Friday, April 10, 2009

Valtakunnan taloudenhoito

Omassa kotiseurakunnassamme olemme tämän kevään aikana useampaan otteeseen käsitelleet talous ja raha-teemaa. Länsimaisen kristillisyyden suuri ongelma on sama kuin rikkaan nuorukaisen, jonka sai murheelliseksi Jeesuksen kehotus myydä kaikki, antaa se köyhille ja seurata Jeesusta. Suurimman osan länsimaista kristillisyyttä (so. seura- ja kirkkokuntia, järjestöjä ja palvelutöitä) perusongelma on sitoutuminen mammonaan. Puhutaan uskosta, mutta käytässössä talousarvio sanelee säännöt. Luulen, että tulevaisuudessa Jumala tulee riisumaan meitä entistä enemmän tästä mammonasidonnaisuudesta, jotta Hän voisi tulla kaikeksi meille: "vanhurskas on elävä uskosta".

Wolfgang Simson kirjoittaa Starfish-kirjassaan paljon myös rahasta ja suhteestamme siihen. Hän aloittaa koko aiheen ottamalla esille Jeesuksen maanpäällisen elämän neljä vaihetta suhteessa rahaan:

  • Aluksi Hän oli lapsi, joka oli taloudellisesti riippuvainen sekä maallisista vanhemmistaan että taivaallisesta Isästään, joka lähetti Pojalleen lahjoja, esim. itämaan tietäjien mukana.
  • Sitten noin 12 vuoden ikäisenä nuorena miehenä Jeesus meni mukaan liike-elämään. Toimittuaan noin 18 vuotta rakennusalan yrittäjänä Hän siirtyi seuraavaan vaiheeseen.
  • Siinä Hän eli taloudellisessa mielessä hyvin eri tavalla. Hän eli käytännössä yhteistaloudessa, (kommuunissa, if you like it), palveli ihmisiä lahjoillaan ja nämä ihmiset puolestaan rahoittivat Häntä omilla varoillaan (esim. Luuk. 8:3). Saadut varat kerättiin rahakukkaroon, joka oli Jeesuksen ja opetuslasten eräänlainen yhteinen tili, jota Juudas hoiti. Sen varoja käytettiin opetuslapsijoukon elatukseen ja siitä annettiin avustusta myös köyhille (Mark. 14:5). Jeesus eli niin kuin opetti: Jumalalla on palkattua työtä jokaiselle, joka on valmis jättämään markkinapaikan palvellakseen "viinitarhan omistajaa", Jumalaa. Tämä messiaaninen talousperiaate voidaan tiivistää: "Jumalalla on palkattua työtä kaikille". Tässä kolmannessa elämänvaiheessaan Jeesus kutsui opetuslapsia seuraamaan itseään. Käytännössä Hän siis oli hengellinen isä näille seuraajilleen.
  • Noustuaan kuolleista Jeesus jätti omille opetuslapsilleen tehtäväksi tulla isiksi seuraaville opetuslapsien sukupolville. Eli esiteltyään omille seuraajilleen käytännössä tämän hengellisen isyyden mallin, Hän itse vetäytyi tästä vaiheesta. Nyt Hän on, taloudellisin termein puhuen, suuremman vaurauden ympäröimänä kuin mitä me voimme käsittää.
Kun tutkimme alkuseurakunnan taloudellista systeemiä, näemme kuinka opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen vallankumouksellisen sanoma ja elämän - ja panivat sen käytäntöön. Ei mitään Jeesuksen opetusten romantisointia, eikä mitään höpinöitä tämän kaiken kuvaannollisesta merkityksestä tai siitä, että ei Jeesus oikeasti sitä tarkoittanut, vaan niiden käytännössä todeksi elämistä. Eli toinen tärkeä messiaaninen talousperiaate on tämä: "Nämä taloudelliset periaatteet on tarkoitettu vakavasti otettaviksi".

Mikä sitten oli varhaisten kristittyjen tulojen lähde? Simson antaa kolme vastausta tähän kysymykseen.

  • Jumala varusti opetuslapsia yliluonnollisesti, josta hyvinä esimerkkeinä toimivat evankeliumien kertomukset leivän ja kalojen yliluonnollisesta moninkertaistumisesta tai Pietarin kalansaaliista tai kalasta, jonka suussa on raha. Muu Raamattu on täynnä tällaisia kuvauksia Jumalan yliluonnollisesta avusta: öljy tai jauhot eivät lopu, kaarneet tuovat ruokaa ja mannaa sataa taivaasta.
  • Simson puhuu "ohjeellisesta sisääntulomaksusta kääntymishetkellä". Eli uudet uskovat, joilla oli paljon omaisuutta ja jotka omistivat enemmän kuin tarvitsivat, alistivat itsensä kokonaan Herralleen. He tiesivät olevansa pelastettuja olemaan uuden Työnantajan palveluksessa Hänen työssään (Matt. 28:18-20). Kyseessä oli siis sitoutuminen yhteisölliseen elämään ja omistusoikeudesta luopuminen (Apt. 2:44-45, 4:32-34). Käytännössä tämä oli suuri yksittäinen tulonlähde seurakunnalle. (Simson arvelee jopa 95%:n kaikista tuloista tulleen ekklesialle tätä kautta.)
  • Kolmas tulokanava oli jakaminen ja uhraaminen omastaan ja uskovien lahjat. Kun ihmiset tulivat uskoon, he omaksuivat yhteisöllisen elämäntavan ja yrittivät uhrata ja lahjoittaa niin paljon kuin kykenivät (esim. 1.Kor. 16). Alkuseurakunnassa ei tunnettu kirkollisveroa, eikä kymmenyssysteemiä, mutta vallalla ei myöskään ollut mikään taloudellinen individualismi. Uskova ei siis tavallaan ollut vapaa antamaan kenelle huvitti, vaan hän ymmärsi olevansa osa yhteisöä, jossa taloudellinen puoli oli selkeästi osa Kristuksen seuraamista.
Surulliset poikkeukset, kuten Ananias ja Safira (Apt. 5) tai Korinttin seurakunta, joka kieltäytyi tukemasta jopa omaa hengellistä isäänsä, apostoli Paavalia, vain vahvistavat tämän yleisen säännön. Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa (mutta myös työnsä pioneerivaiheissa) Paavalista tuli itse itseään kannattava teltantekijä. Näin hän selvisi eteenpäin sellaisissa vaiheissa, kun hän ei saanut taloudellista tukea seurakunnalta (Apt. 18:1-5).

6 comments:

Tommi said...

Ihan Jees on kirjoitus muuten , mutta eikö kiertävillä fariseuksilla(eks noi ollu jotakin opettajia juutalaisuudessa..?) ollut tyypillisesti jokin käsityöläisammatti ja itselleni on tullut se käsitys että Paavalin ex-fariuseus tausta on luonut sen "piikin lihaan" josta Paavali mainitsee. Teltantekijänä Paavali ei ollut sidottu mihinkään seurakuntaan vaan sai elantonsa sen työnsä kautta. ja sitten kun Paavali oli visiitillä seurakunnassa , tämä srk lähetti seurakunnan varoin Paavalin eteenpäin , joka ilmeisesti on periytynyt juutalaisesta tyylistä..(Apt 18:3 ,Apt 20:34, 1Kor 4:2, 1.Tess 2:9 ja 2.Tess3:8) Samalla ns.valheapostolien joukko saivat luun kurkkuun -sillä vaikkaan että Paavalin tausta "ex-fariseuksena" oli tunnettu Juutalaisten keskuudessa (eli sillä oletuksella että ns.Gal 2 "valheveljet" ovat Paavalin ex-fariseus ajan kamuja ja samat jotka sekoittaa Korintin seurakuntaa yms.)

Mietin tätä miten onnistuisiko seurakuntamalli jossa on vain vanhimpia siis ne jotka Pyhä Hneki nostaa..etc(huom ilman palkkaa) ja ainoastaan ne jotka lähtee ns.lähetystyöhön saisivat "rahallista tukea" :) Eli käytännössä suurin osa "rahasta" menisi lähetystyöhön?

Niin voidaan tavallaa vapauttaa "Rahan sitomisen voima" ja voidaan pyhittää ja antaa se sinne missä se on tärkeintä.

P.s tässä hyvä kirja luettavaksi -Herätysliikkeen huominen.

T. Tommi Messi
Turun provinssi :)

Tommi said...

http://www.kirjasana.fi/product.php?isbn=9789515852007

Kirjan kirjoittaja Matti Pyykkönen

Anonymous said...

Mietin muutama päivä sitten alkuseurakunnan aikaa, laittaessani vaatteita kierrätykseen, tapani mukaan. Siinä koin jonkinlaisen yllätyksellisen havainnon, että näin tässä ajassa olemme yhtä sisariemme ja veljiemme kanssa, antamalla omastamme eteenpäin - jos ei rahaa, niin sitten sitä, mitä on milloinkin annettavana, itselläni sillä kertaa vaatetta. Huomasin, että vuosien myötä on vaatekaappini kautta kulkenut eteenpäin paljon - ikäänkuin minut johdatettaisiin aina oikean hintaisen tuotteen kohdalle ja annetaan lupa, sisäinen rauha sen ostamiseen. Sitten ajan myötä osoittautuu, mihin ja kenelle se on tarkoitettu. Näin on ollut kauan. Kiitän siitä Herraa.

Olen lukenut David Wilkersonin kirjan Taloudellisen tuhon jyrkänteellä - viimeinen varoitus. Se on suureksi osaksi kirjoitettu jo 90-luvun lopulla, mutta vaikuttaa juuri nyt enemmän kuin ajankohtaiselta. Tulevina päivinä näemme, miten tämä varoituksen sana käy kohdallamme toteen - se on vakava sana, hyvin, hyvin vakava. Aihetta on tutkiskella, millä perustalla elämämme on rakennettu, onko Jeesus Herramme ja palvellemmeko Häntä vai jotakin epäjumalaamme. Myös eräs veli sanoo artikkelissaan, Ilmestyskirjan luku 6 on nyt ajankohtainen ja käsillä. Kaiken keskellä voimme muistaa Jeesuksen rohkaisevat sanat: "Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, ... rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" Matt. 24:33

Timo Koivisto said...

Tommi kirjoitti: "Mietin tätä miten onnistuisiko seurakuntamalli jossa on vain vanhimpia siis ne jotka Pyhä Hneki nostaa..etc(huom ilman palkkaa) ja ainoastaan ne jotka lähtee ns.lähetystyöhön saisivat "rahallista tukea" :)"

Kyllähän sellaisia seurakuntia paikallistasolla onkin jo, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Näin nimittäin tapahtuu aina siellä, missä Jumalan Hengen annetaan johtaa uskovia totuuteen Sanassa.

Suosittelen Sinulle, Tommi , Johanneksen 2. ja 3. kirjeiden huolellista tutkimista. Nämä teemat nimittäin nousevat siellä esille.

Edelleen: "Eli käytännössä suurin osa "rahasta" menisi lähetystyöhön?"

Juuri näin! Tästä kirjoitan lisää jatkossa.

Anonymous said...

Aslak täällä taas Hemmetistä!

Kovaa aikaa ollut tämä kevättalvi. Venäjältä tullut susilauma on yrittänyt käydä porojeni kimppuun ja olen ollut susijahdissa monta viikkoa...

Pari harmaata paholaista hiihdin kiinni ja ammuin lähietäisyydeltä otsaan. Vietimme kiitosjuhlaa eilen seurakunnan kanssa onnistuneen taistelun jälkeen.

Brysselin virkamiehiltä ei kaatolupia ole herunut, joten otin oikeuden omiin käsiini ja teurastin tuhoajat omin luvin ja omin päin.

Haluaisin viedä Brysselin jalat maasta irti leijuvat petovirkailijat pariksi yöksi kaamoksen yöhön kuuntelemaan susien ulvontaa. Kyllä olisi paskat housussa jo ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Venäjä on minulle symbolisesti perkeleen valtakunta. Se on vain muuttanut muotoaan kommunismin romahtamisen jälkeen. Taustalla on sama inhottava ja pilalle hallittu kansa, joka tarvitsee perkeleensä, keisarinsa, Brezhnevinsä, Putininsa. He ovat kuin saastainen demonijoukko, joka yrittää valloittaa maailman.

Tämä syvyyden valtakunta lähettää susiaan tuhoamaan Jumalan valtakunnan poroja ja raatelemaan laumaa. Tarvitaan poropaimenia puolustamaan Jumalan laumaa...onko heitä? Missä ovat aseilla varustetut taistelijat? Kypärät påäähän, kilvet suojaksi ja miekat kaliosemaan!

EU-virkamiehet ja Bryssel edustavat minulle kirkollista vinoutunutta hallintomallia. Valta turmelee. Direktiivejä säädetään viimeistä päivää, susia suojellaan , omilta kansalaisilta viedään vapaus. Kirkkokunnat kontrolloivat Jumalan valtakuntaa kuin Bryssselin Stalinit Eurooppaa!

Kohta ei saa käydä kalallakaan (ei luonnossa eikä hengessä) omin päin. Vapaa-ajan kalastajankin on ilmoitetttava 15 kg saaliit Brysselin tilastonikkareille.
Pitäkööt tyhjät lomakkeensa. Saaliit eivät kohdallani pienene, mutta täytyy kalajuttuja vähän pienentää - tai ainakin harkita missä seurassa niitä kertoo...Taimenen ja harjuksen pyynti ei täällä ainakaan lopu. Sanonpahan vain, että kyllä ei taimensoppaa mikään geenimuunnellulla rehulla kasvatetu salmonellabroileri voita. Aivan käsittämättömäksi on mennyt maatalouspolitiikkakin! Täysin luonnonvastaista kasvattaa kanoja ja possuja vankilahäkeissä!

Kirkonmiehille seurakuntalaiset ovat usein kuin häkkiporsaat, joita syötetään ja syötetään - teurastusta varten. Kasteessa aloitetaan silmitön petos, jota koko elämönkaaren (konfirmaatio, häät, hautajaiset) ajan tuetaan jatkuvalla (sakramentaalisella)armovalehtelulla. Kaikki ovat identtisiä veronmaksajia, lippujen ostajia näytöksiin, joita papisto turhautuneena/saarnatautuisena pyörittää.

Talousmahdin synnyttäminen oli EU:n luomisen yksi suurimpia tavoitteita. Näyttää sille, että usko on rauennut tyhjiin. Näkymätön mammona-jumala on osoittautunut huonokuuloiseksi - ehkäpä hän on valtiovierailulla länsimaisen messiaan Obaman luona.

Jumalan valtakunnassa on aivan oma talousjärjestelmänsä. Täytyy tutustua StarFish-juttuun tässä kevätiltoina hanhien muutoa seuratessa. Meille Lapin miehille on ainakin tosi vaikeaa jakaa poroja muiden kesken - edes ilmoittaa niiden lukumäärää. Kahta puolta puuta niitä juoksee!

Älkää etelän miehet levittäkö Brysselin kontrollia tänne Lappiin! Riittää, että täällä vallitsee lestadiolainen mafia, luterilainen humanismi ja helluntailainen oikeaoppisuus! Siinä on mautonta soppaa poromiehelle nieltäväksi jo riittävästi!

Kevättä rinnassa,
suden nahkoja seinällä ja
poroja n kpl tokassa

Aslak

Timo Koivisto said...

Aslak kirjoitti: "Jumalan valtakunnassa on aivan oma talousjärjestelmänsä. Täytyy tutustua StarFish-juttuun tässä kevätiltoina hanhien muutoa seuratessa. Meille Lapin miehille on ainakin tosi vaikeaa jakaa poroja muiden kesken - edes ilmoittaa niiden lukumäärää. Kahta puolta puuta niitä juoksee!"

Niinpä. Ei se, että asuu jossain ns. sivistyksen kehä(III)n ulkopuolella vielä takaa mitään siitä, että UT:n periaatteiden mukaan eläminen olisi jotenkin helpompaa tai luontevampaa. Kyse on ihmisen sisäisestä vapaudesta, jota voi ilmetä yhtä hyvin Kontulassa kuin Kautokeinossakin. Sivistys voi hyvinkin olla antikristillistä ja sivistymättömyys yhtä hyvin pakanallisuutta.