Joulukirkko menikin uusiksi
Joutjärven evl. kirkon jouluaamun messusta puuttuivat pappi ja kanttori. He olivat erehtyneet ajankohdasta tunnilla ja kun he saapuivat paikalle oli kirkkoväki ehtinyt jo lähteä pois. Jälkeenpäin jouluaamun kirkosta oli kuulunut kuitenkin vain hyvää palautetta. Ns. "sattuman" kautta tilaisuus nimittäin oli saatu hyvin pidettyä.
Paikalla sattui nimittäin olemaan Inkerin kirkon diakoni Seppo Kulju, joka oli käyttänyt puheenvuoron kirkossa. Hän kertoi omasta elämästään Inkerinmaan eri seurakunnissa. Eräs läsnäolija kuvasi tilannetta seuraavasti:
- Hän puhui todella hyvin. Oli kuin Jumalan lähettämä enkeli olisi tullut kirkkoon. Olin todella kiitollinen.
Niinpä. Mitä me siis tähän sanomme?
Eiköhän se ole kuulkaa niin, ystävät, että Jumalan seurakunnassa me olemme jokainen Jumalan lahjoja toinen toisillemme. Kun me tulemme yhteen, meillä on jokaisella jotain annettavaa toinen toisillemme. Jokaisella meillä on oma armolahjamme, jolla palvella muita. Pannaan tätä raamatullista periaatetta enemmän käytäntöön, niin saamme kokea vastaavanlaisia ihmeitä enemmänkin.
1 comment:
Tilanne Joutjärven kirkossa jouluaamuna oli kuin kaupunginteatterissa, jossa näyttelijät eivät saapuneetkaan paikalle. Teatteriesitys oli peruutettava.
Niin sanotut kirstilliset seurakunnnat on opetettu näihin sunnuntaiaamun teatteriesityksiin. Pääkaupunkiseudullakin viedään jokaikinen sunnuntaiaamu läpi kymmeniä saman kaavan mukaisia esityksiä siihen aikaan, kun suurin osa luteirlaista rivikansaa vielä nukkuu krapulaista untaan.
Raamatun mukaan seurakunnan kokoontumiset perustuvat jakamiselle eivätkä esiintymiselle ja yksipuoliselle informaation jakamiselle.
Toisaalta Raamattu ei myöskään tunne saarnatuoli- ja penkkikeskeistä kokoontumismuotoa. Paljon luontevampaa seurakunnan olisi kokoontua esimerkiksi ravintolassa, kotona jne.
Miksei Joutjäörven kirkossa uskallettu jouluaamuna nauttia ehtoollista? Siksi, ettei papisto ollut paikalla. Joo. Kovin on kauas viaraannuttu Raamatun usein kotona tapahtuneista leivänmurtamiskäytännöistä.
Eivätköhän kokoontumiset yleensäkin olisi monipuolisempia ja rakentavampia, kun kaikki mukana olijat voisivat olla Jumalan enkeleitä ja tuoda oman antinsa jakeluun?
Seurakunnissa puhutaan virkapapiston ohella vapaaehtoisista työntekijöistä, kun tarkoitetaan palkatta seurakunnan toimintamuotoja pyörittäviä seurakuntalaisia. Minusta tämä ei-vapaaehtoinen virkapapisto voitaisiin lomauttaa tai ainakin vapauttaa suorittamaan pelkästään kastamisia, vihkimisiä ja hautaamisia...
Vapautuvilla taloudellisilla resursseilla voitaisiin palkata Intiaan, Kiinaan ja muihin evankeliumin levittämisen kannalta hedelmällisempiin maihin lukuisa joukko paikallisia evankelistoja ja paimenia edistämään Jumalan valtakunnan leviämistä...
Pietari
Post a Comment