Viimeisten viikkojen aikana olen pariinkin otteeseen yhteisissä rukoustilanteissa törmännyt ajatukseen ratkaisevasta muutoksesta maamme hengellisessä ilmastossa. Kyse on tietysti noussut kirkon viime aikaisesta kehityksestä, jossa on luovuttu Raamatusta kaiken opin ja elämän ylimpänä auktoriteettina ja ohjeena. Näinhän meillä on täällä Pohjolan lintukodossa totuttu ajatella, että tämä on se status quo, joka vallitsee. Tosiasiassa nykyisen kehityksen juuret ovat olleet näkyvissä jo pitempään, eikä niissä ole mitään mystistä. Kyse on ollut arkipäivän arvovalinnoista ja piste. Joko seuraamme Jumalan sanan ohjeita tai sitten emme niin tee. Toki kehityskulku koko kansakunnan kohdalla on ollut hidasta ja aikaa vievää, mutta jotain pelottavan vääjäämätöntä siinä on koko ajan ollut.
Onko Jumala meillekin lähettänyt väkevän eksytyksen, koska emme ole ottaneet vastaan rakkautta Totuuteen, että voisimme pelastua - niin yksilöinä kuin kokonaisena kansakuntana?
Kyse ei ole kevyistä asioista, älkääkä kuvitelkokaan, että heittelen näitä ajatuksia puolihuolimattomasti lonkalta. Kyse on koko ajan ollut - ja on edelleenkin - Raamatun arvovallasta; "onko Jumala todella sanonut?" Ja tuntuu kuin pragmaattisuudessaan niin jumalaton postmoderni sukupolvi vielä kyynisesti lisäisi tähän: "... tai tarkoittiko Hän todella sitä, mitä sanoi?"
Kyse on Raamatun virheettömyydestä ja ohjeellisuudesta. Ensin mainittu seikka saa nuorten uraansa aloittelevien helluntaiteologien uhmakkaat kirjoittelut aiheesta tuntumaan kurittomien pikkupoikien huolimattomilta tulitikkuleikeiltä, jotka voivat yllättäen osoittautua hyvinkin vaarallisiksi. Jälkimmäinen seikka taas kulminoituu nimenomaan evl. kirkon päätökseen homoliittojen sallimisesta. Tällä tulee nimittäin olemaan kaksi käytännön seurausta tulevaisuudessa.
Ensinnäkin on vain ajan kysymys, kun homoliitot hyväksytään kirkossa. Silloin ansa laukeaa ja monet luterilaiset huomaavat olevansa tilanteessa, jonka rinnalla nykyiset väännöt tuntuvat lastenleikiltä. Tiedän kokemuksesta, että monet luterilaiset eivät tässä kohtaa halua katsoa totuutta silmiin. Se ei ole kivaa, eikä se oikein sovi monenkaan mukavuudenhaluisen kristityn pirtaan. Toisekseen kaikki tämä nykymeno on vain esimakua ja valmistelua paljon suuremman jumalattomuuden esiinmarssille Suomessa, pelkään.
Yhteiskuntamme ja kulttuurimme laillisuuden perustuksia nakerretaan ja osa on jo murrettu palasiksi. En puhu nyt niinkään sen juridisista oikeuksista maallisessa mielessä, koska eduskuntahan näitä lakeja säätää. Puhun tekojen oikeutuksesta Jumalan iankaikkisen lain edessä. Tuo laki nimittäin tulee sanomaan viimeisen jaan tai ein kysymyksiin oikeasta ja väärästä. Tämän vähittäisen murtumisen vaikutukset tulemme lähitulevaisuudessa näkemään laittomuutena kaikkialla yhteiskunnassamme. Jeesuksen sanoin, kun laittomuus pääsee valtaan, niin monen meistä rakkaus kylmenee. Kun jotain ensin murretaan näkymättömässä hengellisessä maailmassa, sen seuraukset automaattisesti siirtyvät näkyviin ajallisessa maailmassamme.
Psalminkirjoittajaa lainatakseni: "Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"
Mieleen tulevat aina uudestaan ja uudestaan edesmenneen tohtori Martyn Lloyd-Jonesin viisaat, suorastaan profeetalliset sanat siitä, miten nykyinen demokratia on viimeinen valtiomuoto. Kaikki muut hallitusmuodot olemme jo ohittaneet. Demokratian takana väijyy joko diktatuuri tai täydellinen sekasorto. Mitä sen jälkeen tulee on ihmisen itsepalvontaa. 666 on ihmisen luku ja sitä on demokratia. Lloyd-Jones ennustaakin kulttuurimme olevan tuhoutumassa.
Mitä siis tulee tämän jälkeen? Paavali puhuu siitä, miten "laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää", niin ihmiskunnan historian loppunäytös ottaa paikkansa historiassa. Kaikki on jo Kirjaan kirjoitettu ja nyt pelilautaa laitetaan kuntoon grande finaléa varten. Mutta merkitseekö siis nykyinen laittomuuteen luisuminen jopa kansojen välisissä suhteissa (Kreikka!) uuden, entistä pahemman kaaoksen ja anarkian ajan alkamista?
Itse en usko siihen. Uskon ennemmin ennen näkemättömän totalitarismin levittäytymiseen mantereemme ylle, ennen kuin Herra tulee takaisin ja perustaa oman Rauhanvaltakuntansa tänne. Syynä on yksinkertaisesti se, etten usko niiden tahojen, jotka nykykehitystä haluavat ohjailla, antavan asioiden luisua ihan niin pitkälle. Siihen ei ole varaa, koska liian paljon on pelissä. Puhun rahasta, taloudellisista intresseistä ja bisneksestä. Tässä suuressa kokonaiskuvassa oman Suomemme nykykehitys - Jumalan ilmoitukseen perustuvan laillisuuden murtaminen - on vain pieni askel kokonaiselle unionille, mutta pelottavan suuri askel meille suomalaisille.
Kuka pitäisi vanhurskautta pystyssä Suomessa?
10 comments:
Herättelevä kirjoitus, Timo!
Vaikka tiedämme, mitä on tulossa, niin se hätkähdyttää, kun tapahtumat alkavat olla käsillä. Luopumusta ja laittomuutta seuraa maailman viha ja vainotkin uskovia kohtaan. Mutta yllättävintä on, että uskovien eriasteisten vainoamisten toteuttajina tulevat olemaan suurelta osin toiset uskovat. Siitä on ennakkotapauksia historiassa. Uskonpuhdistusten aikoina monet paavia vastustaneet uskonpuhdistajat kävivät katolisuuden ulkopuolella olevien uskovien kimppuun. Näitä vainosivat sekä katolinen kirkko että ns. uskonpuhdistajat.
Kari K
Hyvä kirjoitus. Yhdyn. Ja tunnen piston sydämessäni. Mihin hävisi itseltänikin halu marssia kaduilla ja herätellä muissakin evankelioimisintoa? Hävisikö se biologisen seurakunnan häiritsevään kitinään kokouksissa, kolmekymppisten kapea-alaiseen seurakuntanatsismiin, vahvojen johtajien vallanhimoon vai omaan periksi antamiseen? Ei voi mitään mutta paukut on loppu. Ei vaan jaksa taistella erilaisten intressien ja kirkkoherrojen välimaastossa. Evankeliumin palo sammui. Saatana voitti.
Kiitos Herralle?
Tällaisissa kirjoituksissa on se huono taipumus, että ne helposti kääntyvät itseään vastaan sillä tavoin, että kun havainnoit ja kuvaat vihollisen liikkeitä, niin on vaarana otteen herpoaminen. Minulla ei ole mitään halua yllyttää ketään pelkoreaktioihin tai periksi antamiseen. Ensinnäkin siksi, että se perustuu valheeseen, mikä on vihollisen paras keino yrittää vaikuttaa meihin. Toisekseen siksi, että Jeesus kuitenkin tulee korjaamaan potin. Hän on Kuningas ja Hän hallitsee - "mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi" (Hepr. 2:8).
Jeesus on Voittaja.
Juttelin hiljattain erään ystäväni kanssa, jolle Jumala avasi 1970-luvulla oven julistamaan Sanaa Suomen presidentille ja eduskunnalle. Häntä ei yllättänyt ollenkaan mihin siitä lähtien on menty ja tultu. Nimittäin sana jonka hän tuohon tilaisuuteen (ilmeisesti kuuroille korville puhuttavaksi) sai, oli juuri tuo Timon lainaama psalmin kohta "Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?".
Kuka pitäisi vanhurskautta pystyssä Suomessa? Se jäännös joka on kieltäytynyt notkistamasta polviaan maailman hengen edessä. Olisihan Jumalalla kaikki oikeus, melkeinpä velvollisuus, tuhota koko kansakunta. Mutta toisin kuin aikoinaan Sodomasta, löytyy täältä ilmeisesti edelleen "kymmenen vanhurskasta" jotka pyhää elämää elämällä estävät Jumalan tuomiota lankeamasta. Heillä on inhimillisesti nähden epätoivoinen tehtävä, tehdä kaikista ihmisistä opetuslapsia elävällä Jumalalle, kun ei totuuden sana enää saisi julistaa. Ja siksi kai niin monet lähtevät mukaan näkyvää tulosta tekeviin ekumeenisiin kompromissiliittoihin. Mutta ne joilla on öljyä lampussaan näkevät Jumalan mahdollisuudet mahdottomissakin tilanteissa. Muistakaa esimerkiksi Kiinan maanalaista seurakuntaa! Aivan kuin kulta puhdistuu tulessa eikä tuhoudu, ei myöskään todellinen Jumalan työ tuhoudu kuumimmassakaan pätsissä, vaan ainoastaan kirkastuu kirkastumistaan. Ja kuten Timo muistutti, Lunastajame elää ja tulee seisomaan viimeisenä multien päällä, joten voimme uskossa ottaa vaarin Hänen omista kehoituksen sanoistaan: rohkaista itsemme ja nostaa päämme, kun näemme saatanan valtojen ja väen esiinmarssin tapahtuvan (Luuk.21)
Näiden eskatologisten näkymien edessä minun tekee aina esittää kysymys: kumpaa odotamme enemmän, antiristuksen nousua ja lopun ajan eksytyksiä vai seurakunnan kokoamista, Jeesuksen paluuta ja Jumalan valtakunnan ilmestymistä?
Esitän tämän kysymyksen myös itselleni ja vastaan, että haluan pitää huomioni pääpainon tässä viime mainitussa.
Näin on. Maanjäristykset ym. ovat synnytystuskien alkua. Keskitytäänkö silloin tulossa oleviin vielä pahempiin kipuihin? Ei, sanon kahdessa synnytyksessä mukana olleena. Ensimmäisistä synnytyksen merkeistä alkaen oli ajatus eniten siinä, että kauan odotettu uuden ihmisen syntyminen on alkamassa. Ennen synnytystä oli tietysti myös jännitystä, meneekö kaikki hyvin.
Myös lopunajan vaivat saavat mielen elpymään. Uusi elämä on syntymässä. Siksi nostan pääni ja rohkaisen mieleni - ja siinä sivussa istutan myös uusia omenapuita, vaikka lutheruksen kirkko onkin jäänyt kauas taakseni.
Kari K
Yksi osa Raamatun arvovaltaan liittyvässä kokonaiskuvassa ovat Raamatun sanaa väärin käyttävät fundamentalistipsykopaatit - ihan itse keksimäni termi!
He jakelevat raamatunjakeita tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kuvittelevat - tai jopa sanovat - olevansa Jumalan äänitorvia. Itseasiassa he madaltavat Raamatun arvovaltaa käyttämällä sitä mielivaltaisesti asiayhteydestä irroittamillaan jakeilla.
He käyttävät usein Raamatun sanoja, mutta eivät toimi sen hengessä. Näitä hörhöjä on aina keskuudessamme - valitettavasti.
Pekka: "Raamatun sanaa väärin käyttävät fundamentalistipsykopaatit" - hyvä, kuvaava termi.
Itse asian kannalta he kuitenkin edustavat periaatteessa samaa harhaa kuin korkeakirkolliset liberaaliteologitkin (ei itse keksimäni termi) eli ottavat oikeuden (so. Jumalan ilmoituksen ja sen käytön) omiin käsiinsä. Näin harhaiset ääripäät ovatkin itse asiassa hyvin lähellä toisiaan.
Näinpä se muuten on!
Liberaaliteologit toimivat avarassa kaikkia syleilevässä humanismin hengessä vääristäen Raamatun sanaa.
Fundamentalistipsykopaatit toimivat ikiomassa yksisilmäisyyden ahdasmielisyyden hengessä vääristäen ja värittäen Jumalan ilmoitusta.
Pelottavia näkymiä ajatellessani ihmiskuntamme suhteen minua lohduttaa erään vanhan uskovan kerran lausuma ajatus:
"Maailma menee menoaan, mutta anna sen mennä. Saat seisoa sivussa, mutta sinun ei tarvitse mennä siihen mukaan."
Kauhistuttavia ovat nuo näkymät, mitä Timo, tuot esille, ja jotka on Raamatussa kerrottu. Mutta kuten sanot: tiedämme lopputuloksen. Jeesus on jo voittanut Golgatalla! Halleluja!
Post a Comment