BLACK HORSE FROM NOKIA
Nyt se on tapahtunut! Markku Koivisto on ilmoittautunut mukaan Tampereen hiippakunnan piispanvaaliin. Piispa Pihkala ei edes kaameimmissa painajaisunissaankaan osannut kuvitella mitään tällaista tapahtuvan. Kirkkolaitoksen organisatoris-hengelliseen uudistumiseen uskovat naivistit saanevat tästä monta nokialaista säiliöautollista puhdasta vettä myllyynsä – varsinkin jos teol. tri ja sukunimikaimani Koivisto tulee valituksi. Mikäli näin käy, niin kansankirkon moniarvoisuus on saavuttanut tragikoomisen huippunsa; piispoista löytyy niin anglikaanipiispa Spongin nietscheläisen ateismin hengenheimolainen ja anglosaksista profeetallista pyhityskristillisyyttä edustava karismaatikko. Mitä tästä vielä seuraakaan?
Tarkista päivämäärä – nyt ei ole aprillipäivä. Varmemmaksi vakuudeksi katso:
http://tampere.nokiamissio.fi/ ”Markku Koivisto asettui ehdokkaaksi Tampereen piispan virkaan”
http://www.tampereenhiippakunta.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010483
3 comments:
Ensireaktio Koiviston piispaehdokkuuteen: "Mitä ihmettä tämä herätysjohtaja oikein meinaa?"
Päivän asiaa harkittuani en ole todellakaan löytänyt Koiviston piispaehdokkuudelle mitään järkeviä syitä.
Luterilainen kirkko on niin laitostunut, että turha on Koivistonkaan luulla sitä pelastavansa.
Näyttää Koivisto vain luterilaistuvan kevväälisen kastekeskustelun jäljiltä. En todellakaan ymmärrä, miksi luterilaisuudesta on kunniallista pitää kiinni. Miksi sen nimiin pitää vannoa ja vakuuttaa olevansa Lutherin jäljissä?
Koiviston piispaksi valitseminen saattaisi lykätä joitain väistämättömiä muutoksia hieman tuonnemmaksi. Ei siitä sen enempää, mutta toiseen asiaan haluan kommentoida.
Nimittäin jos joku vakuuttaa olevansa Lutherin jäljissä ja elämä ja vaellus todistaa väitteen puolesta, on se mielestäni kunniallista ja kyseinen henkilö saa minun kunnioitukseni. Lutheria älköön sotkettako nykypäivän suomalaiseen valtiokirkkoon.
-JV
JV:lle kiitokset kommentista:
Toki on hyvä olla esikuvia, joiden vaelluksesta otamme mallia ja oppia. Heprealaiskirjeessä niitä on mainittu lukuisia...
Luther kelpaa monessa suhteessa esikuvaksi, mutta ei palvonnan kohteeksi. Ei hänen nimeensä kannata vannoa...ainakaan juutalaismielipiteissä.
Mitä se auttaa, jos Koiviston valinta siirtäisi väistämättömiä muutoksia tuonnemmaksi. Käykö seurakunta jonkinlaista viivytystaistelua ja tietää häviävänsä?
Minusta Jeesus opetti seurakunnasta, joka voittaa ja jota ei helvetin portitkaan voita. Mikä tällainen seurakunta on? Luterilainen kansankirkko ei siihen näytä kykenevän - eikä kyllä mikään muukaan tunnustuskunta. Ne näyttävät väkisinkin keskittyvän oman valtakuntansa rakentamiseen...
Tässä suhteessa olen vakaasti sitä mieltä, että on uskon puhdistuksen aika. Nimenomaan rakenteiden uskonpuhdistuksen aika. Luther aloitti hyvin vanhurskauttamiseen liittyvällä uskonpuhdistuksella. Pietistinen liike jatkoi spiritualiteetin uskonpuhdistuksella.
Nyt on aika rakenteiden vallankumoukselle. Mistä löytyvät miehet ja naiset sien tekemiseen?
Post a Comment