Hiljattain juttelimme muutaman kaverin kanssa seurakunnan orgaanisuudesta, hengellisestä moninkertaistumisesta ja evankeliumin leviämisestä Eräs meistä totesi tässä yhteydessä, että hän ei voi mitään sille, että aina kun näistä asioista puhutaan, hänen mieleensä tulee kohta, jossa Jeesus sanoo: "parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia" (Matt. 10:8).
Tähän samaan juttuun törmäsin tänä aamuna uudelleen, kun luin Paavalin ensimmäisen kirjeen tessalonikalaisille alkua, jossa hän kirjoittaa: "meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella"(1:5).
Muuallakin UT:ssa evankeliumin julistukseen liitetään tämä sama asia:
- "Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan" (Hepr. 2:4),
- "minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen" (Room. 15:18-19),
- "ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki" (Apt. 8:6)
Havaintojeni mukaan tämä on jotain, mikä UTssa liitetään aitoon evankeliumin julistukseen, mutta mitä meiltä puuttuu. Miksi näin on - ainakin tällä hetkellä? Mikä estää Jumalaa toimimasta näin yliluonnollisella tavalla meidänkin keskuudessamme?
En kaipaa massakokouksia ja parantamiskonferensseja, koska en löydä niitä UT:stakaan. Vielä vähemmän kaipaan manipulointia, hehkutusta tai kiihotusta. Olen nähnyt tätä ihan tarpeeksi ja ymmärrän, että se tie on kuljettu loppuun. Karismaattisen viihteen aika on ohi.
Kyse on Pyhän Hengen yliluonnollisesta vaikutuksesta meidän arkipäivän elämässämme. Mutta jokin iso perusongelma tässä on koko länsimaista kristillisyyttämme ajatellen. Joku liittymäkohta tällä on myös siihen, mitä olen aiemmin pohdiskellut profeetallisuuteen liittyen omassa tilanteessamme.
6 comments:
Olisko niin että "heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa" (Matt.13:58). Luulisin että Nasaretistakin löytyi jokunen uskova, mutta kun yleinen ilmapiiri oli mitä oli, niin joutuivat hekin kärsimään hengellisestä kuivuudesta epäuskoisten ja asenneongelmaisten mukana.
Mutta toki tulee myös peiliin katsoa, ja ennenkaikkea siihen, meidän jotka tuota kysymystä murehtien mietimme. Onko astia tarpeeksi puhdas jaloa käyttöä varten?
Niin onko parantumiskokoukset jääneet yksin Jean Roosin ja muutamien muiden harteille?
Eikö voitaisi veljet yksissä tuumin pystyttää pieni hieman nuhruinen teltta kauppatorille, kyltein "Jeesus parantaa, Jeesus pelastaa - käy peremmälle". Ehkä pienellä alle "kahvit kaikille, makkarat pitkämatkalaisille". Käsiala hieman huojuvaa, paksulla mustalla tinnerinhajuisella tussilla valkealle kovalevylle.
Hanuri ja kitara luokoot tunnelmaa. Ehkä pari romanialaismuusikkoa sopisi ajan kuvaan, miksei kerjäläismummokin.
Kokkosen Olavin voisi pyytää avaamaan kokoussarjan, Tenhusen Markun päättämään ja Sahimaan Pekan saarnaamaan ja Koiviston Timon opettamaan. Kuka parantaa?
Sama ajatus on askarruttanut minuakin jo pitempään. UT:ssa Jeesuksella oli todella massatapahtumia ja Hän jouti pakenemaankin ihmisiä saadakseen olla rauhassa välillä. Apt:ssa 3000 tuli uskoon samana päivänä, aika massatapahtuma ja nämä merkit todennäköisesti oli paikalla. Veikkaan,ettei muusikoita ollut. Pietarilla ja Johanneksella ei ollut mukanaan kitaristia ja hanuruistia.
Voisiko olla todella niin, että Jumala olisi rajoitettu näyttämään voimatekonsa, jossa ihmiset olisivat halunneet nähdä niitä epäuskoisina. Jeesus tunnettin kotikaupungissaa, eivätkä he voineet uskoa sitä, että Hänen kauttaan voisi tulla voimallisia tekoja ja he eivät kääntyneet Hänen puoleen saadakseen kokea niitä (Tämä on minun näkemykseni tästä).
En tiedä vastausta siihen miksi näitä Jumalan voimallisia tekoja ei nähdä tänäpäivänä. Ehkä oma epäuskomme estää toimimasta Hänen palvelijoinaan niin, että paljoakaan ei tapahdu, olemmeko kilvoittelussa päässeet lähemmäs.
Anteeksi, että tästä tuli näin pitkä kommentti ja mieluummin siunatkaa minua :-)
Höpsis, mitä vielä! Kommenttisi on asiaa ja ihan sopivan mittainen. Jatka vain samaan tyyliin.
Kommentoin itse aihetta myöhemmin. :)
Niin, onko meidän länsimaiden kristittyjen perusongelma se, että kun kuppimme jo valmiiksi on täynnä, emme tarvitse sinne mitään lisää?
Turvamme taitaa olla ihan muualla kuin Jumalassa: teologisessa viisaudessa, kirkollisissa perinteissä, hyvässä organisointikyvyssä, turvallisissa rakenteissa, säännöllisissä tuloissa, korkealaatuisessa teknologiassa ja muissa inhimillisissä resursseissa.
Niin, ja karismaattisessa viihteessä. Mehän luomme salamannnopeasti jokaikisen Hengen liikkeen ympärille uuden ministryn hierakkisine organisaatiokaavioineen ja vastuualueineen, tuotteistamme sen rekisteröidyksi tavaramerkiksi ja näin organisoimme sen kuoliaaksi.
Eihän siinä enää jää mitään tilaa millekään uskolle...
Naulan kantaan osuit mielestäni veli. Mammonaan sijaan tulee turvautua Jumalaan.
Tällaisia hengellisiä viihdekeskuksia tuntuu täällä pääkaupunkiseudulla olevan joka puolella. Jossa tärkeintä kai on se, että ihmisiä tulisi lisää ja kaikki viihtyisivät jotenkin. Ollaan niin olevinaan vapaita ja armon alla, ettei henkien erottamiselle ole tilausta eikä tarvetta. Pääasia on kai, että tuntuu joltain. Itsekin olin siinä mukana jonkin aikaa, mutta enää en. Aito lähimmäisen rakkaus, toisten taakkojen kantaminen ja jalkojen pesu on aika kateissa monesti. Armolahjoista kielilläpuhuminen on erityisesti käytössä ilman tulkkausta. Sellainen kakofonia on käynnissä että hirvittää. Kuinka moni niistä on oikeasti kielilläpuhumisen lahja. Vääräähän ei tietty pysty kukaan tulkkaamaankaan. Paavalin opetuksista ei tässä kohden paljon välitetä.
Seurakunnissa ei ole pakko osallistua mihinkään perusopetukseenkaan, jos sitä nyt edes järjestetään. Sunnuntai saarnasta on tullut seurakunnan pääopetustapahtuma. Sillä ei kyllä saa paljoakaan muutosta aikaan.
Kasvuahan näissä seurakunnissa ei juurikaan ole, mutta läpikulkupaikka monille jonnekin.
Tämä on niin kiinnostava aihe, että tästä voisi kirjoittaa kirjan. Ja voi olla, että tästä on jo kirjoitettukin muutama.
Post a Comment