"Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta." (Jeesus Matteuksen evankeliumin luvussa 10 lähettäessään opetuslapsiaan Jumalan valtakunnan työhön)
Havahduin näihin Jeesuksen sanoihin eilen illalla, kun olimme perheenä koolla ruokapöydän ääressä. Luin tämän kohdan ennen kuin rukoilimme ja se jäi jotenkin askarruttamaan minua. Se oikeasti kosketti minun sisintäni.
Ymmärtäkää minut nyt oikein, kun sanon tämän, mutta Jeesus tuntuu joskus - näin inhimillisesti ajatellen - hyvin varomattomalta sanoissaan. Häneltä puuttui kokonaan kaksi meidän aikamme julistukselle tyypillistä piirrettä. Hän ei ensinnäkään asettanut sanojaan mitenkään tarkoituksenmukaisesti esim. taloudellisia näkökohtia ajatellen. Meidän aikanammehan julistajan on syytä asettaa sanansa oikein, jotta hän saisi jatkossakin tilaa esim. kristillisessä mediassa. Joka ei näin tee, on hölmö ja pilaa omat uramahdollisuutensa. Sanotaan se nyt suomeksi ääneen: se menettää mahdollisuutensa tienata rahaa. Taloudelliset realiteetit saavat monen julistajan siivoamaan suunsa, hiomaan särmät ja oppimaan sisäsiistiksi. Jeesus ei kuulunut tähän joukkoon.
Toisekseen Jeesukselta puuttui kokonaan poliittinen korrektius, joka on useimpien meidän aikamme julistajien ohjenuora. On ymmärrettävä, mistä asiasta on hyvä tai mistä saa puhua "missäkin kontekstissa". Joka ei tätä opportunistista periaatetta halua noudattaa on hölmö ja pilaa omat mahdollisuutensa. Jeesusta kuitenkin ohjasi totuus, jonka kustannuksella ei leikitty ja josta ei tingitty. Sen puhumisen kustannukset oltiin valmiita maksamaan. Siksi Jeesus tuntuukin niin turvalliselta: on olemassa ainakin yksi Henkilö, joka ei petä ja joka ei myy periaatteitaan lautasellisesta jonkun kirkkokunnan, aatesuunnan tai median hernerokkaa. Jeesus on sanojensa mittainen mies ja siksi ainoa turvamme.
Mutta että pitäisi ne asiat, joita Jeesus on puhunut minulle yksityisesti, puhua julkisesti ja ääneen niin, että kaikki sen kuulevat. Jopa nekin asiat, joita Hän kuiskaa korvaani niin, ettei kukaan muu niitä kuule, ne minun tulee huutaa niin, että kaikki sen kuulevat. Mitähän Hän tarkoitti? Ymmärsiköhän Hän oikein kunnolla, mitä siitä todella seuraisi, jos luopuisimme tästä mammonan talutusnuorassa kulkemisesta ja heittäisimme romukoppaan koko tuon niin paljon perään kuulutetun poliittisen korrektiuden? Mikä kaaos ja sekasorto siitä seuraisikaan? Eikö Jumala kuitenkin olekin järjestyksen Jumala... vai miten se oikein meni?
Niin, oikeasti Raamatussa sanotaan Hänen olevan rauhan Jumala. Totuus istuu yksiin aina tämän rauhan kanssa. Rauha on itse asiassa seurausta tämän totuuden suvereenista hallinnasta keskuudessamme.
Mutta Jeesus sanoo, ettei mikään piilossa oleva tai salattu jää lopulta paljastumatta. Jos tämä paljastuminen tapahtuu jo nyt, tässä ajassa, sitä parempi. Se, mikä tulee valoon, sen veri puhdistaa. Mikä tulee valoon vasta ajan rajan tuolla puolella, sitä kohtaa Jumalan vanhurskas tuomio. Siinä ei silloin paljon auta poliittiseen korrektiuteen, hyviin tapoihin, taloudellisiin näkökohtiin tai hyvin alkaneeseen urakehitykseen vetoaminen. Jumalan tuomio on ehdoton ja lahjomaton.
Juttelimme hiljattain ystäväni Villen kanssa oman kotikaupunkimme hengellisestä tilanteesta ja siitä, miten paljon asioita uskovien keskuudessa tehdään tai ainakin yritetään tehdä salaa, toivoen, ettei paljastuttaisi. Totesin siinä yhteydessä Villelle, että meidän ainoa oikea (so. yhtä pitävä totuuden kanssa) ja järkevä (ottaen huomioon todelliset seuraukset) tapamme toimia on valo ja totuus, avoimuus ja läpinäkyvyys. Muuten emme ole pakanoita kummempia tai eroa mitenkään maailman ihmisistä.
4 comments:
Käärme luikertelee selkien takana, mutta Jeesus toimii avoimesti, eikä Hänellä tai Hänen omillaan ole sellaisessa avoimuudessa mitään hävettävää päin vastoin siitä tulisi jopa olla ylpeä. Ei mikään, eikä kukaan voi piiloutua Jumalalta, joka saattaa ihmiset valoon Valtakunnan tarpeen mukaisesti.
Kyllä silloin kun asioissa toimitaan oikein ja Raamatullisesti, niin ei tule mitään salailtavaa. Itse olen siitä joillekin varoittanut etukäteen, etteivät puhuisi minulle kabinettisalaisuuksia, koska olen päättänyt sanoutua niistä irti, enkä aio olla sellaiseen enää osallisena. Sellaiset kertakaikkiaan mustaavat sydäntäni.
Toki ymmärrän yksilön suojaamisen ja varjelemisen, esim. syntien tunnustamiset, sielunhoito ym, mutta nehän annetaan anteeksi ja pyyhitään pois, kunhan niistä tunnustamisen/tunnistamisen jälkeen myös pyritään parannukseen. Synnin tunnustaminenhan itse asiassa on sekin tunnustajan kerskaukseksi, joten mitä pahaa sanottavaa siitä enää sen jälkeen on?
Lisäyksenä: Itse asiassa, niinhän myös synnin tunnustaminen on itse asiassa juuri valoa, avoimuutta, totuutta ja läpinäkyvyyttä, ja sillä on hyvä hedelmä.
Sanoohan Kol.3:9 "Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minän kaikkine tekoineen" ja Jaak.5:16 "Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte."
Näimpä! Tulipa jotain kautta mieleen Äiti Teresakin... jos kaikki mitä on tehnyt, on tehnyt hymyilevällä, rakastavalla naamarilla, sisimmän ollessa täynnä pelkoa, tyhjyyttä ja lopulta suurta epäilystä koko Jumalan olemassaoloa kohtaan...
Herra, auta meitä muistamaan 1.käsky- Sinä yksin olet Pyhä ja Kaikkivaltias Jumala!
Oi varjele ja auta meitä Rakas Isä- tee meistä aitoja sinun astioitasi, joista virtaisi Sinun raikas lähdevetesi!
Siunaten
Kati
Toisaalta tulee myös muistaa Herran sanat: "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä" (Matt.7:6). Jeesus paljasti myös läheisimmille opetuslapsilleen enemmän kuin muille, ja Paavalikin kirjoitti saaneensa sellaista ilmestystietoa mitä ei ollut lupa jakaa kenenkään kanssa.
Myös esimerkiksi tilanteissa jossa uskovia vainotaan tulee varmaan olla tekemisissään vähän varovaisempi, kuitenkin samalla muistaen että Jumala on kykenevä suojelemaan ja varjelemaan meitä aina.
Mutta taisit Timo tähdätä kirjoituksesi kärjen sitä traditiota kohti, kun seurakuntien hallitsijat politisoivat kabineteissaan ja kertovat yleisölle mitä milloinkin päättävät. Sisäpiirissä itse olleena uskon sinun nähneesi sitä tarpeeksi ja tietävän mistä puhut. Ja siitä on varmasti hyvä puhua.
Post a Comment