EETTISESTI VELVOITTAVAA
Viime vuoden lopulla eläkkeellä oleva rovasti Liisa Tuovinen sanoi Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen liittyen, että nykyisin tiedämme esim. homoseksuaalisuuden syntymisestä huomattavasti enemmän, kuin mitä vaikkapa Paavali tiesi Roomalais- ja Korinttilaiskirjeitä kirjoittaessaan. Tuovisen mukaan tämä viimeisin (tutkimus)tieto on meille eettisesti velvoittavaa.
Välihuomautus: ennen kuin menemme sen pitemmälle aiheessamme, niin täytyy todeta, että nykypäivänä yhä enemmän joutuu taittamaan peistä juuri kirkollisen linjan pappien ym. kanssa heidän sanomisiinsa ja tekemisiinsä liittyen. Viittaan vaikkapa edelliseen postaukseeni. Totesin siinä, että "pian voimme kysyä, voiko pelastusta löytää tämän kirkon (tark. evl. kirkon) sisäpuolelta". Tämä on oireellista evl. kirkkoa ja sen nykytilaa ajatellen ja merkille pantavaa koko Suomen Siionia ajatellen. Tuovisen kaltaisten kirkollisten vaikuttajien lausunnot vain vahvistavat tätä kuvaa. (Samaa kirkollista linjaa ajaa vääjäämättä myös tämä median edustaja, Etelä-Suomen Sanomat.)
Mutta palataanpa sitten tämän rovastin toteamukseen valon lisääntymisestä länsimaisen sivistyksen riemukulun myötä poloisiin apostolireppanoihin verrattuna. Tämähän on sen saman mantran toistamista, jota piispa Wille Riekkinenkin harjoitti v. 2005 kirkolliskokouksessa, jossa hän leppoisaan savolaiseen tyyliinsä lohkaisi, että nykyisin tiedämme näistä asioista paljon enemmän kuin mitä Raamatun päivinä tiedettiin.
Jos otamme langan päästä kiinni tästä lausahduksesta ja alamme keriä päästäksemme perille tämän ajattelun juurista, niin se vie meidät täällä Suomessa ensin suomalaisen raamatunrepimisen isähahmoon, professori Heikki Räisäseen, sitten länsimaisen liberaaliteologian pylväisiin, Rudolf Bultmnanniin ja kumppaneihin (joku sieltä varmaan unohtui välistä mainitakin, mutta olkoon se heille vain kunniaksi) ja sitä kautta valistuksen ajan länsimaisen humanismin syntysijoille. Lopulta tulemme kuitenkin siihen alkutilanteeseen, mikä jo Raamatun alkulehdillä kuvataan eteemme, kun käärme kuiskuttelee ensimmäisen ihmisparin korvaan: "onko Jumala todellakin sanonut?"
Kun rovasti Tuovinen siis kirkasotsaisen hurskaasti käyttää tätä samaa teesiä em. ESS:n haastattelussa, niin kirkon ja sen opin kannalta hän ei syyllisty mihinkään virheeseen tai rikokseen. Hän vain noudattaa a) piispallista esimerkkiä ja b) kirkon pappien valmistuslaitoksen (so. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta) opetusta. Eli sitä saa, mitä tilaa.
Raamatun jumalallisen ilmoituksen kanssa sensijaan tämä Tuovisen väittämä on mitä suurimmassa ristiriidassa. Eikö Hän, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, ja joka Henkensä kautta inspiroi Raamatun pyhät kirjoitukset, ole tiennyt parhaiten, mitä ihmisessä on? Mikään jälkikäteen tullut, tilaustyönä toteutettu tutkimustieto ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan omaa ilmoitusta. Kysymys on Jumalan Sanan arvovallasta ja sellaisena tämä kysymys kuolemanvakavalla tavalla haastaa koko kirkon nykyisen suuntauksen: miten se tulee kestämään Herran edessä?
Mutta näin jälkikäteen on eniten jäänyt mietityttämään tämä puhe uusimman tutkimustiedon "eettsisestä velvoittavuudesta". Mietipä vähän - ja voit toki vastata minulle tähän kysymykseeni blogini kommenttipalstalla: milloin viimeksi olet kuullut jonkun papin, saarnamiehen tai kenen hyvänsä kristityn puhuvan Raamatun kehotusten ja ohjeiden eettisestä velvoittavuudesta meille, jotka kuulemme sananjulistusta?
Tarkoitan esim. tällaisia kehotuksia, joita löytyy Haggain profeettakirjan ensimmäisestä luvusta tai Paavalin 1. kirjeestä Korinttin uskoville, sen 3.luvusta ja toisen kirjeen 6. luvun lopusta. Näissä kohdissa on vakava kehotus alkaa rakentamaan Herran temppeliä yhdessä, kasvamiseen aikuisten uskovien yhteyteen muiden Herran omien kanssa ja erottautumiseen tästä maailmasta. Mihin näiden kohtien "eettinen velvoittavuus" on hävinnyt?
Ja Liisa Tuovinen, mihin on unohtunut se eettinen velvoittavuus, joka sanoo: "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet" (1.Kor. 6:9).
Niin Paavalin aikana kuin nykyäänkin tämä eettinen velvoittavuus nimittäin johtaa tähän: "Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (6:11). Kun julistamme oikein Jumalan Sanan totuutta, Pyhä Henki toimii ja ihmiset vapautuvat synnin kuormasta ja sen vallasta. Turhentamalla Jumalan Sanan tuotamme turmion niin itsellemme, kuin niillekin, jotka meitä seuraavat.
6 comments:
Pietarilla taas paineenpurkuventtiili auki:
Särkiö väittää, että pelastusta ei ole seurakunnan ulkopuolella? Onko sitä sen sisäpuolella? Mikä on seurakunta?
Luterilainen kirkkoko? Tosiasia on, että suurin osa luterilaisen kirkon jäsenistä ei Jumalan lapsia. Useimmat suomalaiset on kasteessa otettu luterilaisen kirkon jäseniksi. Eivät he siinä ole kuitenkaan tulleet Jumalan lapsiksi. Tätä valhetta luterilainen kirkko on opettanut jo vuosisatoja ja samalla tuudittanut väärällä opetuksellaan ihmisiä valheelliseen turvallisuuteen. Itseasiassa tämä "seurakunta" (suom. huom. isot lainausmerkit) on syytänyt ihmisiä helvettiin ja saatana nauraa inhottavaa räkäistä nauruaan. "Jos se valo, joka teillä on on pimeyttä, niin kuinka suuri on pimeys", sanoi joku kristinuskoon läheisesti liittyvä henkilö. Tässä tammikuun jonakin sunnuntaina oli kaste päviän tekstinä ja kyllä tuli taas luterilaisissa jumalanpalveluksissa soopaa tuutin täydeltä! Pankaa nyt, hyvät kirkonmiehet, jotakin rajaa sille valehtelulle!
Muuan kainuulaismies oli kaveriensa "ilkivallan" seurauksena eroa kirkosta -sivujen kautta ilmoittanut eroavansa luterilaisesta seurakunnasta. Lehti otsikoi, että mies oli tietämättään tullut pakanaksi. Joo. Hyvin on lehtimieskin sisäistänyt vuosisatoja jauhetun paskan. Ei kai luterilaiseen tai mihinkään muuhunkaan kirkkoon kuuluminen tee ihmisestä sen enmpää pakanaa tai kristittyä - ei todellakaan!
Onko seurakunta sitten jokin muu kirkkokunta? Tai lestadiolainen herätysliike (jokun niistä kymmenestä pirstaloituneesta haaraosastosta, jotka itse uskovat olevansa valittu joukko)? Helluntailaisten pää-äänenkannattaja Ristin Voitto otsikoi jossakin tammikuun numerossaan, että "Meitä on taas enemmän". Taustalla oli muutaman sadan kasvu helluntailaisten kokonaismäärässä. Helluntailaisten jäsenluetteloissakin on seurakuntayhteisöstä riippuen pahimmillaan kymmeniä prosentteja sellaisia "seurakuntalaisia", jotka eivät osallistu "seurakunnan toimintaan" eivätkä käy seurakunnassa halluntairukoushuoneella. Osa on luopunut uskostaan (vahinko, iso vahinko) tai sitten vain jättäytynyt pois viikottaisesta ohjelmaosallistumisesta. Jäsenluetteloihin he kuitenkin kelpaavat. Se on vaan niin kiva tilastoida meidän kannatuksen kasvua...
Mikä se sitten on se seurakunta? Lukekaa, kirkonmiehet ja seurakuntien johtajat ynnä vapaaehtoiset(palkatut ovat ilmeisesti ei-vapaaehtoisia)maallikkovastuunkantajat, Raamattua ja jättäkää perinteen ja oman opillisen tunnustuksen silmälasit Pelastusarmeijan kirpputorille.
Raamatun mukaan seurakunta on Jumalan lapsiksi syntyneiden - Raamattu puhuu uudestisyntymisestä - ihmisten joukko. Jumalan valtakunta on sisällisesti niissä ihmisissä, jotka ovat astuneet sen sisäpuolelle.
Seurakunta ei ole jäsenrekisteri tai opillisesti tietyllä tavalla ajattelevien samanmielisten joukkio, joka kuvittelee olevansa joku Jumalan esikoislauma.
Seurakunta ei ole erilaisia työ- ja toimintamuotoja pyörittävä organisaatio, joka kastaa, konfirmoi, jakaa ehtoollista, vihkii (onneksi krikkokunnaksi rekisteröityneen hellutaikirkon pastorit saivat vihkimisoikeuden!!!)ja lopulta hautaa ihmiset. Useimmat kirkkokunnat ovat kuin poliittiset puolueet, jotka pyrkivät hoitamaan yhteiskunnallisia velvoitteitaan ja haalimaan lisää kannattajia jäsenluetteloihinsa. Samalla ne ovat unohtaneet tärkeimmän tehtävänsä evankeliumin julistuksen (tai se suotu evankelioimistoimikunnan tehtäväksi) ja passivoineet yksittäiset kristityt penkeissä istuvaksi yleisöksi, joka joutuu vielä veroillaan tai kolehtirahoillaan maksamaan tämän kaiken epäraamatullisen toimintamyllyn.
Kirkkokunnat ovat riistäneet yksittäisilta kristityilta kasvun mahdollisuuden. Seurakunta evankelioi, seurakunta hoitaa sielut, seurakunta tekee lapsi- ja nuorisotyötä, seurakunta tekee sitä ja tätä. Yhteiskunnassa sosiaalidemokratia on juuri tätä. Yhteiskunta ottaa vastuun lasten kasvattamisesta (naisvaltaisista päiväkodeista), (ateistisesta) kouluttamisesta, (tehottomasta) terveydenhuollosta, pummien taksimaksuista, vanhusten hoidosta jne. Kuulostaa hyvältä, mutta sisältää vaarallista tasapäistämisen ja passivoimisen rotanmyrkkyä. Tämä niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta voi kuitenkin tosi pahoin.
Sama sosiaalidemokratisoituminen on tapahtunut niin sanottujen seurakuntien sisällä. Luonnomukaista kasvua lapsuudesta vanhemmuuuteen ei pääse tapahtumaan niiden rakenteiden sisäpuolella, jotka kasvattavat standardisoituja lihabroilereita seurakunnallisissa häkeissään.
Helpotti. Ahdistiko?
Hehe... Taisi Pietarin kommentti kuulua tuohon edelliseen postaukseen, mutta ei se mitään.
Roisihkon kielenkäytön takia täytyy varmaan hankkia jokin suodatin?alevi
Joo. Niin pääsi käymään. Meni väärään osastoon kuin luterilainen pappi taivaassa.
Kielenkäytöstä sen verran, että kirkon miesten ja varsinkin naispappien humaani ja teennäinen nuotillinen saarnalässytys on saavuttanut rajansa. Täytyy alkaa pikku hiljaa ottaa voimasanoja käyttöön kristillisissä saarnoissa!
Taidan muuten jossain vaiheessa kirjoittaa Pietarin 3. kirjeen anarkian ajan kristityille, jotka elävät hajallaan porttokirkon ja muiden sen kanssa liittoutuneiden Paavin alamaisuuteen matkalla olevien ekumeenisten kirkkokuntien valheveljien keskellä.
Pietari
Alkuperäiseen Timo Koiviston blogijuttuun liittyvä kommentti:
Viime perjantaina oli Mikkelin piispa Voitto Huotari RadioDeissä Veli-Matti Hynnisen haastateltavana.
Huotari oli ollut jossakin Kerimäellä piiapantarkastusmatkalla ja Hynninen kyseli tämän reissun kuulumisia. Huotari vastasi, että Kerimäellä on sellaista rauhallista itäsuomalaista seurakuntaelämää, jossa ei oppiriitoja paljon näy.
Sama Huotari oli saattelemassa humaanilla piispallisella siunauksellaan Imatran itäsuomalaista kirkkoherraa Olli Aaltoa sukupuolenvaihdokseen. Marja-Sisko lienee pian taas valmiina piispantarkastukseen vaaleanpunaisten rintsikoittensa kanssa.
Mikseivät piispat ole käsittelleet Aallon asiaa? Jostain luomisjärjestyksen vastaisesta demonisaatiostahan hänen kohdallaan lienee kyse. DDR:n naisurheilijoille syötettiin aikoinaan niin paljon hormoneja, että heistä alkoi tulla miehiä. Monet päätyivät sukupuolenvaihdokseen. Mitähän Aallolle on lapsuudesta lähtien syötetty?
Huotari peräänkuulutti jutuissaan kristillistä rakkautta ja eri tavalla ajattelevien kristittyjen yhteistä todistusta tälle maailmalle.
Jeesus jakoi aina mielipiteet. Toiset sanoivat häntä Jumalan pojaksi, toiset sanoivat, että hänessä on riivaaja.
Ei kristillisyys ole jotain samanmielisyyteen pyrkimistä ja kaiken humaania hyväksymistä oppiriitoja vältellen ja demokraattisten maailman mielipiteiden omaksumista.
En tule koskaan olemaan siinä yhteisessä nimikristillisessä todistajien joukossa, joka ottaa niitä riskejä Raamatun ilmoituksen suhteen, joihin suomalaiset piispat ovat kirkkoa vieneet.
Minulle on eettisesti velvoittavampaa seurata vaikka yksin Raamatun sanaa kuin rakentaa sellaista yhteyttä, joka ei perustu Jumalan sanalle. Mieluummin rakennan pienellä joukolla kalliolle vaatimatonta mökkiä kuin suurella joukolla hiekalle isoa loistohotellia.
Vetoan kaikkiin luterilaisen kirkon sisällä oleviin uskoviin: Tulkaa ulos ja jättäkää karttansa ja kompassinsa hukanneiden perämiesten karille ajama laiva!
Odottamalla asia ei parene. Mätäneminen on jo liian pitkällä. Haju alkaa tarttua. Vihreä valo palaa jo. Se ei enää vihreämmäksi tule.
Tuomas Likvidinoidilainen
Pikku kommentti nimimerkki Tuomas Likvidinoidilaisen jutun pohjalta:
Olen samaa mieltä kanssasi, että luterilaisen kirkon sisältä kannattaa lähteä nyt eikä jäädä odottelemaan, josko se paremmaksi muuttuu. Siinä menee hyviä vuosia hukkaan.
Kansankirkon sisällä sallitaan kaikenlaiset epäuskon ja valheen levittäjät. Kirkko on suvaitseva kaikille muille paitsi niille, jotka eivät suvaitse sen sisällä etenevää jumalatonta kehitystä.
Läheskään kaikki papit eivät usko helvetin olemassaoloon, noin puolet papistosta on valmiita siunaamaan homoliittoja jne. Teologisen tiedekunnan opetuksen liberalisoituminen kantaa omaa karvasta hedelmäänsä. Sieltä tulvii ulos paimenia, jotka julistavat pimeän valoksi ja väärän oikeaksi.
Vinkki tai toivomus ulostulijoille:
Älkää liittykö muihin kirkkokuntiin, vaan alkakaa rakentaa raamatullista paikallisseurakuntaa, joka ei Raamatun mukaan voi rakentua lihallisten Paavalin, Apolloksen tai Kristuksen puolueisiin perustiviin tunnustuskuntien pohjalle. Mielestäni ei kannata perustaa niin sanottuja uusia seurakuntia, vaan alkaa rakentaa sitä vanhaa seurakuntaa niille vanhoille raunioille ja niiden piirustusten mukaan, jotka ajanlaskumme alussa annettiin mutta jotka vuosisatojen mukana on hukattu ja turmeltu.
Viekää loppuun uskonpuhdistusta, jonka Luther aloitti.
Nyt on aika rakenteellisen uskonpuhdistuksen. Seurakunta ei ole kirkkokunnissa, vaan niissä uskovissa, jotka ovat Jumalan lapsia.
Alkakaa kokoontua omilla paikkakunnillanne kodeissa, ravintoloissa, kerhotiloissa jne. Kirkkoa, ohjelmaa ja papistoa ei tarvita. Tutkikaa Raamattua, syökää yhdessä, rukoilkaa, jakakaa elämää ja nauttikaa ehtoollista. (Seurakunta)elämä on yksinkertaista. Jeesus on keskellänne.
Ystävyydellä
Pekka Sahimaa
"Viekää loppuun uskonpuhdistusta, jonka Luther aloitti."
Mielestäni tämä prosessi tulisi alkaa tämän "uskonpuhdistus" käsitteen puhdistamisesta.
Ensinnäkään Jumala ei anna kunniaansa toiselle, tässä tapauksessa Lutherille, ei myöskään Pawsonille, joka julisti tuon kehotuksen suomen kansalle Nokia missionin tilaisuudessa.
Pää kohta tuon käsitteen puhdistamisessa on siinä, että kukaan ihminen ei kykene puhdistamaan uskoa, eikä se ole tarpeenkaan. Usko itsessään on jo valmiiksi puhdas koska se on syntyisin Jumalasta ja sen puhtauden takuuna on Jeesuksen veri.
Tämä kuulostaa saivartelulta, mutta ei ole sitä.
Tämä puhdistuminen mitä nyt tarvitsemme on: USKONNOLLISUUDESTA PUHDISTUS.
Miksi se on näin? Siksi, että Jumalan lahjoittaman uskon tilalle on tullut uskonnollisuus. Sen hedelmää on kaikki tuo mitä tässä keskustelussa tuodaan esille Pietarin, Timo Koiviston, Tuomas Likvidinoidilaisen ja Pekka Sahimaan näppäimistön välityksellä.
Uskonnollisuuden juuret ja lonkerot ovat kietoneet "kristikunnan" baabelin ikeen alle ja se on johtanut tähän alennustilaan ne, jotka ovat omineet itsellensä seurakunta käsitteen, mutta eivät vähäisimmässäkään täytä Jumalan Seurakunnan tunnusmerkkejä.
Sitoutukaamme siis entistä lujemmin sitein uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen. Hänen vaikuttamansa usko on puhdas, eikä tarvitse puhdistamista.
Me tarvitsemme ensiksi puhdistumista uskonnollisuuden hapatuksesta ja sen jälkeen olemme eläviä kiviä joista rakennetaan asumus Herralle mihin hän mielistyy ja jää asumaan.
Post a Comment