SALALIITTOTEORIA(KO?)

Hiljattain päättyi Yle Teemalla mielenkiintoinen neliosainen historiadokumentti "Roomalaiset ja barbaarit". Se kertoo Rooman suurvallan ja sivistyksen ulkopuolisista kansoista ja heidän elämästään, kulttuuristaan ja historiastaan ja myös siitä miten Rooma yritti tuhota ne ja miten se kirjoitti myös oman "virallisen totuutensa". Ohjelma sisältää mielenkiintoisen historiankirjoituksen uudelleenarvioimisen ajatuksen: historia on voittajien kirjoittamaa - tässä tapauksessa Rooman - ja palvelee sellaisena tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä. Toivottavasti en sano tätä liian kevyesti (tyyliin "by the way..."), mutta näin näyttää käyneen myös muun virallisen länsimaisen historiankirjoituksen kohdalla.

Historiamme perustuu lähes pelkästään antiikin Kreikan ja Rooman mytologiaan ja dokumentointiin hellenistisen ja roomalaisen sivistyksen noususta ja kasvusta koko maailmaa hallitsevaksi mahdiksi. Danielin profeetallinen näky "pienen sarven" noususta on toteutunut. Kaikki muu "Pax Romanan" rajojen ulkopuolinen maailma edustaa uhkaa: siellä ovat barbaarit, jotka uhkaavat rauhanomaista sivistystämme. Tätä myyttiähän on sitten meille syötetty kirjaimellisesti äidinmaidosta alkaen. Koko länsimainen maailmankuvamme perustuu jossain määrin tälle ajatukselle idän uhasta. Näemme sen, miten se lyö läpi J.R.R. Tolkienin luomassa länsimaisessa fantasiamytologiassa: idästä nousee Mordorin mahti, joka muodostaa uhan hobbitien turvallisuushakuiselle, keskiluokkaiselle elämäntavalle jne.

Nyt, kun nähtävästi olemme saapumassa jonkinlaiselle aikakausien väliselle kynnykselle, on edessämme monella tapaa menneen ajan asioiden ja ilmiöiden uudelleen arvioimisen aika. Käytännössä tämä tarkoittaa aina myös historian uudelleenkirjoittamista. Olen aikaisemmissa kirjoituksissani tämän blogin sivuilla viitannut tähän teemaan ennenkin, nimenomaan kirkkohistorian näkökulmasta. Sama pätee myös sekulaarin historiankirjoituksen puolella ja vieläpä suuremmassa määrin. Ajattelen historiadokumentin "Roomalaiset ja barbaarit" nousevan näistä motiiveista käsin.

Seuraavassa suora lainaus ko. historiandokumentin esittelystä:

"Keltit, hunnit, gootit, ja muut barbaarikansat, ovat saaneet historiankirjoissa brutaalien raakalaisten maineen, jonka mukaan heistä ei ollut muuhun kuin teurastamiseen ja hävittämiseen. Mutta onko tämä näkemys vain voittajan näkökulmasta kirjoitettuun historiaan taitavasti ujutettua ja tarkoituksenmukaista propagandaa?

Rooman valtakunnan aikoina barbaareina pidettiin kaikkia kansoja, joita ei ollut vielä "roomalaistettu" ja joita oli vaivatonta pitää raakalaismaisina ja sivistymättöminä villeinä. Barbaarikansat saattoivatkin joutua antiikin aikaisen salajuonen uhriksi, hyvin rasvatun roomalaisen propagandakoneiston tuotteiksi.

YLE Teeman historiadokumentissa nähtävä uusi neliosainen sarja, Roomalaiset ja barbaarit (Terry Jones' Barbarians), tuo ruutuun Monty Pythonista tutun Terry Jonesin tutkimassa barbaarikansojen "väärinymmärrettyä" historiaa. Jones rikkoo olan takaa myyttejä barbaarikansoista ja osoittaa näiden kulttuurisaavutusten hyvinkin kestävän vertailun roomalaisten kanssa, paikoin jopa ylittävän ne.

Jonesin matka käy Etelä-Irlannin hämyisiltä suoalueilta Persian hedelmättömille autiomaille, jonka aikana hän todistaa barbaarien elämän olleen kulttuurisesti yhtä rikasta kuin roomalaistenkin - ellei jopa rikkaampaa. Esimerkiksi kelttien kulttuuriin kuuluivat omat tiet, kalenterit, ihmisoikeudet ja naisten itsenäisyys."

Roomalaiset esimerkiksi pitivät kelttejä sivistymättöminä raakalaisina, mutta itse asiassa heidän matemaatikkonsa olivat roomalaisia etevämpiä. Heidän löyhä (so. ilman keskitettyä hallintoa oleva) kansainyhteisönsä ulottui ennen roomalaisaikaa Espanjasta Turkin keskiosiin, Brittein saarille ja koko Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Caesarin ajoi Galliaan kelttien kulta, ei mikään vilpitön motiivi levittää "roomalaisen rauhaa" sotaisten villien pariin. Caesarin "Gallian sota" merkitsi käytännössä kansanmurhaa ja etnistä puhdistusta, jossa tapettiin surutta satojatuhansia kelttejä ja toinen mokoma vietiin orjuuteen. Jos jotkut käyttäytyivät sivistymättömien villien tavoin, niin roomalaiset legioonalaiset. Tosin he tekivät tuon kaiken ammattimaisella häikäilemättömyydellä ja kylmäpäisyydellä, ei niinkään jonkin alkukantaisen raivon vallassa, niin kuin "sivistymättömät barbaarit".

Samoin nykyisen Saksan alueen germaaniheimot olivat roomalaisten mukaan kaikista julmimpia, mutta surmatöissä riehuivat myös roomalaiset. Esimerkiksi nykyisen Romanian alueella asuneiden daakialaisten aarteet eli runsas kultapitoisuus niissä vuorissa, joita he asuttivat, koituivat koko kansan kohtaloksi. Rooman valtakunnan itäosissa asui kansoja, joiden tekniset keksinnöt jättivät vaivatta varjoonsa roomalaisten saavutukset. Roomaa kiinnostivat enemmän uudet valloitukset ja raha, kuin henkinen sivistys. Esimerkiksi kun roomalaiset puunilaissodan lopulla, pitkällisen piirityksen jälkeen valloittivat ja tuhosivat pahimman kilpailijansa Karthagon kauppamahdin, niin kuuden päivän verilöylyssä noin puoli miljoonaa karthagolaista menetti henkensä. Näyttää siis siltä, että roomalaisten ei tarvinnut yhdessä asiassa hävetä barbaarien rinnalla ja se oli verenvuodatus.

Historiadokumentin lopussa Terry Jones esittää loppuyhteenvedon kysymyksen muodossa: sortuiko Rooman valtakunta todellakin 400-luvulla jKr. hunnien ja vandaalien hyökkäyksiin? Entä mikä on katolisen kirkon osuus barbaarimyytin valinnassa? Jones heittää ensinnäkin kehiin aika raflaavan teeman: onko meiltä itse asiassa riistetty oma historiamme, kun meidät on alistettu roomalaisten kirjoittaman historian alle?

Eli olemmeko siis jonkinlaisen laajamittaisen valheisiin perustuvan salaliiton uhreja?

Terry Jonesin seuraava väite dokumentin päätösjaksossa antaa viitteitä eteenpäin. Jones on Vatikaanissa seuraamassa paavin pitämää messua ja toteaa yksinkertaisesti, että tämä instituutio - roomalaiskatolinen kirkko - on säilynyt kaikkein parhaiten jäänteenä Rooman imperiumista. Se on ainoana selvitynyt hengissä nykypäivään asti läpi kansainvaellusten mullistusten ja "pimeän keskiajan". Paavi on Rooman keisarien perillinen ja käytännössä keisarinistuimen haltija. Koko lavastus ja koreografia katolisessa messussa on peräisin sieltä. Ei siis tarvitse lukea "PaganChristianityä" päästääkseen selville asioiden todellisesta laidasta, riittää kun katsoo tarkkaan tämän "Monty Pythonista tutun" Terry Jonesin kirjoittaman ja vetämän dokumentin.

Käytännössä Rooman kirkon kautta meille on säilynyt antiikin hellenistinen sivistys plus paljon muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista. Myös virallinen roomalainen totuus barbaareista on säilynyt meidän päiviimme asti juuri Rooman kirkon suojissa ja sen suosiollisella avustuksella. Siinä meillä on edelleen olemassa Rooma, joka ei suinkaan ole kuollut, vaan elää ja voi hyvin.

Tälle roomalaiselle perinnölle meidän länsimainen sivistyksemme perustuu. Me näemme historian vaiheissa saman kuvion toistuvan esim. brittiläisen imperiumin kolonialismissa Aasian ja Afrikan maissa, valkoisten maahanmuuttajien suorittamassa etnisessä puhdistuksessa Amerikan mantereella, nykypäivästä puhumattakaan. Tänäänkin meitä hallitsee saman hengen dna:ta kantava mediakoneisto, jonka kautta meille syötetään "virallista totuutta" aina sen mukaan, mikä on tarve ja kuka on vallan kahvassa kiinni. Tämän maailmanaikakauden lopulla näemme tämän saman mahdin ottavan, jos mahdollista, entistäkin kuristavamman otteen ihmiskunnasta. "Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa" (Ilm. 13:3).