Missä on elämä?
Elämä on siemenessä. Pienessä siemenessä on kaikki suuren puun kasvamiseen vaadittava informaatio, dna. Se on Jumalan idea kasvusta ja eteenpäin menevästä elämästä, joka toistuu kaikkialla, missä on Jumalan luomaa elämää. Erityisesti näin keväisin sen havaitsee hyvin. Käytännössä meidän on siis muistettava kaksi asiaa: emme saa ensinnäkään "halveksia pienten alkujen päivää" ja toisekseen me voimme olla huoletta sadon suhteen, koska jos siemen on Herrasta, niin muu seuraa perässä.
Mieti, mitä Jeesus teki maan päällä eläessään?
Evankeliumien mukaan Hän söi ihmisten luona. Ajattele esimerkiksi Sakkeusta, jota pidettiin yleisesti ottaen syntisenä ihmisenä. Jeesus meni hänen kotiinsa aterioimaan. Kun Herra seisoo Laodikean seurakunnan ovella ja kolkuttaa, mitä Hän sanoo tekevänsä sisällä, jos ovi avataan Hänelle? Ks. Ilm. 3:20. Entä mitkä ovat ne suuret juhlat, jotka alkavat, kun sielunvihollisen valta on nujerrettu ja joihin meitä jokaista kutsutaan? Ks. Ilm. 19:9.
Jokin merkitys tällä syömisellä on. En usko sen olevan vain puhdasta semantiikkaa. Ehkä meillä on tässä kohtaa paljon suurempi oppimisen paikka kuin kuvittelemmekaan.
Toiseksi Jeesus kertoi vertauksia, joita ihmiset eivät ymmärtäneet. Jeesus itse asiassa piilotti totuuden ihmisiltä. Hän ennemmin opetti tekemään kysymyksiä, kuin antoi valmiita vastauksia tai jakoi läjäpäin informaatiota. Kysymykset ovat nimittäin oleellisen tärkeitä, jotta totuuteen päästäisiin käsiksi.
Kenestä ihmisistä meidän siis kannattaisi olla kiinnostuneita esim. evankeliumin levitystä tai hengellistä kasvua ajatellen?
Jumalalla on nimittäin olemassa ns. "Beetlehem"-periaate. Se näkyy kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että Jumalan Poika ei mennyt syntymään juutalaisuuden hermokeskukseen ja daavidilaisen kuninkuuden synnyinsijoille Jerusalemiin, vaan "vähäiseen Beetelem Efrataan". Ja vielä pahempaa oli luvassa: "voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" ja kuitenkin "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi". Jumalan viisaus tässä tulee esille siinä, että Hänen salaisuutensa on piilossa näkyvällä paikalla: kukaan itseään kunnioittava juutalainen ei odottanut Messiasta täältä.
Mutta siis ne, jotka haluavat tehdä kysymyksiä, löytävät vastauksen. Kyseessä on itse asiassa eräs jumalallisen tuomion periaate: "etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
Kolmanneksi Jeesus sitten teki kaikkea muutakin, kuten ihmeitä ja tunnustekoja, paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia. Ehkä meidänkin on hyvä rukoilla enemmän näitä asioita tapahtuvaksi keskuudessamme, samoin kuin kykyä selittää ihmisten näkyjä ja unia.
Kaiken tämän - yhdessä syömisen, vaikeiden vertausten kertomisen ja "kaiken muun" - vastakohta on kirkko. Se tarjoaa nimittäin vastapainoksi työtä, kirkonmenoja ja muuta seurakunnan toimintaa.
Kun luet Apostolien tekoja (esim. 2:47, 6:7 ja 11:24), niin huomaat, että Jumalaa ei niinkään kiinnosta seurakunnan kasvu, vaan Hänen valtakuntansa eteenpäin meno. Hän haluaa vapauttaa monet meistäkin niin perinteisten seurakuntien muuttamisesta kuin uusien kotiseurakuntien kehittämisestä tekemään vain Hänen tahtoaan ja rakentamaan Hänen valtakuntaansa.
Kun Jeesus astuu maailmanhistorian näyttämölle, Hän yksin tein haastaa olemassaolevan saatanallisen maailmansysteemin sanomalla "aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Ei siis neuvotteluja, aselepoa tai yhteistyötä, vaan avoin sotatila. Jumalan valtakunta on kokonaisuus, joka kattaa alleen kaikki inhimillisen elämän osa-alueet. Se haastaa saatanan hallitseman kosmoksen kaikilla näillä elämänalueilla. Sillä on myös annettavanaan relevantit vastaukset kysymyksiin kaikilla elämänalueilla. Meidän länsimaisten kristittyjen ongelma on vain ollut se, että olemme sulkeneet Jumalan valtakunnan jollekin vähäpätöiselle uskonnollisen elämän alueelle, mikä sitten ilmenee harmittomana hartauden harjoituksena, ei vallankumouksellisena, räjähtävänä voimana. Nyt Herra on tuomassa muutoksen seurakuntaansa näissä asioissa.
Usein nämä eri elämänalueilla esille tulevat ja vaikuttavat Jumalan valtakunnan dna:n sisältävät hankkeet etenevät siten, että ensin on innovaatio, ikäänkuin raakilemainen vaihe idean/näyn esille tulossa. Seuraava vaihe näyn lihaksi tulemisessa on pioneerivaihe, jossa joku tai jotkut kantavat päävastuun tienraivaamisesta, lanseeramisesta ja pilottihankkeista. Kolmas vaihe on sitten ko. valtakunnan dna:n sisältävän hankkeen yrittäjämainen, ammattimainen toteuttaminen laajemmassa mitassa.
Tämän valtakunnan on siis tarkoitus kattaa allensa kaikki elämänalueet: seurakunnan, perheen ja suvun, kasvatuksen ja opetuksen, kulttuurin (sisältäen mm. tuiki tärkeän jalkapallon), talouden ja busineksen sekä politiikan. Kaikilla näillä Herra haluaa nähdä oman nimensä olevan pyhitetty, Hänen valtakuntansa tulevan ja Hänen tahtonsa tapahtuvan, niin kuin me Herran rukouksessa rukoilemme. Mutta se on Hänen valtakuntansa, joka toteutuu Hänen ehdoillaan, ei meidän.
Eli kuten Laura-ystäväni usein niin osuvasti toivottaa: "Valtakuntaa viikkoon!"
6 comments:
Yksi asia, mitä ihmettelen Starfish-hommassa ylipäätään on se, että siinä (voin olla väärässäkin) kiinnitetään niin tajuttoman paljon huomiota maanpäälliseen valtakuntaan. Niin paljon siitä on puhetta, että minulta menee ainakin ohi mikä sen ydin on.
Uudestisyntyneellä uskovalla ymmärtääkseni pitäisi olla Jumalan kunnian ilmentyminen ja evankeliumin eteenpäin vieminen aikalailla automaatio. Vaikka kaikki eivät olekaan evankelistoja ja kaikki eivät voi omata kaikkia eri seurakuntavirkoja. Jos miettii lähetyskäskyä ja sitä pitäisikö jollekun kertoa evankeliumi, että hän voisi mahdollisesti pelastua, niin siihen kysymykseen on jo vastattu nimenomaan lähetyskäskyssä.
Puhutaan niin paljon valtakunnan viemisestä eteenpäin. Mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan? Mitä se sisältää ihan oikeasti, jos "pakanalle" joutuisi selittämään. Ehkä olen hakoteillä, mutta minusta valtakunta menee eniten eteenpäin siinä, että ihmisille julistetaan Jeesusta ja ihmisiä, Jumalan armosta, tulee uskoon ja tämä uudestisyntynyt todistaa ja evankelioi eteenpäin.
Se on kyllä ihan totta, että Jeesusta kiinnosti ainoastaan se, mitä Isä tahtoi hänen tekevän ja näki Isän tekevän, sekä Isän kunnia.
Minusta tuo "maanpäälliseen valtakuntaan keskittyminen" on ihan hyvä piirre, jos se merkitsee Valtakunnan todeksi elämistä 24-7. Eli esimerkiksi sen yhden saksalaisen munkin omalla panoksellaan aikoinaan edistämää irtiottoa uskonnollisuudesta ja ihmisperinteisiin muodollisesti sidotusta niinsanotusta Jumalan palvelemisesta. Ja sitä samaa "uskonpuhdistusta" edistävät tämän päivän profetaalisessa hengessä elävät uskovat omalla panoksellaan.
Valtakunnan edistämistä korostavissa liikkeissä voi helposti painopiste siirtyä väärällä tavalla maanpäällisiin. Jos reformaatio koskee vain muotoja, jää asian ydin tavoittamatta ja meininki jää yhtä pinnalliseksi kuin kirkolliset esitykset.
Älkää käsittäkö väärin, on hieno oivallus ymmärtää olevansa aivan yhtä uskova ja pyhä jalkapallokentällä kuin kirkon alttarilla, mutta vielä hienompaa on oivaltaa mitä uskovana eläminen ja pyhänä oleminen oikeasti tarkoittaa. Ja kun se pystytään kommunikoimaan ymmärrettävästi, tapahtui se sitten missä tahansa ja missä muodossa tahansa, ollaan onnistuttu Valtakunnan eteenpäin viemisessä.
Saulin hyviin kysymyksiin muutama lyhyt kommentti.
"Uudestisyntyneellä uskovalla ymmärtääkseni pitäisi olla Jumalan kunnian ilmentyminen ja evankeliumin eteenpäin vieminen aikalailla automaatio." - Niinpä, mitä se "Jumalan kunnian ilmentyminen" olisikaan esim. kirjallisuudessa tai taiteessa, talouspolitiikassa tai yhteiskunnallisessa päätöksenteossa?
"Puhutaan niin paljon valtakunnan viemisestä eteenpäin. Mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan?" - Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä ja sitä kautta meidän keskellämme. Kun tämä valtakunta leviää sitä kautta, että he oppivat tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, niin sen vaikutukset leviävät kaikille elämänalueille. Yhteiskunta tervehtyy ja raitistuu, tulee oikeudenmukaisemmaksi, paremmaksi paikaksi elää jne.
Herman totesi, että "jos reformaatio koskee vain muotoja, jää asian ydin tavoittamatta ja meininki jää yhtä pinnalliseksi kuin kirkolliset esitykset."
Kirkkohistorian ja samoin tämän päivän kokemusten perusteella tämä näyttää pitävän tosi hyvin paikkansa. Reformaatio jää niin usein vain edellisen kirkollisuuden korjailuksi tai hyvää tarkoittavaksi puuhasteluksi. Ehkä emme nytkään tarvitse reformaatiota, vaan revoluutiota?
Jep, ja ennen kaikkea revelaatiota :)
Yksi revelaatioon liittyvä juttu Simsonin oppetuksessa oli seuraava.
Seurakunta instituutiona (vastaavalla tavalla varmaan yksittäinen kristitty), joka ei toimi Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, on kuin kuu, joka aiheuttaa auringonpimennyksen.
Lamppua ei laiteta vakan alle. Usein seurakunta = me krisityty on tämä vakka valon päällä.
Kristittyjen on aika murtautua ulos tämän vakan alta. Siirryttävä pois maailman ja auringon välistä pimentämästä.
Post a Comment