Juttu oli mennyt näin. Virtanen oli tavannut eräässä kadunkulmassa keskustassa erään hyvän- päiväntuttunsa vuosien takaa, Hukkasen, joka kuului erääseen valtiokirkon liepeillä olevaan jumalanpalvelusyhteisöön. Aluksi keskustelu Hukkasen kanssa oli sujunut ihan rauhallisissa merkeissä, kunnes yhtäkkiä tämä oli kertonut kuulleensa jostain puhetta, että Virtanen olisi kastanut jonkun tai joitakuita. "Kastanut uudelleen", oli Hukkanen korostanut, johon Virtanen oli ehättänyt toteamaan, ettei se mitään uudelleenkastamista asianomaisten mielestä ollut.
- Silloin mä ajattelin, että nyt se Virtanen on seonnut lopullisesti, oli Hukkanen miltei huudahtanut.
Virtanen ei viitsinyt kysyä tarkennusta tuohon "lopulliseen sekoamiseen". Mutta siitä oli sitten sukeutunut pitkällinen, väliin jopa kiivassävyinenkin keskustelu kadunkulmassa, jota ulkopuolelta seuraava saattoi vain todeta hengellisten kysymysten todellakin olevan osa ihmisten arkipäivää. Hukkasen kommentit perustuivat koko lailla huhupuheisiin, joita Virtanen joutui pitkin matkaa oikomaan. Kastanut hän toki oli, eikä hän sitä kieltänytkään, vetosipa vain omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Virtanen toi myös esille oman raamatullisen näkemyksen muodostamisen tärkeyden.
Hukkanen alkoi kiivastua ja haukkui toista kastetuista valheelliseksi ja totesi, ettei koko toimituksella ollut "paskankaan vertaa" merkitystä näiden elämässä. Virtanen kysyi, oliko Hukkanen keskustellut kummankaan kastetuista kanssa henkilökohtaisesti. Ei kuulemma ollut, johon Virtanen totesi, että hänpä oli ja lisäsi kavereiden oman todistuksen omasta hengellisestä kasvustaan tämän jälkeen olevan hyvää.
Tämän jälkeen Hukkasen puheissa alkoi entistä enemmän toistua sellaiset sanat, kuin "mä luulen" tai "jos..." ja edelleen vedottiin kuulopuheisiin. Virtanen kehotti tarkastamaan asiat asianomaisilta itseltään, eikä elämään huhujen varassa. Virtanen myös varoitti Hukkasta vakavasti lausumasta väärää todistusta lähimmäisestään. Hukkanen ei tästä juurikaan rauhoittunut, vaan hyökkäsi edelleen "uudelleenkastamista" vastaan. Virtanen joutui tässä vaiheessa jopa vetoamaan aikuisen ihmisen omaan valinnanvapauteen tehdä omia ratkaisujaan, etenkään kun ei edes kuulunut valtiokirkkoon.
Loppujen lopuksi olikin sitten käynyt ilmi, että Hukkanen oli yksinkertaisesti erehtynyt henkilöstä eli ns. haukkunut väärää puuta, mutta se ei häirinnyt häntä tippaakaan - oltiinhan nyt oikealla asialla puhtaan opin puolesta. Virtanen terotti edelleen Hukkaselle, että vaikka oltaisiin itse asioista eri mieltä, niin ei pitäisi sentään mustamaalata toista. Tilanne oli sitten päätynyt siihen, että Hukkanen oli jäänyt itsekseen miettimään kenestä ihmisestä olikaan loppujen lopuksi kyse ja Virtanen lampsutteli tiehensä hieman kiusaantuneena koko kalabaliikista.
Jollain tavalla tuo päivällä käyty keskustelu oli jäänyt vaivaamaan Virtasta. Kun hän oli keronut asiasta vaimolleen tämä oli ollut hieman kauhuissaan Hukkasen kovuudesta ja aggressiivisuudesta. Silloin vasta Virtanen tajusi, mikä tuossa tapaamisessa oli oikein niin häirinnyt ja vaivannut häntä. Hänhän oli juuri tänään tavannut miehen, ihan tavallisen suomalaisen perheenisän, joka tietyissä sopivissa olosuhteissa olisi oikean opin puolesta valmis ratkaisemaan koko uudelleenkastamisproblematiikan aitoon saksalaiseen 1500-luvun malliin.
Tämä hämmästytti vielä enemmän Virtasta, kun hän muisti itse jo useita vuosia eläneensä uskovien yhteisössä, jossa oli mukana ihmisiä, joilla oli hyvinkin erilaisia käsityksiä kasteesta - niinkuin myös muista enemmän tai vähemmän opillisista kysymyksistä - ja jotka siitä huolimatta olivat kyenneet elämään yhdessä.
7 comments:
Huom! Muistutan kaikkia, että blogissa ei julkaista anonyymejä kommentteja. Jokainen esiintyköön rohkeasti omalla nimellään.
Ihan hyvä systeemi, sillä nimettömyys on mielestäni osoitus tietynlaisesta raukkamaisuudesta.
Tosin viimeaikoina tuntuu että monet keskustelut ovat tässä blogissa vähtentyneet. Liekö asioilla jotain vaikutusta toisiinsa?
Voi olla, että näin on, mutta jos näin on niin en jää kaipaamaan anonyymien puskistahuuteluja. Surkuhupaisin esimerkki oli yksi tyyppi taannoin, joka mitä ilmeisemmin esiintyi blogini kommenteissa kahtena eri tyyppinä. Ei hyvä.
Itse suosittelen omalla nimellä ja omilla kasvoilla esiintymistä julkisesti. Ei nämä niin vaarallisia asioita ole, emmekä vielä nyt niiiiin vainojen aikaa elä.
Mutta kommenttia, Jussari, Virtaselle?
Virtasen ja Hukkasen käymän keskustelun kaltaisissa tilanteissa nousee hyvin usein esille kaksi kiveä luterilaisuuden kengässä. Toinen on tämä jo esille tullut käsite "uudelleenkastaja" ja toinen on "ratkaisu kristillisyys".
Apostolit olivat uudelleen kastajia alusta alkaen, hehän kastoivat ne, jotka oli aiemmin kastettu Johanneksen kasteella.
Yleensä uudelleen kastaminen torjutaan tällä Raamatun paikalla: Efesolaiskirje:
4:5 "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste."
Entä jos uskoo väärään herraan, tai on väärässä uskossa, toimiiko yhdenkasteen logiikka siinäkin? Eikö saisi vaihtaa väärää oikeaan?
Uskon ratkaisua luterilaisuudessa pidetään pahana kun siinä ihminen itse päättää kohtalostaan. Kuitenkin tällainen näkemys ei toimi muualla kuin meikäläisessä pakkokaste kulttuurissa.
Lähetystyössä kuten vaikkapa venäjällä joutuvat luterilaisetkin "käännyttämään" kuulijansa ennen kastetta, siellä on sen verran riskimmät kastettavat, ettei tuo heidän pakkokaste useinkaan onnistuisi;)
Lopuksi: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen....
Itse olen kerran ottanut kasteen ja perimätiedon mukaan minut olisi kerran kastettu väkisin, itse en sitä muista.
tuomo pullinen
Virtasen tapaukseen liittyen voin tunnustaa, että itsekin olen valitettavasti toisinaan syyllistynyt samanlaiseen ajattelemattomaan käytökseen kuin Hukkanen. :( Eikä ongelman ydin ole ollut niinkään se että olen ollut jonkun kanssa jostain asiasta eri mieltä, vaan se tapa miten olen saattanut asian ilmaista. Äskeisessä kohtaamisessa Mr. Hukkanen olisi voinut mielestäni olla edes vähän maltillisempi.
Mutta sitten mitä kasteeseen tulee, voisin muuten jakaa teille muillekin hieman ajatuksia eräästä keskustelusta jonka kävin toissapäivänä erään veljemme kanssa, jos vaikka saataisiin aikaan asiallista keskustelua, toivottavasti ei mene liikaa aiheen vierestä. Pohdimme sitä mitä vedestä ja hengestä syntyminen (Joh 3:5) on. Jotkut luterilaiset tahot (eivät kaikki) opettavat vedestä syntymisen tarkoittavan kastetta *, helluntaipiireissä puolestaan olen kuullut tulkittavan että vesi tarkottaisi Jumalan sanaa (sanan kuuleminen synnyttää uskon, Room. 10:14). Tämä veljemme toi esiin Johanneksen kolmannen luvun kuudennen jakeen joka on heti vedestä ja hengestä syntymisestä puhuvan jakeen perässä: "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." Tuo lihasta syntyminen heti vedestä syntymisen perään viittaisi näinollen siihen, että vedestä syntyminen tarkoittaisi luonnolista syntymäämme, ja vesi kuvaisi lapsivettä.
Juuri tuon kyseisen keskustelun lomassa näin erään näyn. Minulla ei ole erityistä näkyjen näkemisen armolahjaa, mutta toisinaan Herra niitä näkyjä on minullekin suonut. Siinä oli kirjekuori takaapäin katsottuna, joka suljettiin, ja sen jälkeen siihen lyötiin sinetti. Näkisin että suljetussa kuoressa oleva kirje kuvaa kristittyä joka on Jeesuksessa matkalla kohti taivasta aivan kuten kirje on suljetussa kuoressa matkalla oikeaan osoitteeseen (kirjeen etupuolella olevia osoitetta ja postimerkkiä näyssä ei näytetty mutta ehkä niillä ei tämän näyn kannalta ollut tällä kertaa merkitystä, mehän tiedämme miten ihminen pelastuu). Sinetti kirjeessä puolestaan kuvaa kastetta, joka ei niinkään vaikuta kirjeen perille menemiseen mutta joka ikäänkuin vahvistaa asian.
* Olen huomannut että myös uskovien kasteen kannattajienkin keskuudesta löytyy niitä joiden mielestä kaste pelastaa ja että kastekäsityksessä erehtyminen johtaisi kadotukseen. :(
PS. Kumpi noista kuvan herroista muuten on Virtanen ja kumpi Hukkanen? :D
Jussarille: kiitos mielenkiintoisen näyn jakamisesta. Samansuuntaisia ajatuksia on ollut itselläni, vaikkakaan ei aiheeseen liittyviä näkyjä. Ja myönnän minäkin, että olen myös syyllistynyt hukkaslaiseen harkitsemattomaan tapaan esittää asioita joissain kastetta koskevissa keskusteluissa, joskin Hukkasen näkemykselle vastakkaista kantaa edustaen. Terkut muuten Santalasta, ja jos olet jo muuttanut niin siunausta sinne uudelle asuinpaikallesi.
Niin baptistinen kuin kastenäkemykseltäni olenkin, en oikein koe kutsumuksekseni kiivailla tästä kasteasiasta suureen ääneen. Luterilaistaustaisten keskuudessa olen tullut tuntemaan paljon itseäni kasvaneempia kristittyjä joissa Hengen hedelmää todella näkyy, minkä johdosta minun on yksinkertaisesti liian vaikeaa uskoa upotuskasteen puutteen olevan esteenä Jumalan työlle - hänen pelastustyöstään nyt puhumattakaan. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö Raamattu kasteen luonteesta ja merkityksestä selkeästi opettaisi.
"Olen huomannut että myös uskovien kasteen kannattajienkin keskuudesta löytyy niitä joiden mielestä kaste pelastaa ja että kastekäsityksessä erehtyminen johtaisi kadotukseen."
Tässä olet valitettavan oikeassa: ei tarvitse mennä Helsingin asematunnelia edemmäksi, niin löytyy traktaattievankelistoja, jotka näyttävät olevan valmiita tuomitsemaan vääränlaisen kasteen kadottavaksi. Kiivailijoita, joilla "oikeaoppisuus" menee rakkauden edelle, löytyy varmasti kummastakin leiristä.
Jussarin ja Mikaelin kommentit herättävät toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Emmekö voisi opetella elämään yhdessä toinen toistemme (eriäviäkin) näkemyksiä kunnioittaen? Olisiko mahdollista synnyttää yhteisöjä, joissa vallitsisi vapaus niin opin kuin käytännönkin suhteen kasteasiassa? Niin Virtasen kuin omakin kokemukseni antaa tässä kohtaa myöntävän vastauksen.
Minulle oma hengellinen isäni (joka oli entinen uskonnon ja historian opettajani) antoi nuoruudessani hyvän neuvon kasteasiaa funtsiessani: "Älä lue yhtään kirjaa kummankaan kastenäkemyksen puolesta, vaan lue huolella läpi kaikki UT:n kohdat, joissa puhutaan kasteesta ja tee näiden pohjalta ratkaisusi."
Edelleenkin (ja nyt viittaan esim. viime kevään kastekeskusteluun tämän blogin kommenttipalstalla) tämä suhtautumistapa on myrkkyä tunnustuskuntasidonnaiselle dogmatismille. Vapaus ja läpinäkyvyys siinä kuitenkin vallitsevat.
Post a Comment