Messiaanisista talousperiaatteista vielä...

Wolfgang Simson sanoo, että rahalla on oma elämänsä. Eli kun se jätetään "isännättömäksi" pieneksikin hetkeksi, niin se alkaa heti kehittää oman, mammonan dna:sta lähtevän dynamiikkansa. Juuri siksi se on niin tärkeää alistaa tietoisesti Jeesuksen kuninkaallisen hallintavallan alle.

Tässä kohtaa Simsonin ajattelu tulee hyvin lähelle Watchman Neen kirjassaa "Tuomittu kosmos" esittämiä ajatuksia rahasta: raha kuuluu olennaisena osana "kosmokseen" eli saatanalliseen maailmanjärjestelmään, joka on perusolemukseltaan ja periaatteiltaan Jumalan vastainen. Sen tähden rahan pitää "kuolla" ennen kuin se kelpaa Jumalan valtakuntaan ja voi olla hyödyksi siellä. Köyhän lesken rovon idea oli Jeesuksen mukaan siinä, että tuo köyhä nainen antoi kaikkensa, koko elämänsä noiden parin lantin mukana.

Entä miten me teemme? Annammeko mekin liiastamme, niinkuin Jeesus sanoi fariseusten ja kirjanoppineiden tekevän?

Simsonin mukaan uusitestamentillinen ratkaisu rahan ja sen käytön kysymyksiin on se, että ne tuodaan "apostolien jalkojen juureen". Käytännössä Jumala on tarkoittanut oman kuninkaallisen hallintavaltansa toteutuvan tällä tavoin. Itse olen kuullut vastalauseena tälle sen, että "eihän meillä tänä päivänä ole näitä apostoleja, joiden jalkojen juureen rahat tuoda". Tuo on huono syy olla tekemättä mitään ja niinhän tekosyyt useimmiten ovat. Jollet ole tunnistavinasi näitä apostolisia henkilöitä lähiympäristössäsi, niin älä anna sen häiritä, vaan perusta itse "apostolinen rahasto" ja rukoile Jumalalta viisautta ja ohjausta näiden varojen käyttöön. Eiköhän jotain ala tapahtua ja pian.

Pääasia on nimittäin se, että tuolla "rahalla on missio", että se on "apostolista rahaa". Alkuseurakunnassa rahat siis laitettiin apostolien, ei koskaan pastoreiden tai evankelistojen, ei kristillisten järjestöjen johtajien, eikä niiden talouspäälliköiden, jalkojen juureen. Näin siksi, että sillä rahalla olisi missio: sen tulee olla menossa jonnekin tekemään jotain hyvää Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Jollei näin tapahdu, tuo raha alkaa yllättävän nopeasti elää omaa elämäänsä, joka ei ole Jumalasta. Jos Jumalaa verrataan pankkiriin, niin apostolit ovat Hänen pankkivirkailijoitaan palvelutiskillä: he ottavat vastaan rahat, jotka on luotettu Jumalalle.

"Apostolien jalat" monikossa kertoo monesta apostolista, ei yhdestä tähdestä. Tämä käytäntö kertoo myös julkisesta ja läpinäkyvästä tavasta antaa: ihmiset eivät antaneet salassa taskuihin. Ne, joille Jumala uskoi ekklesian rakentamisen ja eteenpäin viemisen olivat samat, jotka päättivät varojen käytöstä. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos ja kun strateginen suunnittelu ja budjettivalta ovat eri käsissä. Raha näyttää voittavan aina pitkässä juoksussa.

Entä mihin rahat sitten käytetään? (Huomaa, ettemme puhu enää menneessä aikamuodossa, vaan preesensissä, koska käsissämme on jotain, mitä meidän täytyy alkaa soveltaa käytäntöön tässä ja nyt.)

UT:sta löydämme neljä erilaista budjettimomenttia, joiden järjestys on selvästi priorisoitu.

• Diakonia, joka kohdistuu seurakunnan omiin köyhiin. Jollei omista pidetä ensin huolta, on turha mennä saarnaamaan ulkopuoliselle maailmalle mitään. Tässä kohtaa apostolit toimivat yhteistyössä diakonien kanssa.
  
• Huolenpito hengellisista vanhemmista, "isistä ja äideistä". Näiden ihmisten tehtävä seurakunnassa ei ole tehdä asioita itse, vaan varustaa muita tekemään työtä seurakunnan rakentamiseksi. Otetaan rinnastus kuningaslaji jalkapalloon: UT on aina kiinnostuneempi palkkaamaan hyvän valmentajan, kuin korskean tähtipelaajan. Näiden valmentajien kohdalla pätee raamatullinen periaate "työmies on palkkansa ansainnut", mikä ei tarkoita säännöllistä kuukausipalkkaa (mikä äkkiä synnyttää vääränlaisia riippuvuussuhteita tai väärää turvallisuutta), vaan räätälintyönä apua ja tukea kulloiseenkin tilanteeseen.
• Diakonia, joka kohdistuu ekklesian ulkopuolisiin köyhiin. Raamatullinen periaate on myös "tehdä hyvää kaikille ihmisille". Tämä köyhille lahjoittaminen on vapaaehtoista (Mark. 14:7), eikä se saa ohittaa ykköskohtaa. (Huomaa, että rahaa ei uskottu evankelistoille, eikä paimenille, joita helposti ohjaa heidän hellä sydämensä kärsiviä kohtaan, jolloin he helposti myös menettävät mission kokonaisuuden näkökulman, päämäärän ja sitä kautta koko ekklesian taloudelliset tarpeet.)
• Apostoliset projektit, kuten esim. apostolisten neuvottelujen taloudellisista kustannuksista huolehtiminen (Apt. 15. luku), erilaiset muut apostoliset matkakustannukset tai Paavalin organisoima keräys Jerusalemin isoäitiseurakuntaa varten (1.Kor. 16. luku). Filippiläiset ilmeisesti keräsivät Paavalille merkittävän ja taloudellisesti vapauttavan summan rahaa, joka kärsi taloudellisesti, minkä vuoksi hän jonkin aikaa työskenteli teltantekijänä (Apt. 18:1-5 ja Fil. 4:15).

Kaikessa tässä ekklesian rahapolitiikassa lähtökohdan tulee olla Kuningas ja Hänen omilleen antama tehtävä tehdä opetuslapsia. Lähtökohtana ei siis saa olla kiinteistö-, vuokra- tai hallintokulut, kuukausittainen palkanmaksu sotuineen, telleineen ja lelleineen, köyhien avustaminen, vaan lähetyskäsky. Tämä kuuluu "menkää ja tehkää" - ei "lähettäkää joku menemään...". Rahan tulee sis olla apostolista rahaa, jolla on jokin missio.

Aiheesta ehkä myöhemmin vielä lisää. Heittäkää kommentilla, jos haluatte, niin minä heitän takaisin.