Alkuviikosta kuuntelin työmatkalla Hämeen alueradion paikallisuutisia, jossa haastateltiin Hämeen keskustanuorten puheenjohtaja Maija Metsolaa Hausjärveltä. Hän totesi Keskustan uudesta puheenjohtajasta, että tältä edellytetään ennen kaikkea kykyä ajatella ja katsoa tulevaan. Itse uutinen oli otsikoitu jopa jotenkin siihen tyyliin, että nyt tarvitaan henkilöä, jolla on kyky nähdä tulevaisuuteen.Niinpä niin. Eräs omalle ajallemme kiusallisen ominainen piirre on juuri tämän vastakohta: vaikea, lähes mahdoton ennustettavuus. Monellakaan alalla yhteiskunnassa asioita ei voida oikein enää ennakoida edes neljännesvuosittain. Erilaisia, lähes yhtä mahdollisia skenaarioita on useita. Kuka osaa ennakoida, jopa ennustaa tulevaisuutta, se on vahvoilla niin politiikasssa, taloudessa, innovaatioissa, kaikessa.
No, eikö meidän kristittyjen tulisikin olla vahvoilla tässä kohtaa, eikö? Onhan meillä Jeesuksen todistus, joka on profetian Henki. Vai mikä tässä mättää?
Länsimaissa meillä on tietenkin ensimmäisenä suurena rasitteena humanismin myötäsynnyttämä rationalismi, joka viittaa viileän harkinnan kintaalla kaikelle huuhaalle tai ylipäätään kaikelle muullekin yliluonnolliselle. Hellenismin peruja meillä on ylivertaiseksi mieltämämme demokraattinen järjestelmä, jossa parlamentaarisella ääntenenemmistöllä päätetään, mikä on parasta ja jopa määritellään Jumalan tahto. Näinhän toimitaan seurakuntien ja kirkkokuntien keskuudessa yleisesti. Profeetan sanomaa ei kuitenkaan koskaan ole inspiroitu komiteatyöskentyn tuloksena tai julistettu kaiken kansan kuultavaksi äänin 12-11.
Tämä ei ole voinut olla jättämättä jälkeään myös länsimaiseen kristillisyyteen. Näin ollen meillä on lähes kaksituhatvuotinen teologinen perinne, joka suhtautuu perin nuivasti kaikkeen profeetallisuuteen. Näin varsinkin silloin kun sitä yritetään löytää tavallisesta arkipäivän elämästä. Joitakin meistä on "pienestä pitäen" varoitettu "korvasyyhyyn puhumisesta". Emme näet saisi turvata Herraan kysyäksemme yksityiskohtaisia ohjeita johonkin yksinkertaiseen asiaan. Se kun on "Jumalan kiusaamista". Meitä on väsyksiin asti varoitettu "sisäisen sanan" harhaanjohtamisesta jne.
Sitten Jeesus kuitenkin sanoo Hänen lampaidensa kuulevan Hänen äänensä ja siltä pohjalta seuraavan Häntä. Apostoli Paavali asettaa aidon Jumalan lapsen tunnusmerkiksi sen, että Jumalan Henki johdattaa tätä.
En ole varmasti ainoa, joka on kuullut puhuttavan siitä, miten "villi profeetallisuus" kuului aikaan, jolloin Raamatun kaanon ei ollut vielä muotoutunut tai että joko julistajalla tai kansalla ei ollut käytössään Raamatun kirjoituksia. Uudessa testamentissa näemme kuitenkin tilanteen, jossa Kirjoitukset ovat ahkerassa käytössä ja jossa tästä huolimatta - tai juuri sen tähden - profeetallinen Henki vaikuttaa voimakkaasti. Tarkoitan seurakuntaa joskus 40-70-luvulla jKr. Itse asiassa Pietari helluntain saarnassaan liittää nimenomaan tämän asian - profeetallisuuden - uuden liiton tunnusmerkiksi: "minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat".
Luin hiljattain Apostolien tekoja ja kiinnitin - jälleen kerran - huomiota siihen, miten yksinkertaisesti, suoraan ja käytännöllisesti Pyhä Henki ohjasi opetuslapsia evankeliumin työssä. Filippos sai yksityiskohtaiset ohjeet "mennä lähemmäs ja pysytellä vaunujen vieressä". Entäpä jos Jumala haluaisi tämän olevan arkipäivää meilläkin? Kyse ei siis ole väliaikaisesta poikkeustilasta, vaan pysyvästä olotilasta.
Erityisesti minua puhutteli se, miten Pyhä Henki näkyjen, unien ja ilmestysten kautta ohjasi apostoleja evankeliumin työssä niin, että seuraukset näkyvät maailmanhistorian kulussa vielä tänäkin päivänä. Pietarin hurmoksissa (kr. ekstasis) saama näky johti siihen, että evankeliumi ensi kerran vietiin pakanoille (tässä tapauksessa roomalaisen upseerin taloon). Ratkaiseva käänne Paavalin apostolintoimessa tapahtui nykyisen Turkin itäosissa kun Pyhä Henki esti heitä suuntaamasta pohjoiseen Bityniaan ja yöllä Paavali näki näyssä makedonialaisen miehen, joka kutsui heidät evankelioimaan Eurooppaa. Loppu onkin historiaa...
Pyhän Hengen rooli näkyjen, unien ja ilmestysten kautta oli ratkaiseva, kun alkuseurakunnassa tehtiin suuria strategisia päätöksiä evankeliumin levityksen suhteen. Jeesuksen opetuslapset eivät epäröineet kuulla ja totella Herran Hengen profeetallista puhetta - ja asioita tapahtui. Kristityt jopa elivät välittömässä Hengen johdossa. Näin oli silloin, näin on nytkin. Mitäpä jos Jeesus todella tarkoitti, mitä Hän sanoi sanoessaan omien lampaidensa kuulevan Hänen äänensä?
Tulevaisuudessa tulemme olemaan entistä useammin tilanteessa, jossa tarvitsemme Jumalan ylilyonnollista Hengen ohjausta, johdatusta ja puhetta - niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla - selvitäksemme tulevista haasteista. Meidän on siis harjaannutettava hengellisiä aistejamme ja annettava tilaa profeetallisen Hengen raittiille ilmenemismuodoille keskuudessamme ja samalla kertaa alistuttava yhteisölliseen arviointiin profeetallisuutemme suhteen. Mutta mitäpä jos aloittaisit kuuntelemaan Hänen Henkensä kuiskauksia jo nyt?
2 comments:
Tilausprofetioita vai tilausta profetialle.
Kyynisyyttä profeetallisuutta kohtaan on syntynyt siitä syystä, että sitä on väärinkäytetty.
Monissa kristillisissä yhteisöissä on profetoitu tilauksesta ristiriitatilanteissa jonkun puolesta jotakin vastaan. Tämä on ollut omiaan synnyttämään epäluuloja koko profetiaa kohtaan.
Toisaalta on "profeettoja", jotka ovat puhuneet paskaa eivätkä ole koskaan katuneet tekemisiään. Suomestakin löytyy kasapäin ennustajaukkoja, jotka entisen Neuvostoliiton aikoina pelottelivat valloituksella.
Monilla yhden miehen ministryillä on taustallaan voimakas profetia, joka ohjaa heidän suuntaansa. Sitä ei ole useinkaan alistettu yhteisölliseen arviointiin.
Ensinnäkin tarvitaan profetiaa Toiseksi tarvitaan sen arviointia ja kolmanneksi tarvitaan profetian suuntaisia toimia.
Ei demokraattinen enemmistödiktatuuri, ei yhden voidellun kyseenalaistamaton vallankäyttö, vaan Jumalan äänen kuuleminen on seurakunnan avain tulevaisuuden lukkoihin.
Profetioista pitää ottaa kiinni, roikkua niiden perässä ja tarkistaa miten ne täyttyvät. Muuten meillä toistuu vuodesta toiseen aina uudestaan ja uudestaan samanlainen kuvio, jossa tulee joku kohuprofetia tyyliin "presidentti Ahtisaari tulee uskoon ennen vuoden loppua" (kuten aikanaan profetoitiin) ja se painuu unohduksiin, jonka jälkeen tulee seuraava, jota tervehditään ilolla jne.
Tällainen "hölmöläisen kiertokulku" on uskovien oma syy ja kertoo vain heidän kypsymättömyydestään. Jotkut tosin jättävät myös arvioinnin tekemättä "lähimmäisenrakkaudesta", kuten he itse sanovat.
Post a Comment