Wednesday, December 24, 2008

Virtasen joulusaunassa

Virtanen oli lämmittänyt joulusaunan ja he istua kököttelivät Poikolaisen kanssa lauteilla. Oli heitetty löylyä, ähkitty, vastottu ja taas uudestaan ähkitty. Oli käyty ulkona saunan kuistilla istuskelemassa ja nyt lauteilla mukava raukeus hiipi jäseniin. Siinä sitten olikin oiva tilaisuus jutella mielessä liikkuvia asioita näin veljien kesken.

- "Minusta tuntuu aina näin joulun tietämillä siltä kuin se Jeesus, johon muuten uskon olisikin hieman eri tyyppi kuin se, josta jouluna puhutaan." pohdiskeli Poikolainen pyyhkien hikeä kasvoiltaan.

- "Niinpä... kyllähän joulun viettoon liittyy niin paljon sellaista uskonnollisuutta, josta Raamatussa ei puhuta mitään." Virtanen myönteli itsekseen. Hän oli sulkenut silmänsä ja nojasi päätään saunan seinään ja nautti olostaan. Toisen autuaallinen olotila ei estänyt Poikolaista jatkamasta.

- "Meille tuli vähän suukopua siskon kanssa, kun se väitti, että joulun värit ovat punainen ja vihreä ja minä siihen, että missäs niin on sanottu? Sisko siihen, että perinteessä. Se vähän otti nokkiinsa ja piti minua jopa kristinuskon vastaisena." Poikolainen noin kuvaannollisesti puhuen heitti vettä kuumalle kiukaalle.

Virtanen puolestaan heitti vettä oikeasti kuumalle kiukaalle ja sai sekä kaverinsa että itsensä kyyristymään vihaisen kiukaan antaessa takaisin kuumat höyryt. Poikolainen ei moisesta lannistunut, vaan jatkoi:

- "Kaikkein paras juttu oli se, kun aamuteeveessä joku pappi selitti, että seimi se vasta kuvaa joulun sanomaa kaikkein parhaiten, koska seimi ei kuulemma vaadi mitään."

Virtanen naurahti ja valeli vettä päähänsä ja niskaansa. Sitten hän tokaisi:

- "Mutta oletkos koskaan miettinyt sitä, miten tällainen joulun vietto voi itse asiassa olla kaikkein pahin rokotus aitoa uskoa vastaan?"

- "Niin kyllähän tässä vähän sellaiseen ajatukseen on itse kukin kypsynyt..." Poikolainen mutisi itsekseen. Hikikarpalot valuivat solkenaan hänen pitkulaisesta nenänpäästään lauteille ja hän puhalteli koukussa olevien polviensa välistä ilmaa ulos.

- "Ajattelepas sitäkin, että eihän Jeesus edes oikeasti syntynyt tähän aikaan vuodesta..."

- "Eikö? No, milloinkas sitten?"

- "Ilmeisesti joskus syksymmällä, ehkä tuossa Israelin kansan lehtimajanjuhlan aikoihin."

- "No, oliskos se sitten parempi ruveta
viettämään sitä juhlaa? Niin tai juutalaisten hanukkajuhlaa...? Sehän on sellainen valon juhla kuitenkin sekin. Päästäisiin pois tästä kaikesta länsimaisesta hapatuksesta ja kaupallisuudesta." Poikolainen oli selvästi saanut juonen päästä kiinni ja alkoi innostua.

Ikään kuin rauhoitellakseen veljeään Virtanen heitti lisää löylyä kiukaalle, mikä sai miehet taas painumaan kyyryyn.

- "Ei kannata lähteä sutta pakoon sillai, että tulee karhu vastaan. Eli ei se hyödytä mitään siirtyä uskonnollisuudesta toiseen. Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä meitä lähtemästä juutalaisuuteen, koska sillä tiellä on edessä vain Mooseksen lain entistä orjuuttavampi noudattaminen. Periaatteessa lopussa on kuolemantuomio, koska viime kädessä laki tuomitsee jokaisen kuolemaan, koska kukaan meistä ei kykene sitä lakia täyttämään."

Virtanen piti pienen tauon ja hörppäsi vettä kuparisesta kuupasta ennen kuin jatkoi:

- "Sitä paitsi Paavali kirjoittaa Kolossan uskoville, että ei pidä alistua kenenkään tuomitseviin vaatimuksiin joidenkin juhlien tai syömisten ja juomisten suhteen. Niissä kun ei koskaan ole sitä todellista juttua, vaan ne ovat vain ikään kuin varjokuvia todellisesta. Sen takia meilläkin syödään reilusti kinkkua jouluna ja muuta semmosta. Ei meitä ole kutsuttu noudattamaan juutalaisia tapoja tai olemaan sen enempää muutenkaan uskonnollisia, vaan tärkeintä on seurata Kristusta."

Miehet könysivät ähkien alas lauteilta ja siirtyivät takkahuoneen puolelle. Nautittiin kylmää juomaa ja jatkettiin juttua.

- "Ootkos muuten koskaan miettinyt sitä, että Raamatussa aidon seurakunnan vastakohtana ei olekaan mikään instituutio tai kirkkolaitos? Kristuksen morsiusseurakunnan vastakohtana on Raamatussa aina Babylon, joka edustaa aidosta uskosta luopunutta uskonnollisuutta, mutta myös tämän maailman kanssa naimisissa olevaa uskonnollisuutta."

Poikolainen mietti kuulemaansa ja oli hiljaa. Riitti siinä pureskeltavaa. Virtasella taas nämä asiat olivat niin mielessä ja jo aikoja siellä muhineita.

-"No, mitäs virkaa niillä kirkkokunnilla sitten on?" pohdiskeli Poikolainen enemmänkin itsekseen kuin keskusteluun osallistuen.

- "Hmm... hyvä kysymys. Mitähän virkaa niillä siis olisi? Tai kumpaan leiriin ne oikeasti kuuluisivatkaan, Kristuksen seurakuntaan vai Babyloniin?"

Virtasen retorista kysymystä seurasi hetken hiljaisuus. Poikolainen oli jo alun intoilun jälkeen sopeutunut kuulijan rooliin ja odotti, mitä tuleman piti. Virtanen joi lasinsa tyhjäksi ja sanoi sitten:

- "No, sanotaan näin, että näiden olemassaolevien kirkkokuntien piirissä on uskossaan sekä kuolleita että eläviä ihmisiä. Kuitenkaan mikään niistä ei edusta Jumalan valtakuntaa itsessään, vaikka niiden piirissä esiintyisikin Jumalan Hengen toimintaa. Uskovat jossain kirkkokunnassa kuuluvat siis oikeasti Kristuksen seurakuntaruumiiseen. Saman kirkon ei-uskovat jäsenet taas ovat osa sitä Baabelia, josta oli puhetta."

- "Entä miten sä perustelet tämän kaiken Raamatulla? Kai ymmärrät, että tuo tulkintasi pyyhkäisee olemattomiin ison osan virallista kirkkohistoriaa?" Poikolainen mietiskeli. Virtanen ei antanut sen häiritä itseään tippaakaan, vaan vastasi:

- "Vastaus löytyy helposti kun katsomme Raamatun ilmoitusta. Mistä näistä kolmesta Uusi testamentti ei puhu mitään: Kristuksen kaupunginlaajasta seurakunnasta, tunnustuskuntapohjaisesta seurakunnasta vai Kristuksen maailmanlaajasta seurakunnasta?"

Poikolainen mietti hetken ja vastasi sitten epäröimättä yhtään:

- "No siitä tunnustuskuntaseurakunnasta."

- "Aivan eli silloin meidän täytyy kysyä, että mitä siementä jokin kirkkokunta tai muu sellainen silloin kantaa mukanaan? Eli vaikka se olisikin syntynyt herätyksestä, niin kantaako se silti tuota Babylonin siementä itsessään? Kun se kasvaa täyteen mittaansa, niin käykö kuitenkin ilmi senkin kohdalla, että se edustaa enemmänkin sitä Babylonia, josta Ilmestyskirja puhuu? Sehän on sekin hyvin organisoitunut ja instituution kaltainen hierarkkinen systeemi..."

Virtanen lopetti tähän. Ajatteli Poikolaisen jo saaneen kyllikseen. Sitähän Poikolainen itsekin mutisi Virtasen kotitalon keittiöön astuessaan:

- "No, jopa olikin siinä joulusaunaa kerrakseen!"

Virtanen viittasi ystäväänsä istumaan vaimonsa laittamaan kahvipöytään ja vastasi lauhkeasti:

- "No, itsehän aloitit keskustelun... heh heh... Kuitenkin tätä omaa seurakuntaansa Kristus tänne tuli rakentamaan, ei mitään muuta."


7 comments:

tuomo-tp said...

Olisinpa tiennyt missä Virtanen ja Poikolainen saunottelivat, niin hyvin tämän päivän aatokseni olisivat sopineet tuohon heidän keskusteluunsa.

Ehkä olisin ollut hiukan piikkinä molempien lihassa omalla kitkerällä tavallani.

Olen nimittäin mietiskellyt seurakunnan ongelmia vanhanliiton aikaan. Siis sitä mikä heidät johti pois Herran mielisuosiosta ja lopulta karkotetuksi omasta maastaan Baabelin pakkosiirtolaisuuteen.

Tänään lueskelin "kota kammiossani" asiaan liittyen Toisen Aikakirjan viimeisiä lukuja. Sieltä tarttui tajuntaani joitakin yksityiskohtia asiasta mm. luvusta 36:14-16 Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.
36:15 Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa.
36:16 Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.

Tämän olisin nostanut saunassa veljien mieliin. Ehkä se olisi häirinnyt heidän ruokahalujaan sen kinkun kanssa, mutta painotukseni ei olisi kuitenkaan ollut pelkästään noissa pakanallisuudesta nousseissa tavoissa, vaan huolessa Herran huoneen puolesta, joka on raunioina. En ehkä siihenkään olisi jäänyt pidemmäksi aikaa vaan olisin vienyt ajatukset siihen, missä nyt ollaan ja miten tästä pääsisimme eteenpäin.

Olisin nostanut mietittäväksi myös tilanteen kun kansa palaa rangaistuksestaan ja aloittaa rakentamaan uutta temppeliä, ensiksi vain perustuksia.

Esra 3:11 Ja he virittivät ylistys- ja kiitosvirren Herralle: "Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti Israelia kohtaan." Ja kaikki kansa nosti suuren riemuhuudon ylistäen Herraa siitä, että Herran temppelin perustus oli laskettu.
3:12 Mutta monet papit, leeviläiset ja perhekunta-päämiehet, vanhukset, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät suurella äänellä, kun tämän temppelin perustus laskettiin heidän nähtensä. Monet taas korottivat äänensä riemuiten ja iloiten.
3:13 Eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas.

Tähän olisin pysähtynyt ja ehkä tällä kertaa jäänytkin joksikin aikaa heittämällä vain ajatuksen, että nyt olemme tässä samassa tilanteessa. Temppelin perustus on jo laskettu ja sen perustus on Jeesus Kristus, sillä; ”muuta perustusta ei voida panna, kuin se, mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus, mutta katsokoon kukin, kuinka sille rakentaa…..”

Tuon toisen temppelinkin rakentaminen jäi pitkäksi aikaa perustuksen laskemisen jälkeen pysähdyksiin, mutaa jatkui aikanaan.

Löytyykö nyt rakentajia, jotka ovat valmiita jättämään jäljittelemänsä pakanain kauhistukset etsiäkseen paluuta Jumalan mielisuosioon.

Minä, ”Virtanen ja Poikolainen” haluamme olla niitä, näin uskon.

Tämä aihe on oikeasti esillä viikon päästä täällä missä ylläpidämme Jumalan vanhurskauden etsimistä.

Anonymous said...

Kristityt ovat omaksuneet kirkkohistoriassa virheellisesti käytänteitä sekä juutalaisuudesta että antiikin Kreikan (tai muun ympäröivän yhteiskunnan) pakanallisista ajatustavoista ja käsityksistä.

Toisaalta on omaksuttu väärin juutalaisiuudesta tulevat temppeli ja papistonimitykset. UT:n temppeli on elävistä kivistä rakentuva seurakunta ja papisto on uudestisyntyneiden kristittyjen joukko.

Kirkkohistoria osoittaa, kuinka ns. kristillinen seurakunta on keskittynyt näkyvien temppelien (Pietarin kirkkojen. Sergein katedraalien, helluuntaikirkkojen ja modernien mammuttimaisten toimintakeskusten)rakentamiseen.

Katolisuudesta nouseva virkapappeuskäsitys on täysin UT:n opetuksen vastainen. Sääliksi käy näitä luterilaisia naispappeuden vastustajia, kun he kuvittelevat puolustavansa raamatullista pappeutta. Itseasiassa koko luterilainen pappeuskäsitys on Raamatun vastainen. Eikä siitä kauas jää nämäkään vapaiden suuntien pastorikeskeiset rakennelmat.

Toisaalta ns. kristillisen seurakunta on omaksunut antiikin Kreikan pakanallisia käsityksiä. Useimmat kirkkoisät toivat mukanaan alkuseurakunnan jälkeiseen aikaan kreikkalaisen pakanallisen hapatteen, joka on vuosisatojen mittaan saastuttanut seurakunnan DNA:n. Roomalaisesta valtapolitiikasta omaksuttiin Raamatun vastaisia hallintomenetelmiä. Esimerkiksi hierarkinen johtamisjärjestelmä/demokraattinen enemmmistön mielipiteeseen perustuva päätöksentekojärjestelmä on vuosisatojen mitttan uitettu seurakuntajärjestelmien sisään.

Parhaillaan vellovassa homoparien siunaamiskeskustelussa näkyy hyvin kansankirkon heikkous. Raamattu kompassina on hylätty ja pimeässä suuntaa haetaan eksyksissä olevan joukon huutoäänestyksen perusteella.

On tullut aika rakentaa raamatullista seurakuntaa, joka ei perustu tunnustuskuntapohjaisille jäsenluetteloille, vaan Jumalan lapseuteen syntyneiden kristittyjen yhteydelle. Tällöin seurakunta ei vie Kristuksen paikkaa, vaan Hän on seurakuntansa Pää. Seurakunta on Jumalan lasten perhe - ei (opillisesti) toisin ajattelivia ulkopuolelleen sulkeva samanmielisten lahko.

Silloin ei (oma tunnustuskuntapohjainen) seurakunta, ei kirkkoisien lausunnot, ei omat uskonkäsitykset ja teologiset tottumuksset, vaan Kristus ja Hänen elämänsä nousevat arkielämän ykkösasemaan.

Kehä umpeutuu. On vanhojen kaivojen auki kaivamisen aika. Paluu ensimmäisen vuosisadan aikoihin on meneillään. On aika sytyttää valoja pimeyteen...

Tulitikkua raapaisemassa

Pietari

Anonymous said...

Niin hyvältä kuin paikallisen tason seurkunnan rakentaminen saattaa näyttääkin, on syytä muistaa (ja varoa), ettei taas oltaisi rakentamassa (uutta) Jumalan seurakuntaa ja kuviteltaisi, että vain ne, jotka kokoontuvat ilman tunnustuskuntaleimaa olisivat paikallisen tason seurakunta esimerkiksi Äkäslompolosssa. Kyllä Jumalalla on lampaita myös tunnustuskuntakarsinoissa. He vain ovat (tietämättään) tunnustuskuntapaimenten korvamerkeillä (lapsi)kasteessa leimattuja. Jumalan poroerottelussa ei vaan näitä korvamerkkejä tunnusteta. On vain poroja, susia ja susia porojen taljoissa...

Aslak2008, itsensä mieheksi kokevan naispiispan hiippakunnasta

tuomo-tp said...

Aslakin huoli on oikeeutettu, mutta ei aiheellinen.

No aiheellinen toki yksilö tasolla jos joku kuvittelle, että Seurakunta yleensäkään olisi ihmisen tai organisation kaapattavissa haltuunsa, se ei ole mahdollista, sillä Seurakunta on Jumalan, eikä sitä voi kukaan ryöstää Hänen käsistään.

Se, missä vaara piilee on toteutunut jo moneen kertaan 2000 vuotisen "kirkkohistorian" aikana, kirkkokunta tai herätysliike.

On ollut ihmisiä jotka ovat tehneet Jumalan Seurakunnasta kopion itselleen, kukin mieleisensä ja antanut sille sitten käsitteellisen nimen; -seurakunta, kuka minkäkinlaisella etuliitteellä varustetun.

Näin ei kuitenkaan olla saatu aikaan muuta kuin ihmisteko.

Jumalan Seurakunta on kaikenaikaa elänyt omaa elämäänsä "ihmisteoista" riippumatta ja huolimatta.

Niin kuin voimme todeta, on Jumala koko ajan ollut omiensa keskellä riippumatta yksilöiden osallisuudesta järjestäytyneisiin yhteisöihin ja tai niihin sitoutumatta.

Jumala ei siis ole antanut kaapata Seurakuntaansa minkään organisaation haltuun.

Kirkkokunnat eivät ole Jumalan seurakunta, mutta kaikki Jumalan lapsen ovat.

tuomo-tp

Anonymous said...

Ajattelin vaan tästä paikallisseurakunnan rakentamisesta, että se on ainakin täällä Savukosken Hemmetin kylällä vähän ongelmallista. Kyllä se vähän ihmetystä herättäisi, jos täällä jotkut uskovaiset alkaisivat kokoontua esimerkiksi Näljängän perheen kodalla ja sanoisivat olevansa Jumalan seurakunta.

Täällä kun asuu kaksi ahdaskatseista lestadiolaisperhettä, jotka sanovat olevansa ainoita oikeita Jumalan lapsia. Ihan hyviä ja ystävällisiä ihmisiä muuten.

Sitten täällä asustelee jokunen lähes yhtä ahdaskatseinen helluntailainen, jotka eivät sano olevansa ainoita Jumalan lapsia, mutta jotka ajattelevat olevansa muita parempia ja oikeammassa. Ihan hyviä ja ahkeria ihmisiä muuten.

Lestadiolaisia ja helluntailaisia ei saa edes samoille kinkereille. Uskonnolliset kahleet vain kolisevat...

Loput Hemmetin asukkaista ovatkin sitten joko juoppoja luterilaisia tai työttömiä kommareita. Kylän viimeisessä keskiolutkuppilassa Kotikolossa on hyvä ja veljellinen yhteys - mitä nyt Lapin leuku joskus vilahtaa - mutta perkeleen kahleet kalisevat.

Uusilla lahkoilla - vanhat on jo nähty - tätä Hemmetin tilannetta ei paranneta.

Valoa ja vapautta tänne kaamoksen keskelle tarvitaan...Kuka sen tuo? Huutavan ääntä korpeen - jotain Lestadiuksen tai vanhojen helluntaisaarnamiesten tapaista.

Tulkoon Jumalan valtakunta pimeyteen! Seurakunta käsitteenä ei ole täällä uskottava - toisin kuin siellä etelän rintamailla.

Aslak2009 - pelastushelikopteri Hemmetissä

Anonymous said...

Aslakin pohjoisen ulottuvuuden tilannekuvaus on terävä ja kohtikäypä.

Kyllä kristittyjen yhteyden taso on valitettavan usein samalla tasolla kuin vanhan SKDL:n. Siellä oli hajanaisen kattojärjestön sisällä riiteleviä sosialisteja ja kommunisteja. Kyllähän se aatteen uskottavuus kärsi, kun toverit riitelivät ylevän punaisen aatteen sisällä kuin korpit mätänevällä poron raadolla sion suden kiertäessä kieli pitkällä.

Ei se täällä etelän rintamailla - termi johon Aslak kohteliaasti viittaa - tilanne seurakunnan yhtenäisyyden kannalta Hemmettiä parempi taida olla.

Itse asun täällä Viljalan kirkonkylällä Varsinais-Suomessa. Paikallisesta helluntaiseurakunnasta erosi riitojen seurauksena muutama vuosi sitten Elohiiri -niminen seurakunta. Johtajien väliset tulehtuneet välit ovat saastuttaneet viattomien seurakuntalaisten mieliä ja välejä.

Helluntailaiset odottavat kieli pitkällä, milloin Elohiiri romahtaa.Tähän toiveeseen on valoa näkyvissä. Elohiiri nimittäin rakensi suunnattoman toimintakeskuksen Vanhan Puimalan ja on alkanut rahoittaa toimintaansa kotipoltetun viinan myynnillä. Vanhan Puimalan ravintolan puolella voi ottaa kaatokännit ja siirtyä sitten seurakuntasalin puolelle ottamaan hengen drinkkejä ja pyytämään vapautusta viinan orjuudesta.

Nyttemmin Elohiiren johtajisto on ajautunut erimielisyyksiin. Riviseurakuntalaiset itkevät epätietoisina kuin avioerolapset. Ja kristittyjen yhteyden todistus senkun kasvaa...samaan aikaan kun helluntailaisten usko omaan oikeassa olemiseen vanhassa riidassa vahvistuu.

Yleisestikin täällä Viljalassa uskonnolliset yhteisöt ovat seisahtuneessa tilassa. Täällä hallitsee YIT (yhteiset innovatiiviset toimintamuodot)-mafia. Se määrittelee, mitkä yhteisöt ovat seurakuntia ja mitkä eivät.

Kristittyjen yhteyden huipentumana on vappuna Viljalan punaisella torilla järjestettävä kristittyjen yhteinen tilaisuus, jossa torvisoiton ja henkilökohtaisten todistuspuheenvuorojen lisäksi on vuoron perään jonkin YIT:hen kuuluvan seurakunnan edustajan vappupuhe.

Ei näihin tunnustuskuntapohjaisiin kuppikuntiin voi luottaa. Ne hajaantuvat ja jakautuvat hierarkisen johtajuusjärjestelmän kirouksessa seurakunnan johtajien ja muiden pamppujen erimielisyyksiin.

Kyllä Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, eikö vaan Aslak? Rakennetaan pienimuotoista yhteyttä oman paikkakunnan rivikristittyjen kanssa.

Eino, sukupuolenvaihdoseläkkeestä nauttiva EU-viljelijä Viljalasta

Anonymous said...

No voi sentään!

Tuli tuohon edellisen jutun titteliin painovirhe. Piti tietysti olla sukupolven eikä sukupuolenvaihdoseläkeläinen.

Rupesivat vanhauskoiset sukulaiset häpeissään soittelemaan...

Jälkimmäinenkin lienee tulevaisuudessa tosin mahdollista, mikäli luterilaisten piispojen alamäki jatkuu...

En tosin tiedä, miten luterilainen kirkko selviää siitä eläkepommista, joka kytee, jos kaikki naisten hepenissä tallaavat miespapit alkavat nauttia mainittua eläkettä.

Aslakille vielä sen verran, että kannattaa vaalia yhteyttä niihin Hemmetin lestadiolaisiin ja helluntailaisiin. Sitä kautta paikallinen seurakunta siellä vähitellen rakentuu ja alkaa voida paremmin...Sanoman uskottavuus paranee ja vaikutusala kasvaa!

Sinulla on siellä itse asiassa ovat auki hedelmälliseen työhön. Ne juopot luterilaiset ja työttömät kommarit ovat nimittäin usein lähempänä Jumalan valtakuntaa kuin korkeakirkolliset ja uskonnolliset lapsena hyvin rokotetut, konfirmoidut, kirkkohäillä vihityt, juhlapyhinä ehtoolliselle osallistuvat ja kirkollista hautaamista odottavat nimikristityt.

Eino