Suhtautumisesta totuuteen

Myönnän itsekin, että otsake on hieman harhaanjohtava. Ei totuuteen pidä suhtautua. Totuudelle pitää olla kuuliainen.

Olen kyllä miettinyt sitä, miten meidän tulisi elää suhteessa totuuteen noin yhteisöllisesti. Itse törmään usein tilanteisiin, joissa kuulen sanottavan, että joku ääneen sanottu asia on kyllä sinänsä totta. Kuitenkin se on tuotu esille väärässä yhteydessä, vääränä ajankohtana, väärällä tavalla, väärän ihmisen suulla, väärässä hengessä jne. Huomaan entistä enemmän ennen arvostamieni kristittyjen johtajien keskuudessa sellaista kirkkopoliittista tarkoitushakuisuutta, opportunismia, joka ei käytännössä jätä tilaa totuudelle lainkaan. Poliittinen korrektius laimentaa totuuden.

Otetaan esimerkki. Jossain kaupungissa on seurakunta, jossa tehdään Jumalan tahdon vastaisia asioita, ts. syntiä, ja jopa tietoisesti ja pitkäkestoisesti eletään siinä. Muut seurakunnat ja niiden hengelliset johtajat tietävät tämän vallan hyvin. Teoreettisella tasolla ko. synnit ja niiden harjoittaminen tuomitaan tietenkin. Asiaan ei kuitenkaan puututa, koska se järkyttäisi olemassaolevaa kirkkopoliittista status quota kaupungissa. Käytännössä ollaan jopa valmiit uhraamaan yksityisiä uskovia, heidän kutsumuksensa ja palvelutyönsä tämän pinnallisen näennäisrauhan säilyttämisen hintana.

Mikä on vastaus näihin kysymyksiin?

Se on tietenkin profeetallisuus, tuo oikea ja aito, lahjomaton totuuden äänitorvi Jumalan kansan keskellä. Profeetta on siis ihminen, joka tuo kansalle ja sen johtomiehille sanan Herralta, totuuden. Se voi tulla, kuten edellä todettu, ”väärässä yhteydessä, vääränä ajankohtana, väärällä tavalla”, jonkun mielestä ehkä ”väärässä hengessäkin” tai ”väärän ihmisen suulla”. Kuitenkaan se ei vähennä totuuden totuudellisuutta. Yhtä kaikki, tämä totuus ei kunnioita seurakunta- ja tunnustuskuntarajojamme, traditiotamme, oppejamme tai erityiskorostuksiamme, eikä se pätkän vertaa piittaa kirkkopoliittisista kiemuroistamme. Uskollisuus totuudelle saattaa maksaa myös jonkun lupaavan urakehityksen. Kuitenkin uskollisuutta totuudelle meiltä kysytään.

Totuuteen ei siis pidä suhtautua. Totuudelle pitää olla kuuliainen.