Sunday, May 30, 2010

Virtanen ja uudet israelilaiset

Virtanen oli tänä kesänä päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmansa käydä eri hengellisten piirien kesäjuhlilla. Niinpä hän oli jo touko-kesäkuun vaihteessa käymässä lähistöllä järjestetyillä "Uuden Siionin" kesäpäivillä. Helluntai oli tänä kesänä tavallista myöhemmin ja niinpä "uusien israelilaisten" juhlat oli ajoitettu juuri tähän helluntaihin. Tämä oli tehty tarkoituksella, koska "uudet israelilaiset" uskoivat tuon olevan otollinen ajankohta täyttyä Pyhällä Hengellä, kunhan vain helluntaita vietettäisiin oikein Vanhan trestamentin säädösten mukaan.

"Uudet israelilaiset" olivat pieni, perinteisten kirkkokuntien ulkopuolinen ryhmä kristittyjä, jotka ottivat edelleen vakavasti monet vanhatestamentilliset säädökset juhlien ja sapatin viettämisestä, ruokavaliosta jne. Heidän ryhmänsä ei ollut mikään iso, ehkä noin satakunta henkeä postituslistalla eri puolilta maata, mutta sen vaikutus joihinkin Virtasenkin tuntemiin kotiseurakuntaihmisiin oli yllättävän merkittävä. Tuntui siltä kuin joihinkin kirkkokunnista ulos tulleisiin teki syvän vaikutuksen tällainen "kokosydäminen antautuminen Yeshualle", vaikka kaikki eivät ihan täysillä siihen uskaltaneetkaan heittäytyä mukaan. Virtanen oli aina ihmetellyt näitä juttuja, eikä ollut tuntenut oikein koskaan oloaan kotoisaksi näiden juutalaisuusintoilijoiden seurassa. Kun Virtanen oli joskus uskaltanut hiukankin kyseenalaistaa tällaista lakikiihkoilua, vaikka se nyt rajoittuikin "vain" seremonialakeihin, eikä esim. ympärileikkausta - ainakaan vielä - oltu vaadittu keneltäkään, hänen oli melko pian annettu ymmärtää elävän "antisemitistisessä valheessa".

Kaikki oli alkanut vain harmittoman oloisesta Israelin-matkailusta, joka sitten vuosien mittaan oli muuttunut vakavaksi kiinnostumiseksi enemmänkin juutalaisuudesta itsestään kuin vaikkapa Raamatun maantieteestä tms. Nykyään heillä oli runsaasti yhteyksiä messiaanisiin juutalaisiin, erityisesti judaistiseen siipeen ja melko usein tietyt juutalaiset rabbit kävivät puhumassa heidän tilaisuuksissaan. Viime aikoina oli alettu entistä tiukempaan sävyyn vaatia Pyhän maan puhujilta leeviläistä sukutaustaa, koska heillä oli oikeus, velvollisuus ja sukulinjan kautta tuleva voitelu opettaa oikein Tooraa. Melkein kaikki suomalaisetkin "Uuden Siionin" jäsenet pitivät tätä nykyä kunnia-asianaan kyetä osoittamaan omien sukujuurtensa polveutuvan jostain Juudan sukukunnasta.

Niinpä nyt Virtanen oli sitten "uusien israelilaisten" kesäjuhlilla ihmetellen hiljaa koko menoa. Useita kymmeniä oli paikalla, miehillä daavidin tähdet kaulassa ja tupsut paidan kulmissa, monella kipa päässä ja joillain miehillä jopa otsakotelot paikoillaan. Eräässä teltassa tansittiin horaa (jota tosin kutsuttiin "messiaaniseksi ilokarkeloksi daavidilaisessa hengessä"), toisessa teltassa tarjottiin kosher-ruokaa ja kolmannessa oli meneillään raamattuopetus (tai viralliselta nimeltään "Tooran opetuksen jakaminen kansalle"), jota eräs juutalainen rabbi tulkkauksen kautta piti. Vastaanotto oli ilmeisen innostunutta, koska osa väestä huusi aamenta joka väliin, jotkut jopa panivat paremmaksi "baruch-hashem!"-huudoillaan.

Teltan ulkopuolella Virtanen tapasi pari tuttua kaveria kotikulmiltaan. Toinen näistä oli Virtaselle yllätys ja hän tuntuikin aavistuksen häpeilevän paikallaoloaan nyt kun Virtanenkin sattui nurkille. Toisen Virtanen taas tunnisti erään rukouspiirin vetäjäksi, jolla usein oli sofar-torvi mukanaan ja joka mieluiten luki messiaanisten juutalaisten raamatun käännöstä (ja joka muuten uskoi vakaasti kaikkien UT:n kirjoitustenkin "olleen alunperin kirjoitettu arameaksi, minkä seikan katolinen kirkko sitten oli pimittänyt, muttta mikä nyt viimeisinä aikoina ennen Jaakobin ahdistusta oli ilmestyksenomaisesti paljastettu uskollisille").

Kuvio oli selvä: toinen oli rekryytti ja toinen kova luu. Näinhän tämä homma meni täälläkin, Virtanen tuumi. He juttelivat aluksi niitä näitä, säistä ja ilmoista, mutta ennen pitkää "kova luu", Kaasinen nimeltään (Isaskarin sukukuntaa), otti homman haltuun ja alkoi tentata Virtasen näkemyksiä juutalaisuudesta, kirkkokunnista, historian painolastista niiden yllä ja muista sen semmoisista asioista. Sitten Kaasinen alkoi vuolaasti ylistää vierailevaa juutalaista rabbia, jota hänellä oli etuoikeus pitää vieraanaan ja joka kerta Suomessa vierailessaan toi runsaasti Israelin tuliaisia tutuilleen. Niillä hän kuulemma ikäänkuin merkitsi reviirinsä ha-gojimien maassa. (Tämä rabbi ei ollut kuulemma juurikaan innostunut Galatalaiskirjeestä, jonka hän sanoi olevan "täysin väärin ymmärretty kristittyjen keskuudessa". Heprealaiskirjeen historiallisen aitouden hän ankarasti kyseenalaisti, eikä ihme: sehän julistaa leeviläisen pappeuden vanhentuneeksi ja uuden Melkisedekin pappeuden saaneen alkunsa Kristuksesta.)

Virtanen kuunteli sujuvasti Kaasisen yhä enemmän saarnamaisemmaksi käyvää puhetulvaa. Hänellä oli kipa päässään ja, niin sivari kuin aikoinaan oli ollutkin, hänellä oli päällään syvän vihreä t-paita, jossa luki sekä heprealaisilla että länsimaisilla kirjaimilla "Israel Defence Forces". Tai näin Virtanen ainakin oletti siinä lukevan, eihän hän ymmärtänyt heprealaisista aakkosista mitään. Näissä piireissä tämä oli luettava häpeäksi, samoin kuin se, että Virtanen ei koskaan ollut käynyt Israelissa.

- Olen kuitenkin ihan uskossa! oli Virtanen yrittänyt keventää tunnelmaa, mutta hänen ystävällinen sävynsä oli otettu enemmänkin vinoiluna.

Virtanen havahtui mietteistään ja huomasi Kaasisen siirtyneen puhumaan vanhatestamentillisten juhlien viettämisestä "tulvehtivista siunauksista". Huomatessaan pienen lainkiihkoilijan pyrkivän enemmän kuin innokkaasti esiin Kaasisen nahoista, Virtanen yritti rauhoitella tätä selittämällä, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, jos joku halusi viettää lehtimajanjuhlaa, käydä rukoilemassa Itkumuurilla tai joulun sijasta juhlia hanukkaa. Virtanen selitti hyvin ymmärtävänsä uskomme juutalaiset juuret, mutta kiirehti samaan hengenvetoon kysymään sekä Kaasiselta että Pennaselta:

- Eikö nuo kaikki lait ja säädökset kuitenkin ole täyttyneet Kristuksessa?

- Amen, ilman muuta, mutta niiden noudattamiseen kätkeytyy edelleenkin siunaus. Kaasinen vastasi sormeillen hepreankielistä Uutta testamenttiaan. Pennanen seurasi mietteliään näköisenä väittelyä.

- Joo, ymmärrän kyllä, että laki edelleen kuuluu juutalaisille, mutta mehän olemme pakanakristittyjä. Virtanen sanoi.

- Isaskarin heimoa. Kaasinen osoitti itseään itsetyytyväisen näköisenä. Pennanen näytti epäröivältä.

- Mites sun sukutaulusi laita on, Pennanen? Mahtaako vielä olla valmiina? Virtanen ei malttanut olla huomauttamatta, joskin ihan veljellisen ystävälliseen sävyyn.

- Nooh... Pennanen köhi hämillisenä.

- Mutta emmekös me kuitenkin ole yksimielisiä siitä, että saimme Hengen uskossa kuulemisesta, emmekä lain teoista? Ei kai siihen mitään ekstraa tule lain noudattamisen tai biologisen perimän kautta? Ennemminhän Paavali sanoo tälle tielle lähtevän tulevan kirouksen alaiseksi. Virtanen viittasi "uusien israelilaisten" helluntain viettoon.

- Tooran noudattamisesta tulee aina siunaus. Kaasinen jaksoi vielä hymyillä. Pennasella sen sijaan tuntui jo olevan pallo aika lailla hukassa.

- Jaa, ja minä kun muistelin, että Paavali sanoi lain kautta tulevan synnintunnon, eikä kukaan taida voida pelastua lain noudattamisen kautta. Virtanen totesi lopuksi.

- Mehän uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin muutkin Jeesukseen Messiaanaan uskovat. Virtanen siteerasi nyt suoraa Raamatun sanaa.

Kaasinen ei enää vastannut mitään, vaan kaappasi Pennasen kainaloonsa ja alkoi laulaa: "Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun. Herran asetukset ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa...". Näin veljekset hora-askeleita tapaillen etenivät ilokarkelossa kohti ruokailutelttaa. Epäilykset näyttivät nyt haihtuneen Pennasenkin kasvoilta.

Virtanen oli siinä vaiheessa saanut kyllikseen näistä juhlista ja lähti kävelemään autolleen. Hän oli jotenkin arvannut, että jotain tällaista tulisi käymään ja niinpä hän oli jo etukäteen varannut itselleen myös vaihtoehtoista ohjelmaa. Lähellä oli mestaruussarjatason jalkapallomatsi ja sinne Virtanen siis suunnisti. Lipun ostettuaan ja sisään päästyään hän huomasi olevansa nälkäinen. Lähellä myytiin kojusta kuuluisia villisianmakkaroita ja Virtanen marssi tiskille.

- Pane niitä kaksi, ja sinappia ja ketsuppia.

2 comments:

Pece said...

Nyt tulee paha Virtaselle?

Oliko kyseisessä mestaruussarjapelissä ottelun pääsponsorina seksivälinefirma ja oliko puoliajalla strippareita viheriöllä?

Ehkä se Israel-juhla olisi sittenkin...? Niin ollut sittenkin kehittävämpää kuin mitäänsanomaton Suomi-futis ja kondomeja jakavat tanssitytöt?

Voisin neuvoa Virtaselle verrattoman tien näin kesäaikaan. Kalastus Vesijärvellä tai Genesaretilla löisi edellä mainitut viihdetapahtumat kyllä laudalta.

Anonymous said...

1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Gal. 5