Kivi & Kilpi

Olen tässä maanantaina muutamana katsellut iltaisin TV1:n Kotikatsomosta kolmiosaista tarinaa "Kivi & Kilpi". Sen maailma on minulle mitä läheisin. Se nimittäin sijoittuu divariin. Tiedättehän, antikvariaattiin, vanhojen kirjojen kauppaan. Se on pääasiassa hauska veijaritarina, mutta siitä löytyy myös syvempiä tasoja. Se puhuu vahvasti kaupallisuutta ja mammonan valtaa vastaan. Kaikkea ei voida mitata rahassa, eikä varsinkaan ihmisyyttä. Tarinasta aukeaa aika ihquja näkymiä aidon yhteisöllisyyden merkitykseen ja voimaan ihmisten elämässä - vastapainona kylmälle ja laskelmoivalle bisnesajattelulle. Arvaat varmaankin kumpi voittaa lopulta. Jep, aito yhteisöllisyys tietenkin. Niinkuin oikeassakin elämässä. Jeesushan sanoo, etteivät tuonelan portit voita Hänen seurakuntaansa.

Jotenkin se divarin hämyinen ja pölyinen maailma on minun maailmaani. Aika pysähtyy ja väsymys kaikkoaa. Ehkä juuri siksi pidin siitä sarjasta. Olen vuosikaudet - ehkä jopa -kymmenet? - pitänyt tapanani kiertää pari kolme kertaa vuodessa Hesan divarit läpi, tehdä löytöjä ja viedä orvot kirjat todella hyvään kotiin. Siis omaani.

Mutta oikeesti: olen joskus tehnyt divareista sellaisia löytöjä, että oikeasti joku bibliofiili olisi ollut kateellinen niistä. Kirjoilla on siis arvo sinänsä. Oliko se Cicero, joka sanoi jotenkin siihen tapaan, että kirjat ovat ihmisen ystäviä tmv. Suosittelen divareissa kiertelemistä kauniina kesäpäivänä. Silloin voi tehdä tosi hyviä löytöjä, jotka rikastuttavat elämää ja virvoittavat henkeä. Tai no, eihän sillä ilmalla sinällään ole mitään merkitystä niihin löytöihin nähden - paitsi että se kiertely on tietysti mukavampaa kauniilla kelillä.

Ja jos joku kaipaa vinkkejä hyvistä divareista, niin voin kyllä antaa.