Ministeriö kirkon asialla

Välillä näinkin päin. Tämä ajatus tuli väistämättä mieleeni kun luin uutisen siitä, miten opetusministeriö haluaisi lakkauttaa amk-tasoisen kirkon nuorisotyönohjaajakoulutuksen sekä Järvenpään että Kauniaisten yksiköstä. Tämän alan koulutus kun halutaan keskittää yhteen paikkaan pääkaupunkiseudulla. Varsinkin Diakin Kauniaisten yksikkö on viime vuosina tehnyt isot taloudelliset satsaukset (n. 3,4 milj. euroa) uusiin koulutustiloihin juuri sen tähden, että vain kolme vuotta sitten sinne lisättiin opiskelijoiden aloituspaikkoja. Luonnollista on, että tämä herättää tietynlaisia fiiliksiä Helsingin tie 10:ssä Granissa. Kaikkein hulluimmalta tuntuisi ajatus kokonaan uuden kampuksen rakentamisesta pääkaupunkiseudulle, kaikki nykyiset opiskelijat kun eivät mitenkään tule mahtumaan Sturenkadun tiloihin. Toki suuruudenhullut visiot eivät ennenkään ole olleet vieraita erilaisille koulutuskonserneille...

Onko ministeriö tässä kirkon asialla? Tähän astihan tilanne on ollut vähän enemmän toisinpäin. Kirkko on liikuttavan kuuliaisesti laulanut sen lauluja kenen leipää on syönyt, mutta nyt näyttäisi olevan vastapalveluksen aika. Uutista kommentoineessa nettikeskustelussa nimittäin lausutaan ääneen ajatus "raamatullisuuden kitkemisestä" pois kirkon nuorisotyön koulutuksesta.

Muutama muukin keskustelija kallistuu vahvasti tämän näkemyksen puolelle. Eräs nykyinen opiskelija tunnustaa suoraan, että "Kauniaisten yksikön raamattuopetus on huomattavasti raamatullisempaa kuin muiden Diakin yksiköiden. En ole itse muissa Diakeissa opiskellut, mutta useat muissa Diakin yksiköissä opiskelevat/opiskelleet ovat tästä kertoneet. Tämä(kin) päätös kertoo totisesti siitä, mihin Suomen ev.lut. kirkko on menossa. Kyllähän tämä tosiaan on oiva keino jatkaa raamatullista ja klassista kristinuskoa puolustavien kirkon työntekijöiden vähittäinen kitkeminen pois kirkosta. Kyllä opetusministeri ja Diakin ylläpitäjähallitus tietävät!"

Itse asiassa tämä ajatus ei ole uusi. Törmäsin siihen itsekin joskus viime vuosituhannen loppupuolella tehdessäni lopputyötäni Suomen Teologiseen opistoon aiheena nuorisotyökoulutuksen kehittäminen Vapaakirkossa. Haastattelin tuolloin eri nuorisotyöalan oppilaitosten johtohenkilöitä niin sekulaarilla kuin kristilliselläkin puolella. Haastattelemani Diakin Kauniaisten yksikön johtohenkilö toi kyllä aika selvästi esille huolensa raamattuopetuksen vähenemisestä ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä.

Siinäkin mielessä tämä on mielenkiintoista, että tämä tapahtuu porvarihallituksen aikana ja perinteisestihän sitä on totuttu ajattelemaan kristillisten arvojen olevan lähellä oikeistolaista sydäntä. Onko nyt kyse "vääränlaisista" kristillisistä arvoista? Kun ajatellaan evl. kirkon nykykehitystä manipuloituine arvomuutoksineen, niin Kauniaisten edustama teologinen linja istuu huonosti siihen pirtaan - vaikka se ei edes edusta mitään radikaalisiipeä kirkossa. No, onhan Kauniainen aina, jo perustajansa Urho Muroman päivistä asti ollut luterilaisuuden "pain in the ass". Tiedän kyllä sieltä ihan viime vuosiin asti valmistuneen monia hyviä nuoria hengellisiä johtajia, joiden siivet kantavat muuallakin kuin vain kirkon nuorisotyössä.

Nettikeskustelussa tuotiin esille myös toisenlainen näkökulma: "Toisaalta kirkosta eroaa koko ajan ihmisiä ja väki vanhentuu. Voi olla että muutaman vuosikymmenen kuluttua kirkolla ei ole enää varaa edes palkata nuorisotyönohjaajia ja siihen mahdollisuuteen kirkko joutuu valmentautumaan jo nyt." Eli onko tämä nyt sitä, että "viimeisenä lähtevä sammuttaa valot"?

Hyvänä puolena kirkon nykykehityksessä voi toki nähdä sen, että se avaa uusia mahdollisuuksia uudenlaiselle nuorten kristillisten johtajien varustamiselle (esim. Greenhousen tapaan). Kirkko on yhteinen huolenaiheemme, koska se on suuri lähetyskenttämm ja työmaamme maallistuvassa ja pakanallistuvassa Suomessa.

Mutta mitä tulee Kauniasten opistoon itseensä niin eräs entinen opiskelija pukee sen tilanteen hyvin sanoiksi todetessaan, että "mielenkiinnolla odotan, onko tämä lopun vai uuden alku Suomen Raamattuopistolle." On parasta olla luottamatta kirkkoon ja opetusministeriöön tai muihin tällaisiin mammonaorientoituneisiin toimijoihin. On hyvä pitää luottamus Jumalassa, etsiä näkyä ja viisautta Häneltä - ja toimia sitten käytännössä sen mukaan. Tämän maailman korttitalot kun sortuvat mennen tullen, mutta Jumalan valtakunta on jo nyt ja pysyy iankaikkisesti.