Reino, 56v. Sisäsuomalaisen perinteisen linjan vapaan seurakunnan maltillinen vanhimmistoveli. Ammatiltaan kirjanpitäjä, harrastaa kuorolaulua ja kuuluu oman yhteisönsä hallitukseen, musiikkitoimikuntaan ja kirjallisuustyöryhmään.
"Vastustamme lähtökohtaisesti paradigman muutosta. Emme ainoastaan roiku kaikin keinoin kiinni häviämässä olevassa paradigmassa, vaan edustamme paluuta menneeseen yhtenäiskulttuurin aikaan. Kirkolliset perinteet, papiston privilegiot ja muutenkin säätyläisyhtenäiskunnan paluu mahdollistavat klassisen kristinuskon voittokulun maailmassa... tai ainakin Suomessa... tai ainakin jossain päin Suomea. Mutta mikäli täytyy valita liberaalin kansankirkon ja roomalaiskatolisen korkeakirkollisuuden välillä, niin kallistumme kyllä viime mainitun kannalle."
Joakim, 31v. Puhdasoppisen luterilaisen jumalanpalvelusyhteisön paimen Länsi-Suomesta. Vaimo Kristiina kotona kolmen lapsen kanssa. Perhe asuu vanhassa pappilassa, jonka paikallinen seurakunta myi rahapulassaan toissa vuonna.
"Tässä kohtaa on hyvä olla käytännöllinen realisti. Praxis on kuitenkin aina enemmän kuin ortodoksia. Tai: actions speak louder. Uudessa tilanteessa, joka on väistämätön muutos, meillä on edessämme paljon uusia, ennen käyttämättömiä mahdollisuuksia kommunikoida evankeliumi kulttuurisesti relevantilla tavalla postmodernissa kontekstissa."
Janita, 34v. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan etsijäystävällisen uuden seurakunnan johtotiimin webbikoordinaattori. Työskentelee ad:nä stadilaisessa mainostoimistossa, puhuu viittä kieltä ja seurustelee puuseppä-artesaani Nikon kanssa.
"Paradigman muutos tarkoittaisi kristinuskon väistämätöntä tuhoa perinteisesti kristityissä länsimaissa. Jumala on ilmoittanut itsensä siinä kulttuurisessa muodossa, jonka kristinusko on kahdentuhannen vuoden aikana täällä ottanut. Tämä selittää sen, miksi tiede on länsimaista ja länsimainen kulttuuri niin ylivertaista muihin nähden. Meidän tuleekin näin ollen työskennellä kaikin keinoin uhan torjumiseksi. Kulttuurimme ja sen arvot on pelastettava. Lähin tähtäyspiste ovat seuraavat kirkolliskokousvaalit."
Teemu, 48v. Perinteisen kirkollisen herätysliikejärjestön työntekijä Pirkanmaalta. Kd:n kunnallisvaali-, kirkolliskokous-, seurakuntavaali- ja eduskuntavaaliehdokas. Vaimo Marianne on opettaja ja pojat (Juho, 12v., Markus, 10v. ja Timo, 8v.) käyvät kristillistä koulua.
"Parempi vaan, että puhkeaa koko konstantinolainen kupla. Moni asia helpottuu Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisessä, kunhan väärä uskonnollisuus saadaan poistettua ihmisten mielistä. Parempi rehellinen pakanuus kuin muotojumalinen kirkollisuus ihmisiä harhaanjohtavine oppeineen, tapoineen ja perinteineen."
Jorkka, 43v. Rekkakuski ja itäsuomalaisen kotiseurakunnan vetäjä. Äänesti ennen kristillisdemokraatteja, mutta nyt persuja. Mersu, vaimo ja kuusi lasta.
"Ei tällä ulkonaisella ole niin väliä. Tärkeintä on nyt keskittyä ihmisiin ja kuuntelemiseen. Vahvuus nousee tästä... niin, ja heikkoudestamme. Sakramenttien pyhyyskään ei ole koskaan ollut kiinni jakajiensa pyhyydestä. Messun kannalta on sinänsä yhdentekevää, käykö siellä ketään. Tärkeintä on, että se pidetään kirkkokäsikirjan mukaisesti. Tietoisuus tästä ja kirkonkellojen soiton kuuleminen antavat ihmisten mieliin rauhan kiireen ja muutoksen keskellä. Nämä kantavat niiden yli. Ja loppujen lopuksihan minkään ei tarvitse muuttua. Kaikki voi pysyä hyvinkin ennallaan, vaikka uskon sisältö kyselyn tuloksena muuttuisikin."
Anu-Riikka, 38v. Teol. tri (väitöskirja käsitteli varhaisen gnostilaisuuden vaikutusta paavalilaisen tekstiperheen seksuaalikäsityksiin) ja tutkija Kirkkohallituksessa. Elää rekisteröidyssä parisuhteessa sukupuolitutkija Elaine Zetterberg-Cameliuksen kanssa sukupuolivapaassa kommuunissa Siuntiossa.
4 comments:
Kovin on länsivoittoista, jossa vain piilee Se Totuus (vai?). Kovin on paavalilaista, jotka lienee Raaamatun ainoita kirjeitä (vai?).
No, jätämme sarkasmin. Täytyy sanoa että en ole koskaan ymmärtänyt miksi olisi valittava sektorilla herätyskristillisyys - luterilaisuus - room.katolisuus?
Herästyskristillysyys ja luterilaisuus ovat hyvin tuoreita - alati muuttuvia vappuhuiskumaisia suuntauksia - ja room.katolisuus taas on sitä josta haluttiin pois mutta kuitenkin luetaan ja opiskellaan niiden isien kirjoituksia oppeina tai 'oppeina'. Miksi? Siinäkö ne sitten on?
>>> Praxis on kuitenkin aina enemmän kuin ortodoksia <<<
Olisi kiva tietää mihin perustuu Janitan ymmärrys tästä? Aivan kuin kolikon toinen puoli kertoo sen arvon, niin toinen puoli keroo sen 'omistajan' taikka valtuuttajan. Ilman toista ei ole toista ja ne ovat yhtä voimakkaat ja arvokkaat. Sama on (orto-)praksian ja ortodoksian kanssa; ilman toista ei ole toista ja arvoisaan sekä merkityksissään toinen ei ole toisen yllä. Ne ovat siis yksi ja sama paketti.
Kari: "Olisi kiva tietää mihin perustuu Janitan ymmärrys tästä?"
No, eivätkö ns. etsijäystävälliset uudet srk:t (tai ylipäätään koko ns. postmoderni aika) olekin ennen mitään muuta pragmaattisia? Eli jos ei nyt aivan "tarkoitus pyhittää keinot", niin kuitenkin hyvin pitkälle uskon ulkonaisen muodon toimivuuden ja kohderyhmän ehdoilla. En missään nimessä sano, että näin on hyvää ja oikein, mutta näin se vaan taitaa käytännössä mennä. Emmehän me muutenkaan voi päätellä siitä, miten asiat ovat, sitä miten asioiden pitäisi olla.
Tuota Karin kommentin alkuosan ideaa en oikein tavoittanut, mutta mikäli haluat viestiä sillä jotain siitä, miten kristinuskon itäinen (ei-paavalilainen?) traditio suhtautuu paradigman muutokseen, niin kerro Sinä minulle siitä.
Siis Janitan ymmärryksestä tarkoitin sitä, että itse en omassa kristillisessä kontekstissa näe että praxis olisi aina enemmän kuin ortodoksia, kuten Janita on mieltä. Eli ei kai voi sanoa että praxis on aina enemmän koska näin se ei aina ole, koska kyse on aina ihmisistä - yksilöistä? Jos näin kuitenkin kokee, kannattaa katsoa kristillistä kenttää ja maailmaa hieman laajemmalti. Praxiksen ja ortodoksian tulisi olla ihmisen omassa elmässä kokolailla balanssissa.
Mitä etsijäystävällisiin seurakuntiin tulee, en oikeastaan niihin ottanut kantaa koska jää vähän avoimeksi se mitä ne on. Tai oikemmin se mitä ne muut seurakunnat sitten ovat; etsijä-epäystävällisiä seurakuntia? Ja miksi ne sitten on sitä, jos ne ei käyttäydy tahi toimi tietyllä tavalla?
Sanaa paradigma en pidä kovin hyvänä - vaikka se viisaalta kalskahtaakin - sen "tieteellisen" statuksen vuoksi.
... tuo ekan postauksen jäi vielä kommentoimatta.
Siis sitä tarkoitin tuolla alulla, että nykyään tuodaan voimakkaasti esille paavalilaista seurakuntamallia ja Paavalin oppeja ikään kuin erillisinä toiominmtamalleina sekä sitä, että vaihtoehtoina on esimerkiksi vain luterilainen <-> roomalaiskatolinen kirkko joista pitää valita. Nämä ilmenee osin noissa haastateltavissa sekä nykyajassa. Ei siinä sen kummempaa kuin tällainen huomio.
Post a Comment