Olen tässä lueskellut viime postaukseni kommentteja, seurannut Kotimaa-lehden verkkojulkaisua ja muuta sekulaaria mediaa ja miettinyt missä nyt ollaan menossa. Jokin elämää suurempi prosessi näyttäisi olevan meneillään...
"Kuka astuu tähän julkisuuteen ja kertoo sen kaapin oikean paikan tälle kansakunnalle?", kyseltiin blogini kommenteissa. Erään suosikkiblogini Optasian kommenttiosiossa vastasin kysymykseen, miten minusta pitäisi reagoida nykytilanteessa? Ehdotin siinä aika profaaneja demonstraatiokeinoja, kuten esim. kengän hakkaamista pöytään kirkolliskokouksessa, jopa silläkin uhalla, että kannetaan ulos kokoussalista aitoon vennamolaistyyliin jne. Mutta ihan vakavissaan puhuen, jotainhan tässä täytyisi tehdä. Meidän kristittyjen ongelma tällä hetkellä on se, että me ollaan niin kilttejä ja sisäsiistejä, että me oltais varmaan hyssytelty Jeesusta, joka kaatoi rahanvaihtajien pöydät temppelissä. Niin isossa kuin pienemmissäkin kirkoissa vallitsee epäraamatullisen suvaitsevaisuuden pöytätavat, mikä johtaa väistämättä luisumiseen kaltevalle pinnalle, josta näyttää olevan vain yksi suunta - alaspäin. Tätä kehitystä monet vilpittömätkin uskovat sietävät, ylläpitävät ja - ehkä tietämättään - jopa rohkaisevat.
Muutama hajahuomio aiheeseen liittyen.
- Ystäväni Pekka (Dr. of Math. & Skiing) kertoi viestittäneensä Radio Deille toivomuksen olla enää ottamatta piispa Riekkisen kirjoituksia julkaisuissaan. Riekkinenhän edustaa kirkossa tällä hetkellä ehkä kaikkein radikaaleinta raamatullisuudesta luopumisen linjaa, käytettiinpä mittarina melkein mitä standardeja hyvänsä. Luulen kuitenkin, että Radio Dei ei tässä kohtaa tee mitään muutosta politiikkaansa. Money talks eli sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. (On muuten jännä huomata, miten kahden kristillisen median hengellinen linja on hyvin erilainen. Vrt. Radio Dei ja TV7.) Mutta joka tapauksessa: tämäkin on hyvä alku ja signaali siitä, että kaikkea ei hyväksytä. Meidänkin on aika "tulla ulos kaapista".
- Joskus kuulee esitettävän kysymyksen, voiko ihminen eksyä pois totuudesta huomaamattaan, ikään kuin vahingossa vai onko eksymys aina seurausta jostain tietoisista valinnoista? Kyllä voi ja oikein hyvin se onnistuukin! Eli ihminen voi ihan bona fidé eli hyvässä uskossa, vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen eksyä pois totuudesta. Kun seuraa kirkon "kaapista ulos tulleiden" työntekijöiden todistuksia elämänmuutoksestaan ei voi välttyä miltään muulta johtopäätökseltä. Jollei näin kävisi, niin Jeesuksen kehotus valvoa menettäisi ainakin puolet terästään.(Sekin mietityttää, onko kirkon piirissä ihan oikeasti jokin organisoitu myyräntyö "värvätä" esim. pappeja homouden piiriin? Kuunnelkaapa vain "sankaripapin" todistusta "Inhimillinen tekijä"-ohjelmassa, millä tavoin hän pääsi jyvälle "oikeasta" seksuaalisesta suuntautumisestaan.)
- Joskus viime keväänä "Big Light"-tilaisuudessa Lahessa Riku Rinne ja Pekka Simojoki yhdessä vakuuttelivat menevänsä kirkolliskokoukseen ajatuksenaan muuttaa kirkko sisältä päin. Nyt olisi aika lunastaa näitä lupauksia. Ei nuo em. demonstraatiokeinot nyt ihan mikään läppä ollut, koska sen verran kilttiä, sisäsiistiä tai poliittisesti korrektia raamattu-uskollisten piirien "mielen osoittaminen" kirkossa on ollut. Tiedän, tiedän, taloudelliset realiteetit painavat paljon vaakakupissa, mutta ei kai sitä nyt ihan halvasta esikoisuuttaan myydä... Eli kyllä jonkinlainen demonstraatio olisi paikallaan ja suoranainen velvollisuuskin. Vaikka en itse usko tähän sinisilmäiseen ajatukseen "kirkon muuttamisesta sisältä päin", niin uskon kyllä, että tulemme näkemään aidon profeetallisen äänen esille tulon kirkon johdonkin kuullen. Jos ei muuten, niin todistukseksi heille ja muille.
- Toinen ystäväni Tuomo näkee kirkon tilanteessa (josta homokysymys on vain yksi esimerkki) vain yhden ratkaisun: "Lähtekää ulos Baabelista!" Raamatussa kun ei kehoteta edes rukoilemaan Baabelin puolesta. Sain kerran sähköpostia eräältä arvostamaltani kirkon työntekijältä, jossa hän kertoi paimentavansa Herran laumaa Baabelissa, kun hänet on Herra siihen pannut. Kaunis ajatus, mutta eikö nyt olisi aika tällaisten Herran kutsumien paimenten tarttua sauvaansa, vyöttää ihokkaansa ja johtaa Herran lauma ulos Baabelista - aitoon esra- ja nehemialaiseen tyyliin? Mikä upea ja innostava haaste - kuka ottaisi sen vastaan? Kenestä olisi siihen?
Toinen puoli nimittäin on se, että jotain aitoa, jokin oikea käyttäytymismalli ja vaihtoehto tulee tarjota tilalle. Poisoppiminen tapahtuu aina pois jostakin ja johonkin toiseen, uuteen. Tämä koskee niitä, jotka etsivät sitä, mikä edistää aitoa Jeesus-uskoa, eivätkä mieti sitä, kuinka kauan kuolleissa rakenteissa uskaltaa roikkua mukana. Siteeraan tässä Optasian Vesan tekstiä: ihmiset "tarvitsevat erilaisia uusitestamentillisia pienryhmiä, verkostoja ja yhteisöjä, joissa he voivat sekä kasvaa hengellisesti että löytää omat lahjansa ja oman paikkansa". Tähän aamen ja vielä askel eteenpäin: mitä jos alkaisimme kutsumaan näitä "pienryhmiä, verkostoja ja yhteisöjä" seurakunnaksi? Näinhän Uusi testamenttikin tekee.
Tähän seurakunnan rakennusprojektiin kuuluvat UT:n ymmärryksen mukaan myös apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat, joiden tehtävänä ei ole tehdä duunia yksin - niinkuin sekä kirkollisessa että ohjelmaseurakuntamallissa tapahtuu. Heidän tehtävänsä on varustaa ruumiin jäsenet eli uskovat siihen rakennustyöhön.
42 comments:
Jos saan ehdottaa seuraavaa: Meistä jokainen etsisimme rukouksessa Herraa, joka aamu yhden tunnin. Laittaisimme tarvittaessa herätyskellon soimaan aikaisemmin, jos emme saa "enkeliherätystä". Elämämme olisi määrätietoista Jumalan tahdon etsimistä omasta ja seurakunnan puolesta. Omasta puolestani voin todistaa tämän toimivan ja tulette yllättymään. Tapahtukoon tämä rakkaudesta, eikä lain vaatimuksesta. Lahdessa vaeltava Jumalanlasten joukko saa paljon uutta ylhäältä jokaisen osallistuvan jäsenensä kautta. Olkaa siunatut!!!
Seuraava askel, kun saatte rukouksessa ymmärtää asioita, jotka koskevat seurakuntaa niin tuokaa rohkeasti esiin, jakakaa ja tutkikaa yhdessä. Me kaikki olemme vajavaisia, joten autamme ja rohkaisemme toisiamme. Vain Herrallamme Jeesuksella on kaikki, viisaus, tieto, ymmärrys ja valta. Te tiedätte nämä, mutta tulipahan kerrattua kaikkein arimmille rohkaisuksi. Runsaasti asukoon teissä Jumalan Sana, olkoon kiitoksenne ylitsevuotava. Jeesus tulee pian! Kiitos ja ylistys Hänelle. Tule Herra Jeesus.
Juu kyllä tämä ehdotus on kannatettava -tokia itse olen kokenus juuri hiljattain sen että Jumala todella haluaa herättää uskovia tänäaikana -todella osoittamaan että missä mennään metsään.
ja oikeastaan sen hinta on todella kova -mielestäni elämme sellaisesaa hyssyttely kulttuurissa ja sitä edistetään pelon keinon siis -seurakunnissa yli kirkkokunta raajojen - mutta tuolla pelottelulle voi nauraa vaikka sillä että Jumala herättää vaikka kivistä niitä jotka julistaa Evankeluimia ja mutenkin yrittää herättää niitä jotka vesittää Raamatun ja elävät jumalattomasti.
On yhdistettävä voimat sillä missä on uskovia -kokoontukaan yhteen ja rukoilkaa , tutkikaa sanaa , ja sanonmpa näinkin että paastotkaa -ja minusta hyvä tapa on ihan suraan kirjoittaa niille jotka luopumusta lisäävät - ja vielä yli kirkkokuntarajojen - minusta Rakkaus veljien ja sisarien kohtalosta ei tunne seurkunrajoja! se on sitä hyssyttelyä.
Toki myös olisi tulla ulos vaikka kaupunkien toreille -evankelioimaan- ja tehdä se mitä Pyhä Henki kehoittaa.
juu ja voihan vaikka naputella niitä teesejä/ herätys tekstejä kirkkjen oviinkin:)
Tommi Messi
Turun Provinssista:)
Täältä voi kukin käydä katsomassa, mitä kirkolliskokouksessa puuhataan tai kuinka Riku Rinne, Pekka Simojoki, yms. käyttävät puheenvuoroja: Kirkolliskokous. Ei muuta kuin postia omalle edustajalle, jos ei toiminta miellytä :-)
Aslak Hemmetistä, hyvää yötä kirkolliskokoukseen ja luterilaiseen kirkkoon muutenkin!
Vaikka Jeesus olisi kirkolliskokouksessa, niin sekään ei auttaisi. Sama jumalaton meno jatkuisi. Tai vaikka Luther kuolleista heräisi, niin eivät ne paatuneet homouteen kieroutuneet kirkolliskokousedustajat häntä kuulisi. Demokraattisilla enemmistöpäätöksillä kansankirkko ajetaan rytinällä karille.
Ihan turhaa siellä on aikaansa viettää. Tulkaa pois sieltä, uskovaiset. Jättäkää se laiva uppoamaan ihmisviisauden ja perkeleen petoksen humalluttamine kapteeneineen ja päällystöineen. Mikä ihme siellä pidättää?
Merellä voi purjehtia vapaastikin, ottaa suuntaa kompassiin luotettavasta merikartasta ja luottaa asetettuihin merimerkkeihin. Eikä kilvan epäillä ja kyseenalistaa niitä.
Mielluummin Inarinjärvellä pikkupaatilla kuin isolla risteilijällä Mustanmeren karilla.
Pankaa valoja päälle!
No mikä minua pidättää kansankirkossa... Se kai, että tiedän paikkakuntani uskovaisten (perinteistä virkakäsitystä kannattavien ja Raamattua Jumalan Sanana pitävien) käyvän vielä kirkossa. Meillä ei vielä ole naispappia, eikä homousjupakka ole meille vielä kantautunut. Kuitenkin suren ja pelkään, kuinka kauan tässä voi vielä olla. Kuitenkaan en halua lähteä sooloilemaan ja ajelehtimaan yksinäni, vaan tarvitsen seurakuntaa, eli näitä uskovia ympärilleni. Vaikken mitenkään läheisessä yhteydessä ole heihin, mutta se lohduttaa, kun tietää heidän uskovan samalla tavalla. Kun tämä hullunmylly tännekin tulee, uskon, että porukalla siirrymme muualle. Luther-säätiö antaa tähän ainakin puitteita ja toivon sellaista jumalanpalvelusyhteisöä tännekin...
Tuhlaajatyttö
Voisitko aatella elää Jeesuksen sylissä ilman kirkkoa ja haastaa ystäviä kotikokouksiin. Joku Timo ja /tai Tuomo voisi käydä teilläpäin selvittämässä missä mennään ja kertomassa vähän suuntaviivoja Kristuksessa.
Tuhlaajatytölle!
Kannattaako jäädä odottelemaan, mitä käy, kun tietää, mitä käy.
Millä tavalla Luther-säätiö antaa mielestäsi parempia puitteita?
On hyvä muistaa, ettei mikään tunnustuskuntapohjainen seurakunta ole Raamatun seurakunta. Raamattu tuntee vain paikkakuntakohtaisen seurakunnan, joka ei saisi olla hajaantunut Apolloksen, Keefaksen ja Paavalin puolta oleviin viljelypalstoihin. Jumalalla on kullakin paikkakunnalla vain yksi viljelysmaa. Ei kymmeniä vuokraviljelijöitä, jotka oman mielensä mukaan viljelevät parhaaksi katsomiaan tuotteita.
Rohkeutta etsintään. Yhdessä paikkakuntasi muiden uskovien kanssa. Ei kannata jäädä Punaisen meren rannalle odottelemaan ja vilkuilemaan takaisin Egyptiin. Siellä ei ole kuin orjuutta...
Pekka Sahimaa
Pelkään, että olen sitten yksin. Ja Raamattukin sanoo, että älä jätä omaa seurakunnankokoustasi. Luther-säätiö tuntuu turvalliselta, alkuunpanijoissa isävainaan tuttuja. Mutta sekin on kuitenkin kiinni kirkossa... Miten käytännössä sitten nämä kotikokoontumiset hoidetaan, onko pappia?
Tuhlaajatyttö
Pelkään, että olen sitten yksin.
JUMALA EI JÄTÄ YKSIN. HÄN ON HYVÄ PAIMEN. HÄN ON KANSSASI. JA HÄNELLÄ ON LAUMASSAAN PALJON LAMPAITA. SINÄ TULET LÖYTÄMÄÄN ASUINPAIKKAKUNNALTASI MUITA LAMPAITA. HYVÄ PAIMEN JOHDATTAA TEITÄ HYVILLE RUOKAMAILLE JA ULOS PERINTEIDEN PIMEÄSTÄ KYLMÄSTÄ KARSINASTA.
Ja Raamattukin sanoo, että älä jätä omaa seurakunnankokoustasi.
RAAMATTU KEHOTTAA KYSEISESSÄ HEPREALAISKIRJEEN KOHDASSA KRISITTYJÄ KULKEMAAN USKON VARMUUDESSA, PYSYMÄÄN TOIVON TUNNUSTUKSESSSA JA ROHKAISEMAAN TOINEN TOISIAAN RAKKAUTEEN JA HYVIIN TEKOIHIN. SEURAKUNNAN KOKOONTUMISEEN OSALLISTUMINEN LIITTYY TÄHÄN ASIAYHTEYTEEN. SE EI OLE ERILLINEN KÄSKY JA KIELTO, VAAN ON LIITETTÄVÄ KOKONAISUUTTEN.
SINÄ OLET PAIKKAKUNTASI SEURAKUNNAN JÄSEN, JOS OLET UUDESTISYNTYNYT JUMALAN LAPSEKSI. SEURAKUNNAN KOKOUKSEEN OSALLISTUMINEN VOI OLLA KOKOONTUMINEN KODISSA, SE VOI OLLA YHTEINEN RETKI KEVÄISEEN LUONTOON MUIDEN KRISTITTYJEN KANSSA JUMALAA YLISTÄEN TAI SE VOI OLLA . SEURAKUNNAN KOKOUS EI OLE VAIN TIETTYNÄ AIKANA TIETYSSÄ PAIKASSA LÄPIVIETÄVÄ PAPAITOVETOINEN OHJELMA. ITSEASIASSA SELLAISELLE KOKOONTUMISELLE EI UT:STA LÖYDY TUKEA.
Luther-säätiö tuntuu turvalliselta, alkuunpanijoissa isävainaan tuttuja. Mutta sekin on kuitenkin kiinni kirkossa...
EN TUNNE LUTHER-SÄÄTIÖTÄ KOVINKAAN HYVIN. JOTENKIN KUNNIOITAN SEN PIIRISSÄ VAIKUTTAVIEN IHMISTEN VILPITTÖMYYTTÄ JA HALUA PITÄÄ KIINNI RAAMATUSTA. TOISAALTA NÄEN SEN VAIN PARANNELTUNA VERSIONA LUTERILAISESTA SEURAKUNNASTA, JONKINLAISENA TOSIUSKOVIEN RYHMÄNÄ, JOKA LIPUTTAA LUTHERIN NIMEEN EIKÄ VÄLTTÄMÄTTÄ RAKENNA RAAMATULLISTA - PUOLUEISIIN JAKAANTUMATONTA - PAIKALLISSEURAKUNTAA. EI KANNATA KÄYDÄ UUDELLEEN SITÄ TIETÄ
Miten käytännössä sitten nämä kotikokoontumiset hoidetaan, onko pappia?
KODEISSA - TAI TYÖPAIKOILLA, KOULUISSA, SAIRAALOISSA, VANHAINKODEISSA JNE - VOI KOKOONTUA MONIN ERI TAVOIN. RAAMATULLINEN PERIAATE ON "KUN KOKOONNUTTE YHTEEN, JOKAISELLA ON JOTAKIN ANNETTAVAA..." SEURAKUNNAN KOKOONTUMINEN ON NYYTTÄRIT, JOIHIN JOKAINEN TUO OMAT TUOMISENSA - JOKAINEN ON SIIS PAPPI. JUMALA ON LÄSNÄ. JOKAINEN KOKOONTUMINEN ON VIRVOITTAVA JA ERILAINEN. EI OHJELMA JA AMMATTILAISTEN SHOW.
TARVITAAN VAIN IHMISIÄ, JOTKA AVAAVAT KOTINSA SEURAKUNNALLE.
EI MUUTA KUIN KOKEILEMAAN! JA SEN JÄLKEEN KOKEMUKSIA JAKAMAAN!
Pekka Sahimaa
Hienoa Pekka, sinussahan on ainesta vaikka opettajaksi, Taidat olla Jumalan miehiä, pidä kiinni näistä linjauksista. Hengellisesti raitista meininkiä. Mikäs minä olen tälläistä sinulle sanomaan? Herra on heikoissa väkevä, joten taidan unohtaa itseni ja sinut katsoakseni vain Jeesukseen.
Kyllä täällä kodit auki on seurakuntalaisille. Joka viikko on useita kokoontumisia kodeissa, mutta myös kirkossa käydään. Täällä on mielestäni hyvin kerrottu seurakunnan tuntomerkeistä: www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=514&Itemid=273
Kyllä ne täällä vielä näkyvät selkeinä, vaikka ev.lut.kirkko sinänsä on minusta menettänyt uskottavuutensa, kun Pyhä Kirja ei enää olekaan niin pyhä. Mutta jos noita puitteita katsotaan, eikä mietitä maallisia rakenteita, niin hyvin meillä täällä vielä menee, kun on uskovaiset pastorit ja vielä kirkkoherrakin. Harvinaista herkkua. Se vaan kismittää, kun pitää rahoittaa kirkon pelleilyä.
Mutta se ei tunnu oikealta saati turvalliselta että lähtisin yksinäni haahuilemaan ja hakemaan "uutta kotia". Olisin helppo saalis.
Kiitos palautteesta ja Tunnustuksellisen luterilaisen seurakunnan nettisivuvinkistä.
Siellä sanotaan seuraavaa:
"Evankelisluterilainen paikallisseurakunta on jollakin tietyllä paikkakunnalla oleva uskovista kristityistä koostuva yhteisö, joiden keskuudessa Jumalan sana evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksen mukaisesti saarnataan puhtaasti ja pyhät sakramentit jaetaan Kristuksen asetusta noudattaen evankeliumin mukaan, mutta joiden seassa on aina vääriäkin kristittyjä ja teeskentelijöitä, välistä julkisyntisiäkin."
Luterilaisen seurakunnan määritelmä on tässä se mikä se on.
Se ei kuitenkaan käytännössä koostu määritelmän mukaisista uskovista kristityistä, vaan suurin osa keskiverto luterilaisen seurakunnan jäsenistä elää erossa Jumalasta eivätkä ole Hänen lapsiaan.
Seurakunnan kasvun TNS-gallupilla teettämänm tutkimuksen mukaan 9 % suomalaisista sanoo olevansa uudestisyntyneitä kristittyjä, joilla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen.
Määritlmän mukaisen väärät kristityt, teeskentelijät ja julkisyntiset ovat siis enemmistönä tavallisessa luterilaisessa seurakunnassa.
Raamatun mukaan Jumalan valtakunta on sisällisesti niissä ihmisissä, jotka ovat syntyneet Jumalan lapseuteen. Seurakunta on näiden ihmisten - maailmasta uloskutsuttujen - joukko. Se ei siis ole minkään tunnustuskunnan jäsenrekisterin sisältö tai jonkun kirkkokunnan tilaisuuksiin osallistuvien joukko. Jokaisessa tunnustuskuntapohjaisessa kirkkokunnassa tosin on näitä Jumalan valtakunnan sisäpuolella olevia uskovia. Kirkkohistoriassa seurakunnasta - varsinkin kirkkokuntaseurakunnasta - on tehty aivan liian tärkeä asia. Ihmiset ovat mieltyneet näkyviin rakenteisiin ja ulkoisiin hierarkisiin hallintojärjestelmiin ja niihin kuulumiseen ja identiteetin hakemiseen niistä. Jumalan valtakunta ei ole ollut niinkään tärkeää...
Jumalan Sanan saarnaaminen luterilaisen tunnustuksen ei ole itsetarkoitus. Paavali puhuu korinttolaiskirjeessä niistä kristityistä jotka asettuvat mikä minkin puolelle - Paavalin, Apolloksen, Keefaksen, Kristuksen - ja sanoo heidän olevan lihallisia. Tämä ei koske vain luterilaisuutta, vaan kaikkea "laisuutta" ja "läisyyttä". Tärkeämpää on Jumalan sanan julistaminen niin kuin kirjoitettu on. Ja lisäksi Sanan opetuksen mukaan eläminen arjessa.
Pyhät sakramentit ovat enemmänkin taikauskoa kuin Jumalan Sanan mukaisia käytänteitä. Kaste ei pelasta eikä uudestisynnytä, ehtoolliseen osallistumalla ei saada syntejä anteeksi jne.
Raamattu ei itseasiassa puhu edes palkatuista papeista, saati kirkkoherroista. UT:n opetuksen mukaan kaikki uskovat ovat papistoa temppelissä, joka muodostuu kaikista uskovista. Kristilliset kirkot ovat omaksuneet väärin VT:n käytänteet temppelistä rakennuksena ja papistosta erityisryhmänä (leeviläiset). UT:ssä on erilainen kirkkojärjestys, jossa kaikki ovat pappeja ihmisistä koostuvassa temppelissä. Vau! Mitkä näköalat!
Ihmisillä on sosiaalisia kehyksiä - poliittiset puolueet, urheiluseurat, kirkkokunnat - joissa he voivat kokea olevansa kotonaan. Jumalan valtakunnan kannalta on tärkeintä löytää kotinsa eli paikkansa Kristuksen ruumiissa, joka on paikkakunnan uskovien seurakunta. Siitä näkökulmasta kaikki muu on haahuilua...
Ei tarvitse etsiä uutta "kotia" - uutta kirkkokuntakehystä - vaan olla kotonaan muiden uskovien yhteydessä omassa kodissaan, omalla kylällään, omassa kaupungissaan jne. Jumalan seurakunnassa jokainen Jumalan lapsi on luonnostaan kotonaan.
Kannattaa mennä eteen päin Jumalan tuntemisessa eikä kuluttaa elämäänsä perinteiden halvaannuttamissa kirkkokuntaorganisaatioissa. Niiden edesottamuksissa riittää päivittelemistä vielä iankaikkisuudessakin, jos niihin kiinni takertuu.
Vankeudesta ja pimeydestä vapautta ja valoa kohti. Niin kuin Israelin kansa Egyptistä ´kohti Kanaanin maata. Ei se aina helppoa ole ja turhia kierroksia voi tulla, mutta matkalle kannattaa lähteä ja Luvattuun maahan pyrkiä suorinta tietä.
Pekka Sahimaa
Aamenta Pekan kannanotolle ja opetukselle!
Oleellista Jumalan lapseudessa elämisessä on siis Jumalan valtakunta jonka kansalaisoikeus saadaan uudestisyntymisessä.
Jumalan valtakunta ei ole paikka jossakin osoitteessa.
Jeesuksen opetuksen painopiste oli Jumalan valtakunta ei seurakunta. Jeesus mainitsee seurakunnan ainoastaan kaksi kertaa, mutta Jumalan valtakunnasta hän puhuu kymmeniä kertoja.
Alussa hän sanoo, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle", ja myöhemmin:
"Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Seurakunta on nyt elettävää aikaa varten Pyhien yhteyden tähden ja se on aina siinä läsnä, missä kaksi tai kolme on hänen nimessään kokoontuneena.
Kun ymmärrämme seurakunnan ja Jumalan valtakunnan välisen käsitteellisen eron, löydämme seurakunnan lähempää, kuin osasimme kuvitellakkaan. Se on parhaassa tapauksessa jopa omassa kodissa.
"Luterilaisen seurakunnan määritelmä on tässä se mikä se on.
Se ei kuitenkaan käytännössä koostu määritelmän mukaisista uskovista kristityistä, vaan suurin osa keskiverto luterilaisen seurakunnan jäsenistä elää erossa Jumalasta eivätkä ole Hänen lapsiaan."
Minä näen seurakunnan koostuvat niistä, jotka käyvät kirkossa, siis: "JOIDEN KESKUUDESSA Jumalan sana evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksen mukaisesti saarnataan puhtaasti ja pyhät sakramentit jaetaan Kristuksen asetusta noudattaen evankeliumin mukaan". Ainahan kastetuista osa eksyy, ja vaikka heidän nimensä säilyy seurakunnan pitämässä rekisterissä, ja heillä on esim. oikeus äänestää kirkollisvaaleissa, niin en heitä seurakuntaan kuuluviksi laskisi. (olen tätä rekisteriä vastaan kyllä, seurakunnan tulisi pitää mielestäni kirjaa vain niistä ihmisistä, jotka osallistuvat seurakunnan yhteisiin kokoontumisiin, joka ei niissä käy on halunnut eroon seurakuntayhteydestä) Valitettavaa on kyllä se, että kirkkoon nimellisesti kuuluvat kastavat lapsiaan, eivätkä sitten opeta heitä.
"Pyhät sakramentit ovat enemmänkin taikauskoa kuin Jumalan Sanan mukaisia käytänteitä. Kaste ei pelasta eikä uudestisynnytä, ehtoolliseen osallistumalla ei saada syntejä anteeksi jne."
Joka on kastettu ja uskoo, pelastuu. Ja ehtoollisesta saamme voimaa elää uskossa kristittyinä tässä maailmassa. Sakramentit ovat meikäläisten käsityksen mukaan välineitä, joiden kautta Pyhä Henki toimii maailmassa, Sanan ohella.
"UT:ssä on erilainen kirkkojärjestys, jossa kaikki ovat pappeja ihmisistä koostuvassa temppelissä. Vau! Mitkä näköalat!"
On ihan oikein ja UT:n mukaista, että seurakunnalla on paimen/paimenia. Muut jaottelut kirkkoherroihin ja piispoihin ovat käytännön järjestelyjä, hyvä järjestys on myös Jumalalle mieleen.
Tällaisessa vapaassa pienten ryhmien kotikokoontumisissa on mielestäni vaarana aikamoinen harhaantuminen. En ihan heti tällaiseen "hippeilyyn" lähtisi. :)
Vaikka todella suuri prosentti paikkakuntamme ihmisistä kuuluu kirkkoon, niin se seurakunta joka täällä kokoontuu, on paljon pienempi. Pystyn kaupassa ja torilla kasvoista tunnistamaan ne tutut ihmiset jotka tiedän siihen kuuluviksi. Ne on niitä "uskovaisia", joiden hihhulointia hiukan naureskellaan. Eli on eroa kirkkoon kuuluvalla ja kirkkoon kuuluvalla...
Tuhlaajatyttö
Mutta tämä menee nyt jo ohi aiheenkin ja taitaa olla turhaakin puhetta puolin ja toisin, kun näkemyksissä on isoja eroja.
Mutta tämä kritiikki kirkkoa kohtaan on täysin aiheellista minustakin! Se vain, että tuskin kukaan sentään ajattelee että kirkkoon kuuluminen pelastaa, siihen kuulutaan tavan vuoksi ja se on kyllä väärin. Se juuri tämän kirkkolaitoksen turmioksi on koitunutkin, epäuskoiset kirkon kirjoihin kuuluvat ja myös yliopistolaitos, jossa pappeja koulutetaan.
Mutta se ei estä, etteikö sen piirissä voisi ihan oikea seurakuntakin kokoontua. Ja minä (eikä kukaan joka oikeasti uskoo) haikaile kirkkorakennusten perään, jos täältä lähteä täytyy. Luther-säätiökin kokoontuu usealla paikkakunnalla esim. adventtikirkon tiloissa, koska ev.lut. kirkko ei suostu antamaan tiloja sen käyttöön. :)
Ja vielä kerta kiellon päälle... ;)
Haluan vielä selventää, mitä käsitän KIRKOLLA. Eli jos puhutaan kirkosta, on se rakennus tai maallinen laitos, jolla on tietynlainen rakenne ja joita on monenlaisia olemassa.
Jos taas puhutaan Kirkosta isolla koolla, niin puhutaan Kristuksen ruumiista, Kristuksen morsiamesta, seurakunnasta johon kuuluvat kaikki ne, jotka päätyvät lopulta Taivaaseen. Tätä ryhmää ei voida silmillä nähdä, siihen kuuluu ihmisiä eri kirkoista ja kansoista. Tämä Kirkko koostuu niistä, joiden nimet on kirjoitettuna Taivaissa elämän kirjaan.
Tuhlaajatyttö" kirjoitti: "Tällaisessa vapaassa pienten ryhmien kotikokoontumisissa on mielestäni vaarana aikamoinen harhaantuminen."
Tämä on aika yleinen harhaluulo, eikä se perustu oikein mihinkään faktoihin. Todellisuus on usein ihan päinvastainen: jos ajattelemme esim. jotain pientä kotiseurakuntaa, niin sen piirissä tapahtuva "harhautuminen" on helposti torjuttavissa, koska sen piirissä oleva joukko ihmisiä on niin vähälukuinen. Ja mikäli tämä harhan torjuminen ei jostain syystä onnistu, niin joka tapauksessa se vaikuttaa pieneen joukkoon ihmisiä. Tällöin "harhautuneisuus" rajoittuu muutamaan ihmiseen, ei muuta.
Mutta mitä ajattelet, Tuhlaajatyttö, ev. lut. kirkon tilanteesta: se on Suomen oloissa suuri uskonnollinen yhteisö, jonka piirissä erilaiset harhaopit leviävät kulovalkean tavoin saavuttaen helposti ja nopeasti suuren joukon ihmisiä. Näin käytännössä esim. Hgin yo:n teologisen tiedekunnan (=kirkon työntekijäkoulutus), Yhteys-liikkeen tai vaikkapa esim. piispa Wille Riekkisen kautta. Eikö niin, että juuri tästähän Sinäkin olet kirkon kohdalla huolissasi ja punnitset mielessäsi Luther-säätiötä vaihtoehtona?
Koko ev. lut. kirkon tilanne johtuu - Sinua itseäsi soveltaen lainaten - siitä, että tällaisessa organisoiduissa kirkollisissa kokoontumisissa on vaarana aikamoinen harhaantuminen. Eli harhaopilla on tällöin valmiit kanavat käytössään levitäkseen miltei joka puolelle kirkkolaitosta.
Totta tuokin. :)
En ole asiaan kauheasti perehtynyt, mutta ymmärtääkseni kirkko tämmöisenä organisaationa vaatii kuitenkinsatoja vuosia, ennekuin se on siinä pisteessä, että näin kammottavat raamatunvastaiset harhat ovat puheenaiheina ja ihan tosissaan harkinnan alla, kuten nyt. Pienemmässä ryhmässä, jossa ei ole tunnustuspohjaa, saatetaan lähteä hurmoksissa ajelehtia jonkun tietyn tulkinnan mukaan paljon nopeammassa ajassa.
Anteeksi nyt vaan, mutta kun seuraa tätä Pekan ja Tuhlaajatytön välistä keskustelua, niin pistää silmään se, miten vähän aidosti raamatulliset perustelut merkitsevät luterilaisen kirkon jäsenille. Vaikka vyöryttäisi esiin millaisia Raamatun kohtia oikeasta sreurakunnasta, niin tunnustuskirjat ja omat käsitykset vievät voiton. Anteeksi nyt vaan...
Kansan kirkossa elettiin vuosikymmeniä ilman muutosta, mutta nyt kun naiset pääsivät opettamaan niin muutokset tulevat seuraamaan toistaan. Ensin sekaannutaan samaan sukupuoleen, sitten on vuorossa nelijalkaiset! Kaiken sallivuudessa ei ole rajoja. Jos nyt valtio voisi vähän rajoittaa lailla tätä touhua? Mutta kun ei se voi, kun ei. Huutakaamme Jumalan puoleen!!!!!
Hmmmmm...mmm..Jeremia 51:29 Ja maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran aivoitukset täyttyvät Baabelia vastaan: hän tekee Baabelin maasta asumattoman erämaan.
51:30 Baabelin sankarit lakkaavat taistelemasta, he istuvat linnoituksissaan, heidän voimansa on kuihtunut, he ovat naisiksi muuttuneet...hmmmm..mmm
"Anteeksi nyt vaan, mutta kun seuraa tätä Pekan ja Tuhlaajatytön välistä keskustelua, niin pistää silmään se, miten vähän aidosti raamatulliset perustelut merkitsevät luterilaisen kirkon jäsenille. Vaikka vyöryttäisi esiin millaisia Raamatun kohtia oikeasta sreurakunnasta, niin tunnustuskirjat ja omat käsitykset vievät voiton. Anteeksi nyt vaan..."
Ei mitään anteeksi tarvi pyydellä. :) Olen rankkojen koettelemusten kautta saanut nähdä, että omat ajatukseni vievät minua vain kauemmaksi Jumalasta. Kiitos ja ylistys Hänelle, että Hän otti minulta pois kaiken omani, jotta nöyrtyisin Hänen tahtoonsa.
Perusteluni ovat ehkä laimeita ja käytettyjä, suokaa se minulle anteeksi, enhän ole kovin oppinut näissä asioissa. Raamattua luen ahkerasti ja rukoilen aina, etten kehittelisi siitä omia harhaanjohtavia kuvitelmia, vaan avoimin sydämin antaisin Kristuksen opettaa minua.
Se, että arvostelen kirkkoa ja samalla kuulun siihen, voi olla joillekin vaikea kestää. Uudelleen uskoon tultuani olin kuin tuhlaajalapsi, joka saa palata isän luo jälleen, mutta näinkin isäni talon käyneen porttolaksi, ja minut kohtasi suuri ahdistus ja masennus, olin jo eroamassa. Aloin kuitenkin käydä kirkossa ja sain nähdä, että siellä kokoontuu lauma, ja paimen, jotka ajattelevat asioista samoin kuin minä, en ollutkaan yksin. Tämä on minun kotiseurakuntani, ja siinä haluan pysyä.
Kirkkoherramme saa jatkuvasti kauheaa pyöritystä lehdissä oman vakaumuksensa tähden, ja suurin osa seurakuntaamme virallisesti kuuluvista halveksii häntä, mutta hänen saarnoista loistaa syvä luottamus Jumalaan. Jos meillä ei olisi tällaista paimenta, olisin jo lähtenyt. Uskon, että Jumala ei hylkää meitä Baabeliin, vaan on avannut meille oven, jota kukaan ei voi sulkea. Ja hän johtaa meidät pois siitä.
Tuhlaajatyttö
Tuhlaajatytölle
Tuhlasit siis meidän toisten aikaa, kun luulimme sinun kaipaavan aitoa yhteyttä, nyt kuitenkin tyydyt korvikkeeseen yhdessä pastorisi kanssa.
Yhdessä seisoaksemme tai kaatuaksemme, tässä "hengellisessä kodissa".
Uskonsa tähden vankilassa olevat tai sairaalassa pitkäaikais-sairaat pysyvät uskossa vain Jeesuksessa, ei pastorissa tai "hengellisessä kodissa". Entä nyt muut Jeesuksen opetuslapset paikkakunnallasi?
He joutuvat tulemaan toimeen ilman sinua, elleivät tule kirkkoosi. Kiitos sinulle rakas ystävä tästä pyyteettömästä rakkaudestasi Kristuksen ruumista kohtaan.
Anteeksi jos tuhlasin aikaanne... :( Aslakin ilmaan heitetty kysymys sai minut kertomaan omasta tilanteestani, ja Pekan kirjoitukset innoittivat vastailemaan.
Tuhlaajatytölle:
Et ole tuhlannut kenenkään aikaa, joten rohkeasti vain suupielet ylöspäin. :)
Kyse on enemmänkin siitä, että monia hämmästyttää se, miten puhtaasti raamatulliset argumentit eivät päde, eivätkä tehoa. Jossain mielessä tämä sokea tunnustuskuntauskollisuus näyttää olevan samaa juurta kuin esim. piispa Riekkisen johdonmukainen Raamatusta luopumisen linja. Molemmissa nimittäin jotain muuta asetetaan käytännössä Raamatun sanan edelle.
Kyse ei ole siitä, etteikö luterilaisen kirkon piirissä olisi uskovia. Kyse on Totuudesta.
Ihmetyttää myös puhe kristittyjen yhteydestä yli kirkkokunta rajojen, kun sitä ei kuitenkaan sitten näemmä ole. Kuitenkin kaikki joiden nimet ovat Taivaan kirjaan kirjoitettu ovat yhtä ja samaa ruumista Kristuksessa. Miksi käytännöt ja erimielisyydet tavoissa saavat teissä niin suuren merkityksen, siitähän Raamattukin varoittaa. Jos en tässä nyt astu teidän kanssa samalle puolelle (ja tätä rajaa en ole asettanut minä, vaan te) niin olen sitten vastaan, niinkö?
Miksi minut asetetaan puolustelemaan luterilaisuutta, kyllä ne kirjat on jo kirjoitettu joten lukemaan vaan. Ja luterilaisuudessa Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Ei mikään mene sen yläpuolelle.
Ihmetyttää myös miksi seurakunnalla ei saa mielestänne olla kaitsijan virkaa, kun siitä Raamatussa kuitenkin puhutaan.
Tuhlaajatyttö kirjoitti: "Kuitenkin kaikki joiden nimet ovat Taivaan kirjaan kirjoitettu ovat yhtä ja samaa ruumista Kristuksessa."
Amen, näin on. Miksi sitten kutsuisimme itseämme jonkun uskonpuhdistajan tai herätyssaarnaajan tai ylipäätään kenenkään muun kuin Jeesuksen Kristuksen nimen mukaan?
"Miksi käytännöt ja erimielisyydet tavoissa saavat teissä niin suuren merkityksen, siitähän Raamattukin varoittaa?"
Kyse on yksinkertaisesti Raamatun totuudesta eli käytännössä sen ohjeellisuudesta seurakuntaa koskevissa kysymyksissä.
"Jos en tässä nyt astu teidän kanssa samalle puolelle (ja tätä rajaa en ole asettanut minä, vaan te) niin olen sitten vastaan, niinkö?"
Käsittääkseni kukaan ei ole Sinun Jumalan lapseuttasi kieltänyt. Kuten jo aiemmin todettu, kyse on ehkä enemmänkin ihmettelystä: miksei Raamattu yksin riitä? Tämä oli eräs Lutherin perusteesejä ("Sola Scriptura" eli "Yksin Kirjoitusten mukaan"). Miten hän sitä itse noudatti herättää varmasti erimielisyyksiä.
"Ihmetyttää myös miksi seurakunnalla ei saa mielestänne olla kaitsijan virkaa, kun siitä Raamatussa kuitenkin puhutaan."
Tämä on varmasti väärinkäsitys. Raamatussa (tarkemmin UT:ssa) puhutaan seurakunnan paimenista (kr. poimen), vanhimmista (kr. presbyteroi) ja kaitsijoista (kr. episkopos). Näillä nimillä kutsutaan UT:ssa seurakunnan hengellisiä johtajia ja käytännössä ne ovat tarkoittaneet samaa ryhmää miehiä, jotka ovat kasvaneet hengellisesti pisimmälle.
Kriteerinä tällöin on hengellinen kasvu, kypsyys ja vanhemmuus. Kriteerinä ei ole yliopistosivistys ja lukeneisuus, asema jossain organisaatiossa tms. Kyse on hengellisestä vanhemmuudesta aivan samalla tavoin kuin perheessä on isä. Tältä pohjaltahan Paavali 1.Tim. 3. luvussa sanoo seurakunnan kaitsijasta, että hänen tulee ensin hallita hyvin oma kotinsa, jotta voisi kelvollisesti johtaa Jumalan seurakuntaa.
Kyse ei siis ole virasta siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme: virka = status = palkka = ulkonaiset tunnusmerkit. Kyse on hengellisestä vanhemmuudesta. Emme yksinkertaisesti löydä UT:sta mitään muuta mallia.
Meidän - Sinun ja minun - tulee juurtua itse lujasti Jumalan Sanaan, Raamattuun, eikä noin vain uskoa kaikkea sitä, mitä jossain muualla sanotaan.
Kiitos Timo, kun jaksat vastata. :)
Tunnustuksesta vielä, että olen käsittänyt sen tarpeelliseksi harhaoppien torjumisen kannalta. Alussa se oli yksinkertainen "Jeesus on Herra", joka muuttui aina tarkemmaksi mitä enemmän harhaoppeja alkoi ilmestyä. Tunnustuskirjat olivat tarpeen paavinkirkon harhaoppien kumoamiseksi.
Lutheria en palvo, mutta hänen ansiotaan on se, että tavallinen kansa sai Raamatun käsiinsä. Mistähän mekin tässä muuten puhuisimme. ;)
Mikael Agrikola taisi kääntää ensimmäisenä Raamatun Suomeksi.
Annetaan Sanasta kuitenkin kaikki kunnia Jumalalle, joka puhui palvelijalleen, olkoon hänen nimensä mikä tahansa.
Sanotaan hyvää yötä! Lutherille, joka kääntyi ennen kuolemaansa juutalaisia vastaan, kun eivät tehneet niin kuin hän tahtoi.
Tarkoititko "Hyvää kristalli yötä! Lutherille?
"Ja luterilaisuudessa Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Ei mikään mene sen yläpuolelle."
Tähän taitaa kyllä vielä kuulua se, että Raamatun oikea tulkinta löytyy Tunnustuskirjoista, ja siksi ne käytännössä ovat se lopullinen auktoriteetti. Sola scriptura on siis teoreettinen, kansalle tarjottu ideaali, jota johtajat eivät noudata.
Jotenkin joskus hymyilyttää nämä keskustelut. Ei kai sillä nyt niin väliä ole jos joku paimen on vaikka teologisen tiedekunnan läpikäynyt ja siellä opiskellut jos muutenkin on Jeesuksessa pysyvä uskova! Luterilaisen seurakunnan sisällä on paljon sydämestään uskovia jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon elämässään, pitävät raamattua ohjekirjanaan (eikä tunnustuskirjoista tiedä edes paljonkaan). Toimivat seurakunnan sisällä rukoillen, armolahjat toimii ja ihmisiä tulee uskoon. Miksi pitää koko kirkon huonouden takia tuomita kaikki?
Siellä kamalassa luterilaisessa kirkossakin ON ELÄMÄä! Kaikki uskovat ovat kauhuissaan siitä mihin kirkko on menossa. Monet eivät silti halua lähteä sieltä missä saavat omassa ryhmässään hengellisen ravinnon.
Anonyymi kirjoitti: "Monet eivät silti halua lähteä sieltä missä saavat omassa ryhmässään hengellisen ravinnon."
Summa summarum: ympyrä on sulkeutunut. Tästähän koko juttu lähti liikkeelle, evl. kirkon tilanteesta ja siitä mitä meidän tulisi tehdä tässä nykyisessä tilanteessa.
Ensin tuli nimimerkki Tuhlaajatyttö, joka näki ongelmat kirkossa, mutta koki, etteivät ne vielä olleet häntä itseään ja hänen kotiseurakuntaansa koskettaneet.
Nyt ollaan sitten palattu lähtöpisteeseen: ei tässä minnekään olla evlut kirkosta lähdössä, turha luullakaan. Tapahtukoon ympärillä mitä hyvänsä ja olkoon rappio kuinka syvä hyvänsä, se ei mieltä liikauta, vaan tämän kirkon uskollisina lapsina halutaan pysyä. Tämä tapahtuu piispa Riekkistä lainaten, tietoisen riskin ottaen. Minua itseäni ei moinen kevytmielisyys hymyilytä - etenkään kun käytännöllisesti katsoen millään raamatullisilla argumenteilla ei ole mitään vaikutusta.
Eli se siitä raamatullisuudesta.
Mitä itse ajattelen tämän keskustelun ja prosessin alullepanijana? Olen turhautunut, eikä minua siis hymyilytä. Ne, joilla on siihen varaa, hymyilkööt.
Se, mistä olen tyytyväinen on se, että minua ei ainakaan kukaan voi enää jälkikäteen syyttää siitä, etten avannut suutani ja lausunut julki totuutta asioista. Enkä aio tästä velvollisuudestani tästedeskään laistaa.
Hesekielin kirja - varsinkin sen alkuosa - tuntuu tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaiselta. Esim. Hes. 33:1-9.
Ohhoh!
Onpas täällä Timo blogissa ollut vilskettä kuin keväisessä matsässä.
Olin mökillä seuraamassa kevään tuloa ja jäiden lähtöä.
Kevääntulo muistuttaa vääjäämättömästi Jumalan valtakunnan tuloa. Se vaan tulee ja jäiden on lähdettävä. Jäät sulavat lämmössä - eivät särkemällä.
Mutta on asioista, jotka on romutettava ja hajotettava maahan. Jumalan tuntemista vastaan nostetut järjen päätelmät on tiedostettava ja tunnistettava - ja tarvittaessa särjettävä. Tällaisia ovat (roomalaisesta) ympäröivästä yhteiskunnasta kristillisiin seurakuntiin tuodut hierarkiset hallintorakenteet ja kirkkokuntien omat valtakunnat. Ne ovat esteenä ihmisten esteettömälle pääsemiselle Jumalan yhteyteen. Jumalan kansa on aina halunnut kuninkaaksi kookkaan ja komean Saulin Jumalan tilalle.
Tuhlaajatytölle: et ole vienyt aikaani. On ollut mielenkiintoista vaihtaa mielipiteitä. Uskon että vuorovaikutuksesta on molemminpuoleita hyötyä. Se on itse asiassa siemenen kylvämistä. Itäminen saattaa näkyä joskus vasta vuosien kuluttua.
Jotenkin toivoisi, että keskustelut Jumaslan valtakunnasta ja seurakunnasta johtaisivat eri paikkakunnilla niiden pioneerien löytymisen, jotka ovat valmiita lähtemään "Luvattua maata" valloittamaan. Osa Jumalan kansaa jää valheprofeettojen johdolla erämaahan ja viholliskansojen alaisuuteen.
Vain pieni vähemmistö ihmisistä on Joosua ja Kaalebin kaltaisia, jotka olivat heti valmiita (Jumalan tahdon mukaan) valloittamaan Kanaanin maan.
Osa ihmisistä on valmiita valloitukseen siinä vaiheessa, kun muut menevät. Ehkäpä 40 vuoden kuluttua. Tätä seuraavan sukupolven odotusta Jumala ei alunperin suunnitellut.
Ja osa ei valitettavasti ole koskaan valmiita. He kuolevat erämaahan.
Tämä on kirkkohistoriassa koettu lukemattomia kertoja.
Itse olen taustoiltani kolmannen polven helluntailainen. Kasvoin eroon liikkeestä 2000-luvun vaihteen tienoilla. Kuitenkin juureni ovat helluntailaisuudessa ja olen saanut sieltä paljon hyvää. Siellä on edelleenkin paljon ystäviäni. Mutta en voinut jäädä tähän "tosiuskovien" yhteyteen, kun näin ja ymmärsin, ettei se ole se seurakuntamalli, josta Raamattu puhuu. En jäänyt odottelemaan parempia johtajia tai Jumalalle kuuliaista vanhimmistoa. Raamattuhan ei tunne yhden määräävän pastorin asetelmaa tai vanhimmistoa jonkinlaisena hallintoelimenä, joka esimerkiksi päättä kuka lähetetään lähetystyöhön syrjäänien keskuuteen. En jäänyt odottelemaan sisäänlämpiävyyden loppumista tai perinteiden säilyttämisen päättymistä. Nehän tulevat jatkumaan kaikissa järjestöissä ikuisesti.
Raamattu puhuu kaupunkikohtaisesta seurakunnasta ja kotona kokoontuvasta seurakunnasta. Ydin on kuitenkin Jumalan valtakunnan tulemisessa. Seurakunta on vain maailmasta uloskutsuttujen joukko, joka elää arjen elämää yhdessä. Se ei ole vain kerran viikossa jumalanpalvelukseen kokoontuva joukko. Vielä vähemmän tietyn kyltin alla kokoontuvien samanmielisten ryhmä. Se ei saisi olla "paavalilaisten" tai "apolloslaisten" lahko tai niiden joukkio, jotka sanovat hurskaasti olevansa "kristuslaisia". Ja näihin loppupään juttuihin kristityt ovat läpi pimeän kirkkohistorian keskittyneet.
Valo on kirkas. Se himmenee kirkkokuntien tunnustuskirjojen ja seurakuntakäsitysten aurinkolasit päässä. Voi hävitä jopa kokonaan.
Kevät on valon aikaa. Itselläni on jotenkin sellainen kutina, että Jumalan valtakunta tulee lähiaikoina voimalla näkyviin - samaan aikaan kun kaikenkarvainen jumalattomuus lisääntyy. Kevät on valon aikaa. Se on lisääntymisen aikaa. Se on uuden esiin puhkeamisen aikaa. Ollaan mukana.
Jumalan valtakunta on kuin hapate. Lisätkää vain jauhoja, niin kyllä happanee.
Pekka Sahimaa
Minua ei kyllä hymyilytä yhtään tämä tilanne. Kumpa voisin siirtää oman rakkaan seurakuntani (tarkoitaan edelleen niitä "vanhauskoisia", joita muu seurakunta halveksii) irti tästä kirkkolaitoksesta... Minä en kevytkenkäisesti tässä pysy, mutta tilannetta lohduttaa kirkkoherramme saarnat, joista putkahtelee esiin niitä samoja huolenaiheita kuin minulla ja muilla seurakuntalaisilla, pohdintoja miten tästä eteenpäin, ja se kuinka kirkkaana laki ja evankeliumi saarnataan. Se ei tarkoita, että tuudittautuisimme johonkin pumpuliin täällä "Herran kukkarossa". En voi kuitenkaan uskoa, että Jumala antaisi yhdenkään valitus hukkua Baabeliin, eiväthän he olekaan silloin valittuja. Kärsimättömyys ja paniikki on myös yksi sielunvihollisen kiusauksista. Jumala ei ole myöhässä. Uskon, että hän näyttää meille tien tässäkin tilanteessa. Tapaa en vielä tiedä, mutta kirkkoherramme savustus pois virastaan on kova täällä... Naljailkaa miten vaan, mutta kyllä minä ja varmasti muutkin samoin uskovat seurakunnassani pitäisivät hänet mielellään paimenenaan, vaikkei kirkon puitteissa enää pysyttäisikään.
Tuhlaajatyttö
Ja tottakai tämä keskustelu on ollut hyödyllistä minullekin, joten kiitos siitä. :) Sen vuoksihan aihe veti puoleensa, koska lähtö kiinnostaa, mutta ei suuntaan mihin tahansa ja mielellään yhdessä muiden kanssa.
Hmmmm....hmmm..Oletko Tuhlaajatyttö sitoutunut pappiisi vai Jeesukseen. Et voi seurata kahta herraa.
Jos olet Herran Jeesuksen oma, silloin joudut luopumaan Kirkkoherrasta. Jos hän on Herran oma on hän veljesi, ei muuta.
Hemmetin Aslak Savukoskelta, tasapäistämisen ihanaa vappua erityisesti säälittäville sosiaalidemokraattisille kristityille, jotka äänestitte kahteen kertaan Halosen Suomen presidentiksi!
Tuhlaajatytölle:
Mitä hyötyä on jos "kirkkoherran puheissa putkahtelee esiin niitä samoja huolenaiheita kuin minulla ja muilla seurakuntalaisilla, pohdintoja miten tästä eteenpäin?" Pohdinnat eivät auta. Niitä on jo riittävän kauan jahkattu. On aika lähteä uppoavasta ja ylväästä Titanicista eikä jäädä odottamaan vettä sieraimiinsa.
"Kärsimättömyys ja paniikki on myös yksi sielunvihollisen kiusauksista. Jumala ei ole myöhässä." Hitaus ja vetkuttelu ovat ihmisten synti. Jos ovi on auki, niin ei hemmetissä (eikä muuaallakaan) kannata enää ruveta miettimään, mennäkö vai ei. Jumala ei ole myöhässä. Ihmiset yleensä ovat. Jumalan tahto ei usein toteudu, koska ihmiset ovat hitaita liikkeissään kuin hämäläinen laskuvarjohyppääjä, joka suonsilmässä huuteli kolmosta, kun oli pitänyt kymmeneen laskettuaan vetää varjon narusta.
Jos liikennevaloissa palaa vihreä valo, niin ei kannata sen vihreämpää jäädä odottelemaan.
"Tarkoitan edelleen niitä "vanhauskoisia", joita muu seurakunta halveksii"
Mitä järkeä on luterilaisten vanhauskoisten haikailla omasta yhteisöstä, jossa luterilaisuuden haju vain tihenee. Eikä se homma kummene, jos johonkin muuhun "vapaaseen" kirkkokuntaan siirryt. Lue Raamattua ja ole oikeasti vanhauskoinen.
Ei ole talvi tehnyt hyvää teille etelän miehille ja naisille se on tainnut olla tosi turmiollinen. Tuntuu, että te rivikristityt askartelette siellä itsestään selvyyksien parissa kirkkoherrojenne kontrollissa. Kahleet kalisevat ja vintit ovat pimeinä. Kai se aurinko sielläkin nousee? Antakaa valon tulvia sisään mustiin mieliinne ja lopettakaa koneellinen kristillisyytenne.
Täällä pohjosessa riittää iloa ja valoa näin kevään korvalla. Tuli eilen muutaman päivän rautupilkkireissulta. 1,5 m jäätä ja avannosta näkee 5 m:n syvyyteen, kun rautu tarraa. Sameat etelän vedet eivät yksinkertaisesti kiinnosta. 153 kpl mukavan kokoisia rautuja, siihen vielä siiat ja harrit päälle. Eikä EU-direktiivimiehet onneksi lomakkeineen tänne löydä - eivätkä taida uskaltaa tullakaan! Eikä täällä näy kyllä virkapappejakaan. Saattahan se tosin isä-Mitro sukkahousu-Urpilaisen kanssa tuossa kirkonkylällä vaalitilaisuudessa kesän kynnyksellä pyörähtää.
Aslakille tiedoksi!
Muistat kai, että olen tulossa kohtapuoleen sinne pohjiseen vaeltamaan muutaman etelän urbanisoituneen veljen kanssa.
Aiemmin jo sanoinkin, että tulen ottamaan selvää, en sanoistasi vaan voimastasi.
Laita rautuja ajoissa suolaan niin on ruisleivälle muutakin pantavaa kuin ylähuuli.
Piimäpoikia ollaan kaikki joten olutta ei tarvitse panna.
No leikki sikseen. Yhdyn tuohon hmmmistelijän heittoon sitoutumisesta Herraan Jeesukseen, eikä mihinkään muuhun "herraan"
1.Korinttolaiskirje:
6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
Tässä Paavali muistuttaa meidän omistussuhteestamme Kristukseen.
Jokainen uudestisyntynyt on Jumalan oma, kuuluu Jumalan valtakuntaa ja perii taivastenvaltakunnan. Jumalan oma ei voi antaa itseään kenellekkään muulle, ei edes kirkkokunnalle, koska toisen omaa ei voi kukaan muu kuin omistaja luovuttaa eteenpäin. Näin se menee eikä muuksi muutu.
Aslak taas Hemmetistä!
Taas meni vapun seutu kalahommissa. Siikaa tuli kristillinkirkkaasta vedestä niin paljon kuin jaksoi jäälle lappaa...
Tuomo-tp uhoaa tänne Lappiin tulolla. Asuinpaikkani ei ole mikään turistinähtävyys. Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään pyhiinvaelluspaikka epätoivoisille ja maallistuneille etelän kristityille. Mutta uudestisyntyneiden krisittyjen yhteyttä haluan luoda, ylläpitää, kärsiä ja kestää...ehkäpä iloitakin siitä.
Itseasiassa Hemmettiä ei ole edes merkitty kartalle. Tänne ei GPS-vehkeillä turvallisuussyistä löydä. Menneiden kommunistien ja tulevien EU-vainojen takia en ole julkistanut kotipaikkaani kuin luotetuille miehille. Lähin merkitty paikka on Martin kylä Savukoskelta koilliseen. Tarkempaa osoitetta en anna. Sovitaan tapaaminen Pelkosenniemelle Sodankyläntien Sammeli-huoltamolle.
Ilmoita Tuomo-tp matkaohjelmastasi... Laitan tuossa siikaa suolaan...
Aslak
"Ei ole talvi tehnyt hyvää teille etelän miehille ja naisille se on tainnut olla tosi turmiollinen. Tuntuu, että te rivikristityt askartelette siellä itsestään selvyyksien parissa kirkkoherrojenne kontrollissa. Kahleet kalisevat ja vintit ovat pimeinä. Kai se aurinko sielläkin nousee? Antakaa valon tulvia sisään mustiin mieliinne ja lopettakaa koneellinen kristillisyytenne."
Aslak sinä olet oikea "valopää", mistä sait tuon "koneellisen kristillisyyden"? Puhuimme siitä edellisenä päivänä veljien kanssa käyttäen samaa termiä.
Taitaa tuo yötön yö olla vaikuttanut positiivisesti "valaistumiseesi" vai annetaanko kunnia sille, jolle se kuuluu eli Jumalalle?
Oikein Sanan valoisaa jatkoa ja lämmintä poron maitoa sinne jänkhälle.
Tv. etelän mies
Post a Comment