Anarkia ja kaaos näyttävät vallitsevan Jumalan seurakunnassa. Niin rankasti ovat presidentinvaalit hämmentäneet joukkoja. Moni kyselee psalminkirjoittajan tavoin, mitä vanhurskas voi tehdä, kun peruspylväät kaadetaan maahan. Meitä näytetään seulottavan kerta toisensa jälkeen: ensin tuli kirkon homokeskustelu, sitten vastavuoroisesti iso jytky, nyt sitten tämä nk. "haavistoilmiö" - mitä tuleekaan seuraavaksi? Presidenttikysymys näyttää lyöneen kristittyjen rivit kovasti hajalle. Moni suree sitä, että emme kristittyinä tässä(kään) kohtaa saaneet koottua rivejä sen "oikean" ehdokkaan taakse.
Kristittyjen piirissä rintamalinjat kulkevat seurakuntien, kirkkojen, pienryhmien ja perheiden sisällä: ovat nuoret vastaan vanhat, liberaalit vastaan konservatiivit, globalistit vastaan traditionalistit, moderni vastaan myöhäismoderni jne. Löytyykö tästä nyt sitten uuden luokkasodan ainekset, mene ja tiedä. Jotain oleellista se kuitenkin kansan kahtiajaosta uudella tavalla kertoo. Näyttää siltä, kuin varsinkin nuorten kristittyjen piirissä löytyisi aimo annos halukkuutta ottaa etäisyyttä siihen vanhempien polvien kristillisyydennnäkemykseen, jonka pohjalta Sauli Niinistö voisi olla hyvä, "kristitty" presidentti. Tässä tilanteessa pragmaattiseksi vaihtoehdoksi kelpaa sitten vaikka Pekka Haavisto. Hyvin he siis näyttävät postmoderninsa sisäistäneen.
Ehkä on hyvä miettiä, miten maa makaisi ja elämä jatkuisi, mikäli a)Niinistö tai b)Haavisto valittaisiin presidentiksi?
Vaihtoehdon a) kohdalla tuskin mikään muuttuisi. Niinistö ei ole muutosjohtaja - eikä häntä sellaiseksi halutakaan - vaan hän on kirstunvartija. Ehkä hyvä sellainen, mutta edelleen kirstunvartija. Ehkä hänet siksi presidentiksi halutaankin: turvaamaan menneiden sukupolvien perinnön säilyminen valtion virallisena juhlakaluna. Ehkä se onkin tasavallan presidentille predestinoitu kohtalo EU-Suomessa.
Haaviston kohdalla taas vastaus on sekä moni-ilmeisempi että myös hämärän peitossa. Haaviston seksuaalinen suuntautuminen nimittäin on isolle osalle hänen äänestäjistään se juttu, miksi hänet halutaan leimata muutoksen tuojaksi ja vaihtoehdoksi vanhalle. Kyse on vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin tarve saada maahan ensimmäinen naispresidentti. Elisabeth Rehnin kohdalla se ei vielä onnistunut, mutta toinen kerta toden sanoi. Samoin taitaa käydä nytkin: vielä eivät Haaviston paukut Linnaan riitä, mutta monen hänen taustasjoukoissaan olevan mielestä tämä ei nyt jää tähän... Kun Tarja Halonen valittiin ensimmäiseksi Suomen naispuoliseksi presidentiksi, muistan joidenkin (ymmärtääkseni aidosti kristittyjen) nuorten naisten tervehtineen tätä kehitystä ilolla. Ei ollut väliä sillä, millaisia arvoja Halonen edusti, vaan naispresidentti oli se juttu. Samanlainen tilanne on nytkin. Halosen arvot ovat kyllä jo käyneet ilmi. Haaviston mahdollisen valinnan jälkeen on todennäköistä, että vieläkin kovempi perinteisten arvojen alasajo vain jatkuisi.
Haavistoa on markkinoitu köyhien, sorrettujen ja vähäosaisten ystävänä. Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että hän edustaa sitä pääkaupunkilaista punavihreää aatemaailmaa, jossa köyhät aina lähtökohtaisesti ovat kolmannen maailman maissa, eivät täällä. Hänen humaaniuttaan ja jaloa ihmisluonnettaan ei kai kukaan halua kyseenalaistaa (etenkään jos/kun ei ole tutustunut häneen henkilökohtaisesti, mikä pätee silloin myös toisinpäin), mutta vihreän ideologian (jolta pohjalta Haavisto nousee, vaikka onkin nyt ollut liikkeellä ns. "sammutetuin lyhdyin") auttamisen painopiste on perinteisesti ollut jossain ihan muualla kuin suurkaupunkien lähiöissä tai hiljenevän Syrjä-Suomen takamailla. Eli jos Suomen köyhiä ja vähäosaisia ajatellaan niin valittiin sitten Niinistö tai Haavisto, niin heidän osansa ei näiden miesten toimesta tule kohenemaan. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, eikä se korvapuusti tässä kohtaa ole syötävää.
(Median rooli on - taas kerran - ollut merkittävä tämän nk. "haavistoilmiön" synnyttämisessä. Eipä ex-presidentti Martti Ahtisaarikaan omaelämäkerrassaan turhaan peräänkuuluttanut toimittajien puoluekantojen julkistamista. Vihreä aatemaailma on nimittäin median piirissä erityisen suosittua. Luulen kyllä edelleenkin nk. "haavistoilmiön" hupenevan melko pian. Veikkaan edelleen Paavo Arhinmäen tulevan jatkossa esiintymään tämän joukon keulakuvana, paristakin syystä. Ensinnäkin ikä: Haavisto on jo viisikymppinen, eikä kauhean katu-uskottava, toisin kuin Arhinmäki. Toinen syy onkin juuri tämä: Arhinmäki on aidosti radikaali. Hänet on pääkaupunkiseudun alakulttuurisissa graffittipiireissä kuulemma rankattu yhdeksi parhaaksi junamaalariksi kautta aikojen, if you know what I mean. Graffitit & tägit, FC Jokerit ja Tukholman AIK - siitä on hyvä ponnistaa ylöspäin.)
Sauli Niinistön heterous ei periaatteessa vielä tee hänestä yhtään sen parempaa kristittyä, kuin mitä Haavistokaan on. Hän on kuitenkin julkisesti liputtanut kristillisten perusarvojen kunnioittamisen puolesta, mitä Haavisto ei ole tehnyt. Haaviston arvot perheen, avioliiton tai uskon kohdalla eivät sovi perinteisen kristinuskon raameihin. Kumma kyllä, tämä ei ole mitenkään huolestuttanut kristtyjä Haaviston joukoissa. Ilmeisesti heille esim. globalisaatioon liittyvät seikat ovat tärkeämpiä kuin perinteinen tapakristillisyys. Niinistön vakaumuksensa syvyydestä en osaa sanoa mitään, tosin olen ollut kuulevani häneltä joissain yhteyksissä aika mielenkiintoisia lausuntoja, kun hän esim. on kertonut omista kokemuksistaan Kaakkois-Aasian tsunamissa.
Mutta meidän kristittyjen on ehkä hyvä olla enää sen enempää haikailematta minkään konstantinolaisen kuplan perään. Moni vilpitön kristitty on käynyt tätäkin presidentinvaalikampanjaa tosissaan, enkä tahdo heidän vakaumustaan ja panostaan mitenkään väheksyä. Emme kuitenkaan elä Jumalan valtakunnan täyteydessä (vielä), emmekä sitä poliittisin keinoin (muista puhumattakaan!) tänne koskaan saakaan, pahimmillaan vain jotain cromwellilaista talebanismia. (Vrt. leffa V niinkuin verikosto, mikä todellisuus - kaikeksi onneksi - on hyvin kaukana meiltä, kun katsoi Haaviston vaalivalvojaisia.) Messias meillä jo on, nyt ollaan valitsemassa maalle presidenttiä. On siis tärkeää puolustaa kristillisiä arvoja, mutta ohitse kaiken kiivaan kulttuuritaistelun meillä on tärkeämpikin tehtävä täällä: tehdä Jeesukselle opetuslapsia kaikkien kansojen joukosta.
6 comments:
Soinikin saattaa kääntyä Haaviston kannalle - sinäkin Brutukseni
Kun ihmiset (nuoret, persut, kristityt jne.) sanovat ettei tässä äänestetä sukupuolisesta suuntautumisesta tai ettei sillä ole merkitystä presidentin tehtävien kannalta tulee näkyviin auktoriteettien merkityksen katoaminen.
Jokainen valitsee noudattamansa arvot ja asiat itse eikä kaipaa siihen auktoriteetteja. Tätä taustaa vasten tulee uskovien nuortenkin näkemys ymmärrettäväksi joskaan ei hyväksyttäväksi. Nuoret eivät halua kenenkään sanovan miten heidän pitää elää. No, itsekin olen sitä mieltä että omia aivoja on hyvä käyttää mutta ehkä kristitty joutuu ainakin Jumalaa kuuntelemaan ja Sanaansa lukemaan...
Presidenttiydessä on se auktoriteettinen piirre että hän on hierarkkisen järjestelmän ylin taho, haluttiinpa noudattaa auktoriteetteja tai ei. Toisaalta jos kerran auktoriteeteilla ei ole merkitystä niin miksi näille liberaaleille ja nuorille sitten on niin tärkeää nostaa ketään omaa ehdokasta hierarkkisessa järjestelmässä joka perustuu auktoriteetteihin?
Olin eilen Järvenpään Vapaaseurakunnassa Arkissa miesten saunaklubissa (olen muuttanut Järvenpäähän vuoden vaihteessa) jossa oli vieraana Pasi Turunen. Käsittelimme vaalitulosta ja käytiin hyvä keskustelu. Erityisesti jäi mieleeni pastori Markku Tenhusen kommentti jossa hän kertoi San Franciscon homojen julistuksesta vuodelta 1987 jossa homot ilmaisivat tavoitteekseen pyrkiä maailmanlaajuisesti johtopaikoille taiteessa, tieteessä ja kulttuurissa ja monissa muissakin tehtävissä.
Markku toi esiin sen että homoseksuaalisuuteen ja varsinkin järjestäytyneeseen sellaiseen liittyy taipumus alistaa ja dominoida. Tämä on mielestäni nähtävissä myös Suomessa. Siksi homot ja heitä myötäilevät (jopa heidän vanavedessään valtaa hamuavat tahot) ovat nyt jo maan ykkösjohtajan oven kahvassa kiinni.
Näin se käy kun tietää mitä haluaa ja rohkeasti julistaa ja vaatii. Ja epäilemättä apujakin saavat esikartanoista.
Niin selittämättömän huomaamattomasti Haaviston nousu tapahtui että kristityt ja muu vanhoillisto yllätettiin täysin housut kintuissa. Eihän tässä näin pitänyt koskaan käydä mutta niin siinä vain kävi.
Ihmettelen kyllä jos kakkoskierroksella Haavisto saa paljon yli 30 %. Jos saa 35 niin se on jo aika hälyyttävää. Ehkä se saa aikaan positiivista liikehdintää ristityissä, vihdoinkin yli puolue- ja kirkkorajojen. Toivottavasti jo tähän nähdyn perusteella.
Simo: Soinin äänestyskäyttäytymisestä - ks. http://timosoini.fi/2012/01/soinin-aani/
Vaihtoehtoon a) Niinistön valinta muutama kommentti:
1. Niinistö on korostanut suomalaisen työn merkitystä. Eiu se ole ollut vitsi.
2. Niinistö on korostanut lasten ja nuorten syrjäytymiseen konkreettisesti tarttumista.
3. Niinistö on korostanut epäitsekkyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Hän on enemmän kuin kirstunvartija. Ja sitähän tässä todella olisi eurooppalaisessa mittapuussakin tarvittu!
Laitoin seuraavan viestin Paavo Väyryselle ja Timo Soinin kampanjapäällikölle:
"Tervehdys!
Teitte hyvän kampanjan. Toitte esiin monia sellaisia asioita, joista olisi hyvä keskustella ja joihin pitäisi paneutua maamme tulevaisuuden kannalta.
Ajattelin ehdottaa Teille, että suosittelisitte kannattajillenne Sauli Niinistön äänestämistä. Pelkään, että osa Pohjois-Suomen kannattajistanne jättää äänestämättä ja tämä parantaa Haaviston mahdollisuuksia. Olen itse lähtöisin Kainuusta. Asun nyt Lahdessa. Tunnen erityisesti Kainuun ihmisten mielenliikkeet. Heille voi olla vaikeaa mennä Kokoomuksen ehdokkaan taakse. Mutta suosituksenne voisi auttaa. Kysymys on nyt kuitenkin enemmän kuin puolueesta.
Sauli Niinistö jätti vuoden 2000 vaaleissa etukäteen kertomatta äänestävänsä Esko Ahoa. Silloin Kokoomuksen naiset ratkaisivat vaalit Tarja Haloselle.
Minusta olisi häpeällistä Suomelle, jos maatamme edustaisi homopresidentti."
Nyt on aika vaikuttaa...eikä vain rukoilla.
Ihmettelen, jos Väyrynen ja Soini eivät vetoa ännestäjiinsä Niinistön puolesta. Jos he eivät vaikuta, niin joku/jotkut muut vaikuttavat heitäkin äänestäneisiin.
Sain puhelimeeni välitetyn tekstiviestin:
"Herra näytti rukouksessa, että vaalituloksen syynä on, että demoninen liberalismin henki, joka on kaikkia kristillisiä arvoja vastaan, on Suomen yllä. Herra on sallinut jne..."
Tämä nimettömän Kaisan kehotus loppuu kehotukseenn rukouksessa murtaa tämän demoninen voima...
Ei kai tähän Herran näyttöä tarvita. Näkeehän sen muutenkin.
Toisaalta asioiden demonisointi on liian helppoa. Sillä voi selitttää pois asioita.
Rukous on OK, mutta mitä hyötyä on tällaisista paniikkirukouksista? Ennen Halosenkin valintaa liikkui ssmanlaisia viestejä. Ja sitten kun rukous ei auttanut, selitettiin, että Herra on taas sallinut sitä sun tätä.
Timon kuvasi "Anarkia ja kaaos näyttävät vallitsevan Jumalan seurakunnassa". En luota enää kristittyjen kollektiiviseen kykyyn ottaa vastuuta maastamme. Eiväthän he ole kyenneet kokoamaan rivejään heille primäärisen Jumalan valtakunnan levittämisen taaksekaan.
Siksi pyrin vaikuttamaan käsillä olevassa presidentinvaaliasiassa pääsääntöisesti poliittisin perustein kaikkiin lähipiirissäni oleviin ihmisiin Niinistön tukemiseksi.
Jumalan valtakuntaa ei voida äänestämällä tehdä maan päälle.
Vaikka helvetin lieskat nyt lyövät korkeina muistakaamme että vaikka kuinka touhuamme ja mesomme - vaikka käyttäisimme kuinka pitkälle menevää oman käden oikeutta (jota demokratia lähinnä on, ei taida löytyä Raamatusta tukea moiselle houkkaannukselle) emme voi pysäyttää liekkejä äänioikeutta käyttämällä.
Totta kai pitää tehdä mitä tehtävissä on mutta laittomuus on nyt tullut valtaan, ystävät hyvät. Se tosiasia on vain tunnustettava.
Lait on otettu omiin käsiin ja homoille säädetty parisuhde sekä korkea yhteiskunnallinen asema. Heidän elämäntapansa on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja arvostelusta voi seurata linnaa. Tämä on realiteetti.
On täysin toivotonta yrittää koota enää rivejä. En halua latistaa Pekkaa mutta tätä tuskaa olisi pitänyt elää todeksi 10 - 15 vuotta sitten viimeistään. Nyt on auttamatta liian myöhäistä.
Vai onko sittenkään? Kertokoon siitä se kuka näkee toivoa tilanteessa ja miten nyt sitten kannattaa toimia.
Taitaa olla niin että tilanne on Jumalan kädessä ja Hän saattaa osoittaa uskonnollisten yhdyskuntien kuolleisuuden ja mädännäisyyden maallemme nyt aika karulla tavalla. Vai onko maamme aivan erityisten kirousten ja rutsausten kohteena? Mene ja tiedä.
Vastauksia ei ole mutta lieskat nuolevat jo liepeitä.
Oooooo,,,, miten nyt toimitaan --- aaaaa.... apuaaaaa.....
Post a Comment