BLACK HORSE FROM NOKIA, part two
Tampereen piispanvaalissa ehdolle asetettu Nokia Mission toiminnanjohtaja Markku Koivisto haluaa nostaa herätyksen vaaliteemaksi.
Tampereen piispanvaalin yllätysnimenä pidetty Koivisto kertoo tavoitteekseen "muuttaa aktiivisesti kirkkoa." Muutos lähtee Koiviston mukaan herätyksestä.
- Piispan tehtävänä on erityisesti antaa tilaa ja puolustaa herätystä, jossa syntinen ihminen löytää Vapahtajansa. Vaikka herätyksessä olisikin mukana kirkon kokonaisuutta häiritseviä yksityiskohtia, on nähtävä hyvä Jumalan Pyhän Hengen synnyttämä arvokas työ, joka pidemmällä tähtäimellä koituu kirkon parhaaksi.
Koiviston mukaan piispan erityinen tehtävä on evankeliumin julistaminen.
- Herätys takaa sen, että tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus kuulla elävää Jumalan sanaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli kaikkien puolesta pelastaakseen heidät, Koivisto jatkaa.”
Kuulostaa entistä mielenkiintoisemmalta. Näyttää siltä, että Koivisto on ainoa piispaehdokkaista, joka kantaa huolta tällaisista asioista. Jo pelkästään näiden kommenttiensa takia kaikkien uskovien säätyyn ja sukupuoleen (so. pappi – maallikko, mies – nainen) katsomatta tulisi äänestää häntä.
Vai kävisikö silti päinvastoin; tukahduttaisiko sosialidemokraattinen kansankirkko-aate Koivistonkin vaaleanpunapehmoiseen pullamössöönsä tuloksena sopeutettu entinen herätysjohtaja? Jos taas sukunimikaimani tietoisena tarkoituksena on kylmäverisesti ajaa kirkkolaiva törmäyskurssille Raamatun ilmoituksen kanssa, niin hän saa kaiken vilpittömän tukeni ja kannatukseni.
Näyttääpä myös siltä, että kautta koko Suomen evl. kirkon historian meillä on nyt ensimmäistä kertaa piispaehdokas, joka avoimesti – ilman sen enempää poliitikkojen kuin teologienkaan munkkilatinaa – liputtaa kirkkoa muuttavan herätyksen ja Pyhän Hengen työn puolesta.
Koiviston mukaan piispan erityinen tehtävä on evankeliumin julistaminen. Miksiköhän tätä eivät ole keksineet muut ehdokkaat nyt tai ennen tätä? Ja edelleen; eikö tässä olisi varteenotettava ohjelmajulistus minkä tahansa kristillisen kirkkokunnan johtotehtäviin pyrkivälle?
8 comments:
Raamatun aikana yhdessä paikkakuntaseurakunnassa oli paljon kaitsijoita, nyt monilla luterilaisilla seurakunnilla on yksi piispa. Tähän kirkollisen hierarkian (Lue: ei raamatullisen) huippuvirkaan Koivisto nyt siis pyrkii ja aikoo julistaa Jumalan Sanaa ja herätystä. Mihin siinä piispan virkaa tarvitaan?!?
Jos Koiviston (hyvänä) tarkoituksena on muuttaa kirkkoa piispan viran välityksellä, niin valitettavan toivottomalta tavoite näyttää. Kirkon maallistusmiskehitys tulee entisestään kiihtymään.
Toisaalta kirkko kosiskelee jäseniä luopumalla raamatullisista periaatteista (demokraattisen kansan mielipiteen edessä), toisaalta se kuitenkin koko ajan menettää enemmän ja enemmän jäsenistöään.
Monien seurakuntalaisten aktiivisuus nousee seurakuntavirkojen täytön yhteydessä. Piispanvaalissakin monet herätyskristilliset luterilaiset ottavat voimakkaasti kantaa omien ehdokkaittensa puolesta ja toivovat "Herran kirkon" johtotehtäviin hyviä miehiä. Mitä järkeä on rakentaa systeemiä, joka ei perustu Raamatulle, vaan ihmisten uskomuksille, taikauskoisille näkemyksille ja peri-inhimilliselle ja vääristyneelle vallankäytölle?
Onko luterilainen kirkko millään muotoa Herran kirkko sen enempää kuin Vapaakirkko tai kirkkokunnalistumiseen hinkuva helluntailiike?
Taitaa olla niin, että nämä tunnustuskuntapohjaiset kirkot ovat itse asiassa ottaneet paikan Herran seurakunnalta, joka Raamatun mukaan koostuu tietyllä paikkakunnalla asuvista kristityistä.
Nyt on uskonpuhdistuksen eikä piispanvaalien aika...
Ei M. Koivistolla varmaan siinä piispan valitsija-porukassa niin paljon kannatusta ole, että hän sen avulla piispaksi pääsisi. Jos hanke on Jumalasta, se kyllä onnistuu ja kantaa juuri sen hedelmän, jonka sen on tarkoitus kantaa. Jos ei ole, piispaksi valitaan joku muu.
Meidän, jotka näemme tunnuskuntarajojen yli, tulisi mielestäni (ei niinkään saarnata kaikkien tunnustuskuntien epäraamatullisuudesta) vaan elää itse sen mukaan, mihin uskomme. Ja ymmärtää, että kristuksen seurakuntaa ei tosiaan rajoita esim. luterilaisuuden seinät. Eli voisimme lopettaa itse sen tunnustuskuntiin tuijottelemisen.
Herätyksessä nämä raja-aidat tuppaavat hälventyä, kun kaikilla on vain yksi ja sama tavoite, olla lähellä Jumalan tahtoa.
Kiva kun syntyy keskustelua tälle Timon kantaa ottavalle blogille.
Kaisulle muutama palauteajatus:
Ei kaikki se, mitä Jumala tahtoo toteudu. Kyllä periaatteessa voisi käydä niin, että Koivisto valittaisiin piispaksi ilman että se olisi Jumalan tahto. En minäkään kyllä usko, että häntä valitaan.
Toisaalta monia Jumalan aivoituksia jää toteutumatta, koska ihmiset estävät niitä. Tästä kirkkohistoria ja nykyinen seurakuntatilanne on esimerkkejä tulvillaan. Papisto ja seurakunnan johto (heillä olevan vallan ja sen väärinkäytön perusteella) voi omilla toimillaan estää moniakin Jumalan aivoituksia toteutumasta seurakunnallisella ja paikkakuntakohtaisella tasolla. Toisaalta jokainen meistä voi omassa elämässään estää Jumalan tahdon toteuumista omilla valinnoillaan.
Olen Kaisun kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuskuntiin ei liiemmin kannataisi kiinnittää huomioita. Olisi hyvä elää kristityn elämää ikään kuin niitä ei olisikaan. Joskus se vain on niin vaikeaa. Vastakkainasettelua syntyy väkisinkin.
Kuuntelin tänöä aamuna radiojumalanpalvelusta Keminmaan kirkosta. Päivän evankeliumi teksti oli kasteesta. Ja kyllä taas liturgina ollut pappi valehteli kuin konsanaan Lapin miehet. Kasteessa olemme uudestisyntyneet, siinä olemme saaneet Pyhän Hengen lahjan, siinä meidät on liitetty Kristukseen jne. Jos papit valehtelevat näin suoraan, niin kuka puhuu totuutta yhtä suoraan ja aristelematta. Ei tunnustuskuntiin pesiytynyttä valhetta, uskonnollisuutta, vallan väärinkäyttöä ja voi katsella läpi sormiensa. Siiinä mielessä tarvitaan uskonpuhdistusta.
Präänkuulutan uusia Luthereita, jotka eivät toivon mukaan perusta uusia nimeään kantavia tunnustuskuntia, vaan palaavat alkuperäiseen raamatulliseen seurakuntanäkemykseen. Emme tarvitse myöskään vapaakirkollisuutta, helluntailaisuutta ja niihin kasvattamista. Tarvitsemme raamatullista opetuslapseuttamista. Sääli vain, että monet tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt ovat enemämän kiinni omassa seurakunnassaan kuin Kristuksessa.
Ei tietenkään kaikki, mikä on Jumalan tahto pääse tapahtumaan, kun meillä on tämä vapaa tahto haluta ihan itsenäisesti joskus Jumalan tahdon vastaisestikin. Olen edelleen sitä mieltä, että tuossa valitsijaporukassa ei ole niin paljoa M. Koiviston kavereita, että hän inhimillisesti piispaksi pääsisi. Seuraan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta Raamatullisuuteen pyrkimisessä. Jos kuitenkin aina tökkäämme arkoihin kohtiin kuten pappeuden raamatullisuuteen tai vaikka tuohon kastekysymykseen, ei keskusteluista yleensä tule rakentavia. Omalla toiminnallaan voi viestittää omaa kantaansa, elämä puhuu usein sanoja paremmin. Itse voi pyrkiä opetuslapseuttamaan uskoon tulleita Jeesuksen tuntemiseen ei 'oikean tiedon' oppimiseen. Niin ei sitten traumatisoi ja aivopese seuraavaa sukupolvea.
Itse pyrin välttämään kastekeskusteluja vauva-kasteen puoltajien kanssa, koska ne harvoin rakentavat (usein ne muuttuvat inhottaviksi väittelyiksi). Kerron kyllä ihmisille siitä, mikä sai minut menemään kasteelle tultuani uskoon. Usein omakohtainen kokemus ja painostamaton juttelu haastaa ihmisiä tarkistamaan asioita Jeesukselta ja tutkimaan niitä Raamatun valossa. Eräs ystäväni sai toisen ystäväni miettimään asioita uudemman kerran. Hän kertoi tulleensa siihen lopputulokseen, että jos kasteessa saa Pyhän Hengen, voisimme kulkea tuolla vain kastamassa kaikkea väkeä, eikä tarvitsisi saarnata evankeliumia ollenkaan. Eihän se toimi aikuisilla, miksi sitten lapsilla. Toinen sai ajattelemisen aihetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoastaan Pyhä Henki voi antaa ihmiselle (joka on vauvana "kastettu") kehoituksen mennä upotuskasteelle.
Kaisulle:
On varmaan viisasta olla haastamatta rivikristittyjen kanssa tieten tahtoen riitaa. Mitä syvemmälle tunteminen etenee, sitä syvällisemmin asioista pystyy puhumaan. Silloin voi ottaa esille myös asioita, jotka näkee Raamatun totuuksiksi.
Mutta nämä kirkkokuntien johtajat pitää saada vastuuseen harhaopeistaan. Tämä koskee muitakin kuin luterilaisia lapsikasteen opettajia.
Esimerkiksi helluntaijohtajat pyrkivät suojelemaan omaa laumaansa ulkoa tulevilta harhoilta usein kyseenalaisin keinoin - käyttämällä hierarkisen hallintomallin mukanaan tuomaa valta-asemaansa väärin.
Lestadiolaisen liikkeen historia pitää sisällään sairasta johtajien vallankäyttöä laumaansa kohtaan.
Ihmisiä kehotetaan olemaan kuuliaisia johtajillee, koska se Raamattu opettaa niin. Mutta millaisille johtajille? Kyllä Raamattu antaa heillekin aika yksityiskohtaisia ohjeita. Esimerkiksi se, että mitä suurempi (johtaja) haluaa olla, sen enemmän palvelkoon muita.
Kristilliset johtajat, jotka toimivat epäkristillisin periaattein (esimerkiksi valehtelemalla, olemalla anteeksiantamattomia jne.), on saatettava vastuuseen teoistaan.
On keskustelun aika. Mikä on seurakunta - Raamatun mukaan?!?
Hieno keskustelu, ja aivan Pietari.
Olen samaa mieltä siitä, että ei Raamattu sano että seuraa ketä tahansa. Jeesus pyysi meitä seuraamaan itseään.. En minä jäisi väkivaltaiseen avioliittoonkaan hakattavaksi, eikä varmaan kukaan muukaan siihen kehoittaisi ketään? Siis miksi seuraamaan jotakuta, joka kenties tekee heng. väkivaltaa sinua kohtaan, tai seurata sokeasti sellaista henkilöä. Ei kiitos.
Suomen ev.lut. kirkko ei ole millään muotoa Raamatun mukainen Jumalan seurakunta, joten uskovaisen on erottava siitä viivyttelemättä. Markku Koivisto tekee vakavan virheen jos luulee parantavansa "Baabelin" sisältäpäin. Jumalan tahto on selvä: "Lähtekää sieltä ulos minun kansani...!"(Ilm.18:4)
"Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois" (Jer.51:9)
Post a Comment