Virtasen joulusaunassa

Virtanen oli lämmittänyt joulusaunan ja he istua kököttelivät Poikolaisen kanssa lauteilla. Oli heitetty löylyä, ähkitty, vastottu ja taas uudestaan ähkitty. Oli käyty ulkona saunan kuistilla istuskelemassa ja nyt lauteilla mukava raukeus hiipi jäseniin. Siinä sitten olikin oiva tilaisuus jutella mielessä liikkuvia asioita näin veljien kesken.

- "Minusta tuntuu aina näin joulun tietämillä siltä kuin se Jeesus, johon muuten uskon olisikin hieman eri tyyppi kuin se, josta jouluna puhutaan." pohdiskeli Poikolainen pyyhkien hikeä kasvoiltaan.

- "Niinpä... kyllähän joulun viettoon liittyy niin paljon sellaista uskonnollisuutta, josta Raamatussa ei puhuta mitään." Virtanen myönteli itsekseen. Hän oli sulkenut silmänsä ja nojasi päätään saunan seinään ja nautti olostaan. Toisen autuaallinen olotila ei estänyt Poikolaista jatkamasta.

- "Meille tuli vähän suukopua siskon kanssa, kun se väitti, että joulun värit ovat punainen ja vihreä ja minä siihen, että missäs niin on sanottu? Sisko siihen, että perinteessä. Se vähän otti nokkiinsa ja piti minua jopa kristinuskon vastaisena." Poikolainen noin kuvaannollisesti puhuen heitti vettä kuumalle kiukaalle.

Virtanen puolestaan heitti vettä oikeasti kuumalle kiukaalle ja sai sekä kaverinsa että itsensä kyyristymään vihaisen kiukaan antaessa takaisin kuumat höyryt. Poikolainen ei moisesta lannistunut, vaan jatkoi:

- "Kaikkein paras juttu oli se, kun aamuteeveessä joku pappi selitti, että seimi se vasta kuvaa joulun sanomaa kaikkein parhaiten, koska seimi ei kuulemma vaadi mitään."

Virtanen naurahti ja valeli vettä päähänsä ja niskaansa. Sitten hän tokaisi:

- "Mutta oletkos koskaan miettinyt sitä, miten tällainen joulun vietto voi itse asiassa olla kaikkein pahin rokotus aitoa uskoa vastaan?"

- "Niin kyllähän tässä vähän sellaiseen ajatukseen on itse kukin kypsynyt..." Poikolainen mutisi itsekseen. Hikikarpalot valuivat solkenaan hänen pitkulaisesta nenänpäästään lauteille ja hän puhalteli koukussa olevien polviensa välistä ilmaa ulos.

- "Ajattelepas sitäkin, että eihän Jeesus edes oikeasti syntynyt tähän aikaan vuodesta..."

- "Eikö? No, milloinkas sitten?"

- "Ilmeisesti joskus syksymmällä, ehkä tuossa Israelin kansan lehtimajanjuhlan aikoihin."

- "No, oliskos se sitten parempi ruveta viettämään sitä juhlaa? Niin tai juutalaisten hanukkajuhlaa...? Sehän on sellainen valon juhla kuitenkin sekin. Päästäisiin pois tästä kaikesta länsimaisesta hapatuksesta ja kaupallisuudesta." Poikolainen oli selvästi saanut juonen päästä kiinni ja alkoi innostua.

Ikään kuin rauhoitellakseen veljeään Virtanen heitti lisää löylyä kiukaalle, mikä sai miehet taas painumaan kyyryyn.

- "Ei kannata lähteä sutta pakoon sillai, että tulee karhu vastaan. Eli ei se hyödytä mitään siirtyä uskonnollisuudesta toiseen. Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä meitä lähtemästä juutalaisuuteen, koska sillä tiellä on edessä vain Mooseksen lain entistä orjuuttavampi noudattaminen. Periaatteessa lopussa on kuolemantuomio, koska viime kädessä laki tuomitsee jokaisen kuolemaan, koska kukaan meistä ei kykene sitä lakia täyttämään."

Virtanen piti pienen tauon ja hörppäsi vettä kuparisesta kuupasta ennen kuin jatkoi:

- "Sitä paitsi Paavali kirjoittaa Kolossan uskoville, että ei pidä alistua kenenkään tuomitseviin vaatimuksiin joidenkin juhlien tai syömisten ja juomisten suhteen. Niissä kun ei koskaan ole sitä todellista juttua, vaan ne ovat vain ikään kuin varjokuvia todellisesta. Sen takia meilläkin syödään reilusti kinkkua jouluna ja muuta semmosta. Ei meitä ole kutsuttu noudattamaan juutalaisia tapoja tai olemaan sen enempää muutenkaan uskonnollisia, vaan tärkeintä on seurata Kristusta."

Miehet könysivät ähkien alas lauteilta ja siirtyivät takkahuoneen puolelle. Nautittiin kylmää juomaa ja jatkettiin juttua.

- "Ootkos muuten koskaan miettinyt sitä, että Raamatussa aidon seurakunnan vastakohtana ei olekaan mikään instituutio tai kirkkolaitos? Kristuksen morsiusseurakunnan vastakohtana on Raamatussa aina Babylon, joka edustaa aidosta uskosta luopunutta uskonnollisuutta, mutta myös tämän maailman kanssa naimisissa olevaa uskonnollisuutta."

Poikolainen mietti kuulemaansa ja oli hiljaa. Riitti siinä pureskeltavaa. Virtasella taas nämä asiat olivat niin mielessä ja jo aikoja siellä muhineita.

-"No, mitäs virkaa niillä kirkkokunnilla sitten on?" pohdiskeli Poikolainen enemmänkin itsekseen kuin keskusteluun osallistuen.

- "Hmm... hyvä kysymys. Mitähän virkaa niillä siis olisi? Tai kumpaan leiriin ne oikeasti kuuluisivatkaan, Kristuksen seurakuntaan vai Babyloniin?"

Virtasen retorista kysymystä seurasi hetken hiljaisuus. Poikolainen oli jo alun intoilun jälkeen sopeutunut kuulijan rooliin ja odotti, mitä tuleman piti. Virtanen joi lasinsa tyhjäksi ja sanoi sitten:

- "No, sanotaan näin, että näiden olemassaolevien kirkkokuntien piirissä on uskossaan sekä kuolleita että eläviä ihmisiä. Kuitenkaan mikään niistä ei edusta Jumalan valtakuntaa itsessään, vaikka niiden piirissä esiintyisikin Jumalan Hengen toimintaa. Uskovat jossain kirkkokunnassa kuuluvat siis oikeasti Kristuksen seurakuntaruumiiseen. Saman kirkon ei-uskovat jäsenet taas ovat osa sitä Baabelia, josta oli puhetta."

- "Entä miten sä perustelet tämän kaiken Raamatulla? Kai ymmärrät, että tuo tulkintasi pyyhkäisee olemattomiin ison osan virallista kirkkohistoriaa?" Poikolainen mietiskeli. Virtanen ei antanut sen häiritä itseään tippaakaan, vaan vastasi:

- "Vastaus löytyy helposti kun katsomme Raamatun ilmoitusta. Mistä näistä kolmesta Uusi testamentti ei puhu mitään: Kristuksen kaupunginlaajasta seurakunnasta, tunnustuskuntapohjaisesta seurakunnasta vai Kristuksen maailmanlaajasta seurakunnasta?"

Poikolainen mietti hetken ja vastasi sitten epäröimättä yhtään:

- "No siitä tunnustuskuntaseurakunnasta."

- "Aivan eli silloin meidän täytyy kysyä, että mitä siementä jokin kirkkokunta tai muu sellainen silloin kantaa mukanaan? Eli vaikka se olisikin syntynyt herätyksestä, niin kantaako se silti tuota Babylonin siementä itsessään? Kun se kasvaa täyteen mittaansa, niin käykö kuitenkin ilmi senkin kohdalla, että se edustaa enemmänkin sitä Babylonia, josta Ilmestyskirja puhuu? Sehän on sekin hyvin organisoitunut ja instituution kaltainen hierarkkinen systeemi..."

Virtanen lopetti tähän. Ajatteli Poikolaisen jo saaneen kyllikseen. Sitähän Poikolainen itsekin mutisi Virtasen kotitalon keittiöön astuessaan:

- "No, jopa olikin siinä joulusaunaa kerrakseen!"

Virtanen viittasi ystäväänsä istumaan vaimonsa laittamaan kahvipöytään ja vastasi lauhkeasti:

- "No, itsehän aloitit keskustelun... heh heh... Kuitenkin tätä omaa seurakuntaansa Kristus tänne tuli rakentamaan, ei mitään muuta."