemmalle? Kulkemasi suo on upottanut ja väsyttänyt näköjään. Syystä, että tieto paisuttaa ja rakkaus rakentaa. Oikeassa oleminen vie aina puolustuskannalle ja oletkin peruuttanut lähtöviivalle takaisin!
Se siitä sitten, sanan helinää ja kaunista kesää sulle. Hymyillään kun tavataan, älä jätä hernettä nenääsi, se pilaantuu!
DrMarkille:
Sääli, ettet vaivautunut vastaamaan kysymykseeni. Nyt meillä on vähän kärjistetysti sanottuna kaksi vaihtoehtoa "orgaaninen srk"-liikkeen tulevien johtajien kouluttamisessa:
1) nykyiset teologiset opistot ymv. laitokset teoreettisine ja akateemista oppineineisuutta spiritualiteetin kustannuksella korostavine ohjelmineen
2) ehdottamani raakilemainen apostolinen työssäoppimisen malli, jossa teologia ja käytäntö kulkisivat enemmän vuorovaikutuksessa keskenään
Itse en kovin innoissani kallistuisi ensin mainitun vaihtoehdon kannalle. Jälkimmäiselle löydän - jo näin raakilemaisenakin - yhtä ja toista perustetta UT:n pyhistä kirjoituksista. Löydätkö Sinä?
Edustamasi oikeaoppinen teologia ei siis vieläkään näyttäydy kovin relevanttina ja attraktiivisena tälle em. "orgaaniselle srk"-liikkeelle - valitettavasti.
-------
"Otan hieman henkistä selkänojaa siitä, että Wolfgang sanoi ruokapöydässä keskustellessamme aivan samoja asioita kuin mitä olin viime viikolla tänne kirjoitellut." - Eikös tämä koko juttu lähtenyt liikkeelle vähän siitä, että miten käy kun irroitetaan jonkun sanomia niiden alkuperäisestä kontekstista. Olisikohan nyt kuitenkin niin, että tuo selkänoja on aika keppoisin perustein kyhätty? Sen vähän perusteella mitä yhtään mainitsemaasi "Wolfgangia" ja hämnen ajatteluaan tunnen...
Wolfgang Simson haastoi lauantain kokoontumisessa seuomalaisia seuraaviin askeliin:
1. Apostolis-profetaalisen verkoston luomiseen niin kansallisella kuin kaupunkitasolla
2. Hengellisten vanhempien liikkeen kokoamiseen (The Network of spiritual parents)
3. Elonkorjuumiesten (The harvest workers) löytämiseen.
Muutamia muita poimintoja hänen ajatuksistaan:
God multiplies what we are not what we say.
You can preach weak or fake gospel.
Bring Your home in order.
Christian must know what people knos, be interested in what people are interested.
Saksalaisille esimerkiksi jalkapallo ja atuott ovat tällaisia.
Mitähän ne olisivat suomalaisille?
Simsonin vaimo toi julki seuraavaa:
Prepare the place aand the way to the God's presense.
Hämn puhui siitä, kuinka Daavid yritti tuoda Jumalan arkkia Jerusalemiin. Härät kompuroivat epätasaisella puimatantereella.
Toinen kuva oli kaltevasta pöydästä. Kaikki sille lastattava on vinossa, kun pöytä on vinossa.
Hän korosti perustuksen laskemisen tärkeyttä.
Minusta me elämme aikaa, jolloin seurakunnan perustukset on laskettava kaupunkikohtaisesti uudelleen tai ehkä paremminkin kaivettava alkuperäiset perustukset esiin. Kirkko- ja tunnustuskuntapohjainen perusta ei yksinkertaisesti toimi. Ne perustuvat hyvin pitkälti omien valtakuntien rakentamiselle, ei Jumalan valtakunnan rakentamiselle.
Wolfgang Simson haastoi lauantain kokoontumisessa seuomalaisia seuraaviin askeliin:
1. Apostolis-profetaalisen verkoston luomiseen niin kansallisella kuin kaupunkitasolla
2. Hengellisten vanhempien liikkeen kokoamiseen (The Network of spiritual parents)
3. Elonkorjuumiesten (The harvest workers) löytämiseen.
Muutamia muita poimintoja hänen ajatuksistaan:
God multiplies what we are not what we say.
You can preach weak or fake gospel.
Bring Your home in order.
Christian must know what people knos, be interested in what people are interested.
Saksalaisille esimerkiksi jalkapallo ja atuott ovat tällaisia.
Mitähän ne olisivat suomalaisille?
Simsonin vaimo toi julki seuraavaa:
Prepare the place aand the way to the God's presense.
Hämn puhui siitä, kuinka Daavid yritti tuoda Jumalan arkkia Jerusalemiin. Härät kompuroivat epätasaisella puimatantereella.
Toinen kuva oli kaltevasta pöydästä. Kaikki sille lastattava on vinossa, kun pöytä on vinossa.
Hän korosti perustuksen laskemisen tärkeyttä.
Minusta me elämme aikaa, jolloin seurakunnan perustukset on laskettava kaupunkikohtaisesti uudelleen tai ehkä paremminkin kaivettava alkuperäiset perustukset esiin. Kirkko- ja tunnustuskuntapohjainen perusta ei yksinkertaisesti toimi. Ne perustuvat hyvin pitkälti omien valtakuntien rakentamiselle, ei Jumalan valtakunnan rakentamiselle.
Wolfgang Simson haastoi lauantain kokoontumisessa seuomalaisia seuraaviin askeliin:
1. Apostolis-profetaalisen verkoston luomiseen niin kansallisella kuin kaupunkitasolla
2. Hengellisten vanhempien liikkeen kokoamiseen (The Network of spiritual parents)
3. Elonkorjuumiesten (The harvest workers) löytämiseen.
Muutamia muita poimintoja hänen ajatuksistaan:
God multiplies what we are not what we say.
You can preach weak or fake gospel.
Bring Your home in order.
Christian must know what people knos, be interested in what people are interested.
Saksalaisille esimerkiksi jalkapallo ja atuott ovat tällaisia.
Mitähän ne olisivat suomalaisille?
Simsonin vaimo toi julki seuraavaa:
Prepare the place aand the way to the God's presense.
Hämn puhui siitä, kuinka Daavid yritti tuoda Jumalan arkkia Jerusalemiin. Härät kompuroivat epätasaisella puimatantereella.
Toinen kuva oli kaltevasta pöydästä. Kaikki sille lastattava on vinossa, kun pöytä on vinossa.
Hän korosti perustuksen laskemisen tärkeyttä.
Minusta me elämme aikaa, jolloin seurakunnan perustukset on laskettava kaupunkikohtaisesti uudelleen tai ehkä paremminkin kaivettava alkuperäiset perustukset esiin. Kirkko- ja tunnustuskuntapohjainen perusta ei yksinkertaisesti toimi. Ne perustuvat hyvin pitkälti omien valtakuntien rakentamiselle, ei Jumalan valtakunnan rakentamiselle.
Pekalle:
Kiitos terveisistä!Jopa kolmena kappaleena.
"Wolfgang Simson haastoi lauantain kokoontumisessa seuomalaisia seuraaviin askeliin:"
Apostoli Mauri haastaa kaikki Herramme opetuslapset Suomessa:
Hyväksymään käytännössä minut apostoliksenne, että voin toteuttaa käytännössä kutsuani teidän hyväksi jos te sidotte minut tavalla tai toisella, niin en voi toteuttaa kutsuani seurakunnan hyväksi!
Tilanne on sama, kun Herramme meni kotikaupunkiin, niin he ottivat Joosefin pojan vastaan, mutta eivät Jumalan poikaa.
Niin kauan, kun minä tai joku muu apostoli on sinulle tavallinen ihminen, niin emme voi toimia seurakunnan parhaaksi kotipaikkakunnallasi. Valitettavasti! Jumalan Sana ei pääse käytännössä toteutumaan, vaan se hengellinen kuvio on vain paikallisten puuhastelua, toki hyvän asian ympärillä.
Apostolius ei pääse toteutumaan koskaan ilman apostoleja. Ota tai jätä! Ylhäältä seurataan tarkasti, missä mennään ja mikä on tilanne jokaisella paikkakunnalla. Apostoliuden asettajaa ja kutsujaa on turha juosta karkuun mihinkään teologisiin muodollisuuksiin.
Joten on aika lopettaa leikkiminen ja kasvaa hengelliseen vastuuseen. Lopettaa se lihansilmin katseleminen. Vaeltakaamme Hengessä niin emme lihanhimoa täytä!
Hengelliset mielihalut ovat vaarallisia jos ne ei perustu totuuteen rakkaudessa. Apostolien tekojen on jatkuttava ylöstempaukseen saakka!
Kaiken lisäksi nämä seurakunnan viimeiset päivät ovat kaikkein vaikeimmat monestakin syystä, kuten; Ihmiset ovat itsekkäitä...yms. Muistat tämän listan Jumalan Sanasta.
Teidän tehtävä on kutsua minut kotipaikkakunnallenne ja koetella olenko oikea vai valhe-apostoli Sanan mukaan ja jos olen oikea niin sitten katsotaan Herrassa onko mm. Paimenien asettaminen mahdollista!!!
Oliko tuo Mr Riihon kommentti joku vitsi vai? Siltä se ensin alkuun vaikuttaa. Vai mitä se Raamattu varoittaa: "Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee." (2.Kor. 10:18).
Nimimerkki Riviuskova
Nimimerkki Riviuskovalle:
Kysyitkö ennen kun kirjoitit kommenttiasi Pyhältä Hengeltä, kuka tämä Mr Riiho oikein on?
Morjens!
Kyllä minullekin tuli MrRiihon itseään suosittelevästa tarjouksesta ja muita painostavasta suosituksesta lähinnä huvittavalta ja lapselliselta pilailulta.
Kyllä kai luonnollisinta on lähteä paikalliselta tasolta liikkeelle eikä aloittaa maan ääristä apostolista missiotansa.
Ei kai kukaan voi itse itseään apostoliksi esitellä?
Tervettä järkeä peliin!
Hei!
Tästä Mr Riihosta löytyy lisätietoa:
www.seurakunta.info sivulta.
Katso lähetetty -linkistä.
Taaville:
Oletko muuten lukenut Raamattua mm. Paavalin kirjeitä, kuka siellä esittelee Paavalin apostoliksi?
Käytetään järkeä ja silmiä?
Kommentti:
Apostolius on ollut hukassa perinteisten kirkkokuntien piireissä. Se on huomattu. Nyt on vaarana, että alkaa nousta kaikenkarvaisia hörhöapostoleja. Tilanne ei sillä parane, että yksi sun toinen alkaa kutsua itseään apostoliksi ja alkaa markkinoida itseään.
Kyllä kai siihen yleisellä tasolla (poikkeuksia voi olla) vähintään yksi suosittelija tarvitaan. Paavalillakin Barnabas oli se, joka vahvisti Jerusalemin veljille Paavalin kutsun ja tehtävän.
Paavali suosittelee itseään apostoloina kirjeissään niille seurakunnille, joiden perustan hän on laskenut. On eri asia suositella itseään vastaanotettavaksi jonnekin, missä ei ole luonut Jumalan valtakunnan perustoja.
Olisi mielenkiintoista kuulla MrRiiholta itseltään, millä perusteella väität olevasti apostoli.
Keskustelu jatkukoon. Ollaanko siirtymässä opettamisesta apostolisuuteen?
Joka tapauksessa: valot kannattaa pitää päällä!
Mutta mikä tekee tästä Mr Riihosta apostolin? Oma maininta vai?
"Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla." (2.Kor. 12:12) Onko?
Ja onko niin, että mikäli ei itse koe Mr Riihoa apostoliksi, niin ei kuule Pyhän Hengen ääntä tai peräti vastustaa Häntä?
Terv. Nimimerkki Riviuskova
PS. Milloin tässä kohtaa otetaan aseeksi kysymys Pyhän Hengen pilkasta?
Taaville:
"Apostolius on ollut hukassa perinteisten kirkkokuntien piireissä. Se on huomattu. Nyt on vaarana, että alkaa nousta kaikenkarvaisia hörhöapostoleja. Tilanne ei sillä parane, että yksi sun toinen alkaa kutsua itseään apostoliksi ja alkaa markkinoida itseään."
Tässä ei ole varmaan varaa pelleillä kenenkään, olen kirjoittanut vain totuuden teille, lukekaa se tarkasti. En markkinoi mitään, vaan pidän tiedotustilaisuutta.
"Kyllä kai siihen yleisellä tasolla (poikkeuksia voi olla) vähintään yksi suosittelija tarvitaan. Paavalillakin Barnabas oli se, joka vahvisti Jerusalemin veljille Paavalin kutsun ja tehtävän."
Kuka olisi tänä päivänä sinun kaipaama suosittelija? Arkkipiispa, Paavi, vapaiden suuntien edustaja,Riekkinen tai joku ohikulkija.
"Paavali suosittelee itseään apostoloina kirjeissään niille seurakunnille, joiden perustan hän on laskenut. On eri asia suositella itseään vastaanotettavaksi jonnekin, missä ei ole luonut Jumalan valtakunnan perustoja."
Paavali itse todistaa perustuksen olevan valmiin, mutta katsokoon kukin miten ja mistä sille rakentaa.
"Olisi mielenkiintoista kuulla MrRiiholta itseltään, millä perusteella väität olevasti apostoli."
Kuulin Herrani Jeesuksen äänen puhuvan työmatkallani Helsinkiin, hän sanoi: "Minä kutsun sinut apostolikseni, minun seurakuntani ennalleen asettamiseen". Olin saanut profetian Paavalin kaltaisesta tehtävästä jo n. 26 vuotta aiemmin. Avioliitossa, kolme lasta, asumme nyt Suomessa.
"Keskustelu jatkukoon. Ollaanko siirtymässä opettamisesta apostolisuuteen?"
Vai apostoliseen opetukseen, joka alkoi n.2000 vuotta sitten ja jatkuu ylöstempaukseen saakka.
"Joka tapauksessa: valot kannattaa pitää päällä!"
Aamen !!!
Humanitaarinen yhdistys: Vainottujen tuki ry, kaipaa jäseniä, jos minä liityn siihen nyt sitten ensimmäisenä sinun pyynnöstä. Kun nyt sitten tiedän mitä se on käytännössä, niin tulkaa perässä.
Jokainen, joka elää Jumalisesti joutuu vainottavaksi, tämä on etuoikeus Herrassa. Tästä on hyvä jatkaa ja tulkaa mukaan!
MrRiiholle:
Kyllä Paavali sanoi itse taitavan rakentajan tavoin panneensa perustuksen Korinttoon. (1. Kor. 3:10). Luepa tarkemmin. Minne sinä olet ollut laskemassa perustaa?
Paavali meni eri paikkakunnille Jumalan lähettämänä. Etsi Jumalaa pelkääväiset tai rukouspaikan ja julisti synagoogassa niin kauan kuin sallittiin. Ei hän odotellut kutsua, vaan Jumalan lähettiläänä meni.
Minusta sinun tehtäväsi ei ole asettaa minnekään vanhimpia, kun et ole ollut (tietääkseni) laskemassa sinne seurakunnan perustaa.
Paavali katsoi kunnia-asiakseen olla julistamtta siellä, missä jo oli muiden toimesta julistettu evankeliumia.
Hän piti niistä paikkakunnista jopa mustasukkaisesti huolta, joissa hän oli Barnabaan tai Siilaksen kanssa julistanut evankeliumia ja jonne Jumalan valtakunta oli tämän seurauksena tullut.
Suosittelijat löytyvät lähipiiristäsi. Niistä, jotka tuntevat sinut mahdollisimman hyvin. Ei ohikulkija tai paavi voi tietenkään suositella sinua - ymmärrät kai tämän itsekin, hyvä mies.
En voi tietenkään väittää, että Jeesus ei olisi puhunut sinulle työmatkallasi. Silti voin asettaa sen arvioitavaksi ja tunnusteltavaksi. Se ei ole epäuskoa, vaan tervettä harkintaa ja ymmärryksen käyttöä.
Minusta on turha vajota itsesääliin ja kuvitella tulevansa vainotuksi, kun on ensin itse esittäytynyt apostoliksi ja . Tottakai sanojasi - ja mielellään sinua itseäsikin - on arvioitava, ennen kuin apostoliutesi tunnustetaan.
Wolfgang Simson esitti Starfish-julkaisussaan ksysymyksen, mistä tietää, että apostoli astuu huoneeseen. Vastaus ei mistään.
Apostolia ei tunnisteta siitä, että hänellä on itsetehty nimikyltti rinnuksissaan ja siinä lukee "apostoli".
Tiukasti tulee vastaan, mutta tiukka oli avauksesikin.
Mielessäni on ollut vastata jotain tähän Mr Riihon esittämään "apostoliseen" kutsuun, mutta huomaan joidenkin täällä ehtineen jo ennen minua. Hyvä niin. Erityisesti Taavin ja Riviuskovan kommentit edustavat myös omaa kantaani tässä tilanteessa.
Ei tuo Mr Riiho välttämättä ole täysin nutcase, vaikka kommentit vähän siihen suuntaan viittaavatkin. Voi olla, että hänellä on oikeasti kutsu Jumalalta, mutta ajoitus ja tapa vain ovat poskellaan. Muistamme Raamatusta mm. Mooseksen, Joosefin ja Daavidin, joilla varmaan oli jotain aavistusta tulevasta roolistaan, mutta kesti vuosia - tai vuosikymmeniä - ennen kuin he valmistuivat Jumalan koulusta ja olivat valmiita tehtäväänsä. Jos Mr Riihon kutsu apostoliksi on aito, niin kypsymistä tarvitaan vielä.
Käytännössähän se voisi sitten joskus lähteä käyntiin kuten Paavalillakin, eli joku kaverin tunteva ja kaveriin luottava "barnabas" tuo kaverin eri tilanteisiin, jossa hän saa näyttää osaamisensa. Sitten myöhemmin voi olla, että opettajien ja profeettojen paastotessa Pyhä Henki puhuu heille selkeästi, että Mr Riiho on lähetettävä siihen työhön, mihin hänet on kutsuttu. Jne. Sen sijaan UT:ssa tällaiset itseänsä suosittelevat apostolit olivat juuri niitä, joita Paavalin mukaan piti välttää.
Taavi ja Timo:
Kiitos teille, Jeesuksen nimessä on laskettu kirkollinen perustus jokaiselle paikkakunnalle Suomessa, mutta näemme vasta unta jostain muusta, joka löytyy Sanasta kirjaimellisesti.
Jääkö tämä nyt haaveeksi, josta vain saunan lauteilla unelmoidaan. Ehkä on parempi näin ottaa aikalisä ja pelataan tämä matsi loppuun, kun mm. Lahden joukkue on saanut rivinsä kuntoon.
Tiedän kuitenkin, että Isä on heittänyt pallon meille ja hän joka on mestari valmentaja seuraa joukkueensa edesottamuksia ja antaa hyviä vinkkejä pallon käsittelyssä.
Minä jään odottamaan mitä joukkue päättää ja millä nimellä / linjalla mennään eteenpäin. Onko tarvetta Sanan mukaisiin ratkaisuihin? Tässä ei kuitenkaan kukaan ole tarjoamassa pakkopullaa lämpimän maidon kanssa, vaan Sanan väärentämätöntä maitoa. Leipä ruoka odottaa myöhemmin, kun peli vaatii veronsa.
Järjestäytyminen on joukkueelle ongelmallista, jos tehtävä jako on aivan hukassa ja jos kateus vaivaa sekä muistot tappioista masentaa mieliä. Nyt on pään nostamisen paikka kuitenkin Herramme tulee pian ja peli loppuu.
MrRiiholle:
Olet maininnut nimeni ja asuinpaikkani Lahden postauksissasi, joissa esittelit apostoliuttasi ja tarjouduit tulemaan eri paikkakunnille.
Tässä muutamia kommentteja niihin liittyen. Edellä on tullut varsin teräviä vastineita. En toista niitä.
"...jos te sidotte minut tavalla tai toisella, niin en voi toteuttaa kutsuani seurakunnan hyväksi!"
Miten voit puhua sitomisesta, ennen kuin apostoliuttasi on koeteltu ja asiaa muutenkaan on millään muotoa käsitelty? Itse olen tavannut sinut kerran ja tutustunut sinuun lähinnä näiden Timon blogin postauksiesi ja lähettämiesi sähköpostien perusteella. Onko sinulla kiire jonnekin? Näin ohuen tuntemisen perusteella en olisi valmis ketään ottamaan esimerkiksi lasteni hoitajaksi. Saati sitten seurakunnan perustoja laskemaan! Tässä on mielestäni kysymys terveestä harkinnasta ja arvioinnista.
"Teidän tehtävä on kutsua minut kotipaikkakunnallenne ja koetella olenko oikea vai valhe-apostoli Sanan mukaan ja jos olen oikea niin sitten katsotaan Herrassa onko mm. Paimenien asettaminen mahdollista!!!"
Toki olemme Lahdessakin avoimia Jumalan lähettämille apostoleille, mutta kyllä meidän vastuumme on istua kaupungin portissa ja tarkoin miettiä, mitä tänne kutsutaan ja toivotetaan tervetulleeksi. Paikallinen hengellinen todellisuus on kohtuullisen sekava jo muutenkin.
Minusta olisi hyvä, jos sinulla olisi sinut hyvin tuntevia suosittelijoita, niin jokaisella paikkakunnalla ei tarvitsisi erikseen tutkia, mikä olet miehiäsi.
Ei kai sinun tehtäväsi ole tulla asettamaan Lahteen paimenia, kun et ole ollut synnyttämässä tänne seurakuntaa?
"Jääkö tämä nyt haaveeksi, josta vain saunan lauteilla unelmoidaan. Ehkä on parempi näin ottaa aikalisä ja pelataan tämä matsi loppuun, kun mm. Lahden joukkue on saanut rivinsä kuntoon."
Mitä tarkoitat Lahden joukkueen rivien kuntoon laittamisella? Miten tarkkaan tunnet Lahden seurakunnan tilan? Tarkoitatko, että jollemme ota sinua tänne vastaan apostolina, niin se merkitsee aikalisää seurakunnan rakentamiselle täällä. Toki täällä on paljon korjausrakennettavaa. Minusta sinunkin on hyvä ottaa aikalisä ja punnita tarkoin apostoliutesi perusteita.
"Vainottujen tuki ry, kaipaa jäseniä, jos minä liityn siihen nyt sitten ensimmäisenä sinun pyynnöstä. Kun nyt sitten tiedän mitä se on käytännössä, niin tulkaa perässä.
Jokainen, joka elää Jumalisesti joutuu vainottavaksi, tämä on etuoikeus Herrassa."
Eihän tässä kukaan sinua ole vainonnut. Kysymys on nähdäkseni ollut sinun provosoivan apostoliusteesisi punnitsemisesta.
DrMark avasi keskustelua opettamisesta ja opiskelusta. Sinä avasit - tai jatkoit - keskustelua apostoliudesta kohtuullisen repäisevästi.
Hyvä kun on paikka, jossa voi avoimesti vääntää mielipiteitä eri asioista. Tätä keskustelua tarvitaan Jumalan valtakunnan tulemisen valmistelussa.
MrRiiholle:
Olet maininnut nimeni ja asuinpaikkani Lahden postauksissasi, joissa esittelit apostoliuttasi ja tarjouduit tulemaan eri paikkakunnille.
Tässä muutamia kommentteja niihin liittyen. Edellä on tullut varsin teräviä vastineita. En toista niitä.
"...jos te sidotte minut tavalla tai toisella, niin en voi toteuttaa kutsuani seurakunnan hyväksi!"
Miten voit puhua sitomisesta, ennen kuin apostoliuttasi on koeteltu ja asiaa muutenkaan on millään muotoa käsitelty? Itse olen tavannut sinut kerran ja tutustunut sinuun lähinnä näiden Timon blogin postauksiesi ja lähettämiesi sähköpostien perusteella. Onko sinulla kiire jonnekin? Näin ohuen tuntemisen perusteella en olisi valmis ketään ottamaan esimerkiksi lasteni hoitajaksi. Saati sitten seurakunnan perustoja laskemaan! Tässä on mielestäni kysymys terveestä harkinnasta ja arvioinnista.
"Teidän tehtävä on kutsua minut kotipaikkakunnallenne ja koetella olenko oikea vai valhe-apostoli Sanan mukaan ja jos olen oikea niin sitten katsotaan Herrassa onko mm. Paimenien asettaminen mahdollista!!!"
Toki olemme Lahdessakin avoimia Jumalan lähettämille apostoleille, mutta kyllä meidän vastuumme on istua kaupungin portissa ja tarkoin miettiä, mitä tänne kutsutaan ja toivotetaan tervetulleeksi. Paikallinen hengellinen todellisuus on kohtuullisen sekava jo muutenkin.
Minusta olisi hyvä, jos sinulla olisi sinut hyvin tuntevia suosittelijoita, niin jokaisella paikkakunnalla ei tarvitsisi erikseen tutkia, mikä olet miehiäsi.
Ei kai sinun tehtäväsi ole tulla asettamaan Lahteen paimenia, kun et ole ollut synnyttämässä tänne seurakuntaa?
"Jääkö tämä nyt haaveeksi, josta vain saunan lauteilla unelmoidaan. Ehkä on parempi näin ottaa aikalisä ja pelataan tämä matsi loppuun, kun mm. Lahden joukkue on saanut rivinsä kuntoon."
Mitä tarkoitat Lahden joukkueen rivien kuntoon laittamisella? Miten tarkkaan tunnet Lahden seurakunnan tilan? Tarkoitatko, että jollemme ota sinua tänne vastaan apostolina, niin se merkitsee aikalisää seurakunnan rakentamiselle täällä. Toki täällä on paljon korjausrakennettavaa. Minusta sinunkin on hyvä ottaa aikalisä ja punnita tarkoin apostoliutesi perusteita.
"Vainottujen tuki ry, kaipaa jäseniä, jos minä liityn siihen nyt sitten ensimmäisenä sinun pyynnöstä. Kun nyt sitten tiedän mitä se on käytännössä, niin tulkaa perässä.
Jokainen, joka elää Jumalisesti joutuu vainottavaksi, tämä on etuoikeus Herrassa."
Eihän tässä kukaan sinua ole vainonnut. Kysymys on nähdäkseni ollut sinun provosoivan apostoliusteesisi punnitsemisesta.
DrMark avasi keskustelua opettamisesta ja opiskelusta. Sinä avasit - tai jatkoit - keskustelua apostoliudesta kohtuullisen repäisevästi.
Hyvä kun on paikka, jossa voi avoimesti vääntää mielipiteitä eri asioista. Tätä keskustelua tarvitaan Jumalan valtakunnan tulemisen valmistelussa.
Pekalle:
Kiitos Herralle, olet rohkea Suomalainen. Osasin yhdistää sinut Lahden joukkueeseen mm. tässä blogissa kommenttiesi perusteella ja kerran olemme tavanneet, mutta se ei riitä. Meidän tulisi tuntea toisemme Hengessä ja sitten vuorovaikutus toimisi uuden liiton tyyliin.
Täällä ajassa on kaikki vapaaehtoista ja haluan olla rehti, avoin. Kuitenkin asettamatta ketään mihinkää ennakko käsitykseen itsestäni, vaan haluan olla ehdottoman totuudellinen itseni ja teidän suhteen. Totuus rakkaudessa kantaa perille saakka.
Halusin tulla rohkesti esiin, enkä piilottaa kutsuani, osin nähtävästi turhan yksioikoisesti, mutta en osannut paremminkaan tällä kertaa. Sananlasku sanoo: Parempi julkinen nuhde, kun salattu rakkaus. Olen nyt asettunut julkisuuteen kutsuni tähden.
Sinäkin maallisessa työssäsi saat nauttia samoista eduista, kun minäkin, paitsi minä saan palkan tästä vasta ylöstempauksen yhteydessä, kun Herramme tulee ja maksaa uskollisesti jokaiselle palkan.
Jos joku luulee, että olen kutsunut itseni tähän palvelutehtävään niin kannattaa tarkistaa rukouksessa Herraltamme Jeesukselta, hän kyllä Pyhän Hengen kautta vahvistaa asian. Mutta jos hengenkorvat eivät ole auki niin täytyy ottaa muut aistit käyttöön.
Pahinta teille on lukijani, jos minä olenkin aito tapaus? Niin joudutte taivaallisen valtaistuimen eteen asian kanssa ja minä rukoilen teidän puolestanne: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät voidellullesi!
Näin Vapahtaja itse minulle opetti.
Herran pelko on viisauden alku.
Kenen puolesta taistelet, sen leipää syöt!
On hyvä jättää nämä kirkolliset perustukset rauhaan ja katsella uskossa tulevaa tai sitä 2000 vuotta vanhaa valmista perustusta. Alammeko rakentamaan sen päälle anteeksi antamisessa ja armossa tätä seurakunta todellisuutta, takertumatta sivuasioihin. Eläkäämme toivossa niin kuin se kuuluisa mato.
Kaiken Arkitehti ja Rakentaja rakentakoon Lahden joukkueen voittoisaan, taivaskelpoiseen kuntoon jo täällä ajassa. aamen!
Jeesus on laskenut seurakuntansa perustan yleismaailmallisesti
Jokaisella paikkakunnalla, minne Paavali matkusti, hän laski kyseisen paikkakunnan seurakunnan perustat.
Tämän päivän tilanne on ongelmallinen, koska esimerkiksi Suomessa ei sellaista paikkakuntaa löydy, joss ei olisi jonkinlaista evankeliumia julistettu. Usein se on ollut heikkoa (weak) tai väärää (fake) Simsonia lainaten.
Kirkkokunnat ovat laskeneet perustoja omíen tunnustustensa pohjalle. Siis väärälle perustalle. Nämä perustat eivät kestä.
Miten seurakunnan perustoja lasketaan nykypäivänä? Tilanne muistuttaa kristinusko versus juutalaisuus tilannetta ensimmäisellä vuosisadalla.
Paavali tarjosi synagoogissa juutalaisille mahdollisuutta. Mutta siityi torjunnan jälkeen muihin paikkoihin (koteihin, kouluihin jne).
On alettava elää kirkkokuntien viidakossa ikään kuin niitä ei olisikaan. Samaan aikaan on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että niiden sisällä elää niitä Jumalaa pelkääväisiä, jotka ovat sisällä Jumalan valtakunnassa, mutta kahleissa kirkkokunnissa.
Perustojen laskemisessa tarvitaan apostoleja, profeettoja, paimenia, opettajia ja evankelistoja. Kukaan tai ketkään eivät ole erikoisasemassa. Ne noussevat suurimmalta osaltaan niistä, jotka tulevat sisälle Jumalan valtakuntaan.
Heidän avullaan pyhät tulevat valmiiksi palveluksen työhön - Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Tämä on focus.
Sanaa kylvetään, välillä yhden - ja jopa sadankin opetuslapsen toimesta. Sitten ne jotka uskovat omalla paikkakunnalla ovat seurakunta ja tämä yhteisö tarvitsee sisäänsä rakenteet, jotka muodostuvat palvelutehtävistä. Apostolien on huolehdittava kaiken onnistumisesta. Asettaen aluksi seurakunnan kannalta tärkeimpiin tehtäviin oikeat henkilöt Pyhän Hengen opettaessa ja johtaessa koko ajan.
Apostolit käyvät myöhemmin tarkastamassa onko kaikki ok. Aina ylöstempaukseen saaka. Tämä on fakta!
MrRiiholle:
"Sanaa kylvetään, välillä yhden - ja jopa sadankin opetuslapsen toimesta. Sitten ne jotka uskovat omalla paikkakunnalla ovat seurakunta..."
Näin se minunkin mielestäni menee...
"Tämä yhteisö tarvitsee sisäänsä rakenteet, jotka muodostuvat palvelutehtävistä. Apostolien on huolehdittava kaiken onnistumisesta. "
Kyllä rakentamiseen tarvitaan muitakin kuin apostoleja. Kaikki viisi palveluvirkaa ilman erityisasemaa apostoleille.
"Asettaen aluksi seurakunnan kannalta tärkeimpiin tehtäviin oikeat henkilöt Pyhän Hengen opettaessa ja johtaessa koko ajan."
Tämä muistuttaa liian paljon piispallista tarkastamista. Kyllä kai Jumalan lauma on jätettävä "Herran haltuun".
"Apostolit käyvät myöhemmin tarkastamassa onko kaikki ok."
Miksi?
Miksi?
Taavi, koska kysymyksessä oleva seurakunta on tämän apostoli-veljen rukouslistalla jatkuvasti ja hän on aidosti kiinnostunut, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Koska on niin monta kertaa itkenyt, rukoillut, paastonnut etsien Herraa, heidän puolestaan. Tätä on apostolinen rakkaus ja voitelu. Ja voitelun pakosta taas palaa heidän luokseen, toivoen että kaikki olisi hyvin.
Tämän kaiken vaikuttaa Herramme Jeesus, Isän rakkauden voitelu.
Mielenkiintoista keskutelua ja vääntöä apostoliudesta.
MrRiihon avaus lienee vilpitön, mutta kyllä se kaikessa raakilemaisuudessaan nostaa karvat pystyyn pinttyneemmälläkin kristityllä.
Kukaan ei voi kiistää Jumalan puhuneen MrRiiholle, mutta hänen julkaisutoimintansa ja markkinointinsa ei ole uskottavaa. Tässä tarvittaisiin neuvoa antavia veljiä hänen rinnalleen.
Tällainen itsensä kaupittelu ei herätä luottamusta. Ei niiden paikkakuntaseurakuntia rakentavien keskuudessa, jotka oikeasti tunnustavat apostolisuuden tarpeen nykyajassa sen enempää kuin niiden perinteisten kirkkokuntien keskuudessa, jotka eivät enää apostolisuutta tarvitse/tunnusta.
Itsensä surkuttelu arviontien seurauksena, jopa vainotuksi tai ainakin hyljeksityksi kokeminen sekä pienimuotoinen toisinajattelevien ymmärtämättömien uhkaileminen eivät kuulosta kovin terveiltä reaktioilta.
Niin kuin on tullut monissa postauksissa ilmi olisi minunkin mielestäni parasta
1. arvioituttaa itse Jumalan puheeksi tulkitsemansa asiat ennen kuin niitä yleisesti julistaa.
2. hankkia ensin paikallisella tasolla veljien luottamus - taustat on oltava kunnossa.
3. antaa näiden suositella itseään vastaanotettavaksi muille paikkakunnille.
4. mennä sinne, mihin Jumala vie seurakunnan perustoja laskemaan.
5. olla tietoinen omasta sijoittumisestaan profeettojen, opettajien, paimenten ja evankelistojen tiimiin.
Millainen on apostolinen tehtävä?
Mitä apostoli tekee?
Kirkkohistoriasta on hyvä tutkia, miten piispuus on kehittynyt.
Jumala varjelkoon byrokraattisilta direktiiviapostoleilta.
Keskustelua apostoliudesta kannattaa jatkaa Jumalan valtakunnan tulemisen jouduttamiseksi.
Kaukopartiomiehelle terveiset ja kiitokset myötätunnosta. Osasit löytää heikkouteni ja oikestaan Sanan mukaan niistä minun tuleekin kerskata, eikä itse tehtävästä, koska tehtävä tavallaan elää omaa elämäänsä yhdessä seurakunnan kanssa.
Nyt minulla onkin ilo olla mukana itselleni kuolleena ristillä, yhdessä seurakunnan kanssa Kristuksessa!
Voitelu, jonka tämä kutsu pitää sisällään opettaa minua käytännön kautta ja hyvä niin. Kiitos ja ylistys Herralle, Hän elää ja rakentaa seurakuntaansa taitavasti ja opettaa meitä siinä mukana. Hallelujaa!!!
Kiitos ja ylistys seurakunnan Herralle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossaan! aamen.
Apostolisen seurakunnan perustus on se usko, joka on Jeesuksen usko. Jonka saamme armosta omistaa, ei siis mikään itsestään selvyys.
Jos sinä ja minä omistamme sen Jeesuksen uskon, joka uskoo koko Sanan niin kuin se on kirjoitettu Isän Jumalan toimesta Pyhän Hengen kautta, niin elämme apostolisella perustuksella jo valmiiksi.
Ei siis ole mitään uutta tiedossa, muuta kuin kokemuksia sen perustuksen kestävyydestä käytännössä. Paikallis-seurakunnan, toisin sanoen yksilöt yhteensä elämässä, joka pitää sisällään tämän yksilökohtaisen tehtävätietoisuuden.
Mikä olikaan se sinun tehtäväsi omalla paikkakunnalla Jumalan perheessä?
Post a Comment