Taas yksi mokoma déjà-vu...
Täysin pahaa-aavistamattomana ja vilpittömin mielin loikoilin aamulla kirjastohuoneeni sohvalla ja lueskelin päivän Etelä-Suomen Sanomia. Siinä oli juttu Lapin kolttasaamelaisista, jotka elävät omalla kohdallaan todeksi samaa kulttuurista murrosta, mitä me etelässä asuvatkin.
Kyse on nimittäin uuden sukupolven suhtautumisesta vanhoihin perinteisiin. Paikallisen koltan, Natalia Sanilan mukaan monet asiat tulevat muuttumaan, kunhan nuori sukupolvi "saa otteen vallankahvasta". Vanhemman sukupolven kolttien hegemoniaa hän pitää suoraan sanottuna kehityksen esteenä. Esimerkiksi hän nostaa kolttapuvut.
- Naisten puku on ihan kauhea. En halua näyttää 70-vuotiaalta mummolta. Nyt, kun me muutamat nuoremmat olemme omineet kolttapukuperinteitä vähän kauempaa historiasta ja olemme hiukan modernisoineet kaavoja, niin se ei sovi kaikille. On paheksuttu, että emme muka noudata perinteitä, Natalia Sanila ihmettelee.
Hän uskoo, että kun elokuussa Sevettijärvellä juhlitaan kolttien asuttamisen 60-vuotisjuhlaa, nähdään jotain uutta ja erilaista. Nuori polvi haluaa repäistä ja näyttää, että kolttaperinteet kyllä elävät, mutta ovat myös muuntautumiskykyisiä.
Siinä sohvalla aamun hiljaisina tunteina koin jonkinlaisen déjà-vu-kokemuksen: ihmettelin, missä ihmeessä olin aiemmin törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen ja tuntenut samanlaisen tunteen?
-------
Olisikohan Lapin miehellä, Aslakilla, mitään sanottavaa tähän?
-------
Vaihdoin hiljattain autoa ja pääsin siis eroon vanhasta romusta. Mikään ei enää saisi minua palaamaan entiseen, sen mokoman vanhan romun käyttäjäksi.
Eli toinen déjà-vu-kokemus: missä ihmeessä aiemmin olin törmännyt samanlaiseen tilanteeseen, kokemukseen ja tunteisiin?
4 comments:
Hei Timo!
Surukseni on pakko ilmoittaa Sinulle, että tässä on minun oikea ja alkuperäinen kommenttini, jonka ko. toimittaja on muokannut omanlaisekseen (mielestäni ei kylläkään olisi voinut sitaatteja käyttää), eli pikku infona suotakoon :)
"minun sukupolveni joka elää vahvasti 2000-luvulla, jolloin joka tuutista painotetaan ja syötetään seksikkyyttä, trendikkyyttä ja uuden kehittämistä, tahtoo tehdä kolttakulttuurista ns. "haluttavan", elävän perinteen. Sellaisen joka on muuntautumiskykyinen. Minä en tunne ainoatakaan nuorta kolttasaamelaista joka sanoisi tuntevansa olonsa kotoisaksi puvussamme, siksi pidänkin tärkeänä nykyistä kehitystä, uusi sukupolvi kun tuo aina muutoksia mukanaan. ja mitä tulee tämän kylän tulevaisuuteen, toivoisin että lopettaisimme jo itkemisen Petsamon suuntaan ja suuntaisimme energian siihen mitä meillä on nyt, ennenkuin tulee hetki jolloin se viimeinen koltta vuodattaa sen viimeisen kyyneleen."
Terveisin: Natalia Sanila
Kiitos hyvästä täsmennyksestä, joka avaa paremmin teidän tilannettanne Lapissa. (Itsekin olen pari kertaa törmännyt vastaavanlaiseen tällaiseen "toimittamiseen".)
Täsmentävä kommenttisi itse asiassa vain vahvistaa sitä, mitä yritin blogissani sanoa eli miten nuori sukupolvi joutuu taistelemalla hankkimaan oman tilan erilaisten perinteiden paineessa, jossa toteuttaa oma näkemyksensä perinteen muuntamisesta omaan aikaan sopivaksi. Käytännössä tätä tapahtuu niin uskonnollisten, etnisten tai muiden kulttuuristen yhteisöjen piirissä. Kaikissa näissä prosesseissa on nähdäkseni aina myös kyse siitä, mitkä jutut perinteessämme ovat ehdottomasti säilytettävää kovaa ydintä ja mitkä taas kehällisiä juttuja ja muotoseikkoja.
Tässä kohtaa yleensä mielipiteet eroavat vanhemman ja nuoremman sukupolven kesken ja näiden asioiden kohdalla ne linjanvedot yleensä tehdään. Mikäli perinteet nähdään ikuisesti muuttumattomina itsestään selvyyksinä, niin se yleensä johtaa nuoremman sukupolven kaikkoamiseen ko. yhteisöstä (periaatteella "viimeisenä lähtevä sammuttaa valot").
Timo
Et halua tietää millaisen reaktion ko. juttu sai Sevettijärvellä (puhumattakaan kirjoitusten asiavirheistä). Me ollaan muutenkin kyllästyneitä ainaiseen median negatiiviseen sävyyn toitottaa kulttuurin kuolemista, ja kuinka meillä kaikki on niin huonosti. Nuoret lannistuu vähemmälläkin, kukapa tahtoo olla se "eksoottinen pala historiaa"- vaan villiä nykypäivää! Melankolia on niin last-season :D
-Natalia Sanila-
Eihän mulla tietysti ole mitään isoa kuvaa teidän tilanteestanne siellä pohjoisessa, mutta jotain hyvin, hyvin tuttua siinä oli. Mun olisi tietysti pitänyt jo heti alussa kertoa, että tämä "taistellaan tradition puolesta nykypäivää vastaan"-tilanne on itselleni henk.koht. hyvin tuttu (ja turhauttava).
Eräs ystäväni vertasi kerran tällaista vannoutunutta traditionalistia suohon uponneeseen tankkiin, joka ei enää itse liiku eteen- eikä taaksepäin, mutta jossa tykkitorni pyörii ympäri 360 astetta ja ampuu kaikkea mikä liikkuu... :)
No, oikeesti perinteen suhteen kannattaa aina ymmärtää se, että on sitä muuttanut edellinenkin sukupolvi. Itse asiassa joka sukupolven on käytävä omat kamppailunsa tässä suhteessa.
Post a Comment