Tradition ylösnousemus

Eräs säännöllisen lukemisen arvoinen blogi on Optaia, Näkyjä, näkymiä ja näkemyksiä

www.optasia.blogspot.com , jota pitää muuan ”Vesa, vastavirtaan uiva teologi”. 14.04.2008 päivätyssä postauksessa on hyvä kirjoitus aiheesta ”Ketä uskoa?”, jossa sanotaan mm. näin:

”Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat kasvaneet yhdessä traditiossa mutta ovat siirtyneet toiseen. On helppoa mennä tutun ja turvallisen joukon mukana, mutta asioita tulee pohdituksi ihan eri tavalla silloin, kun joutuu asettamaan kyseenalaiseksi oman traditionsa rakkaimmatkin tulkinnat.”

Kysymys traditiosta ja suhteestamme siihen on alati ajankohtainen, koska me olemme vajavaisia ihmisiä. Jumala, joka ei sitä ole, on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hänelle ei ole traditiota samassa merkityksessä kuin meille ajallisille ihmisille, vaan Hän on sen yläpuolella. Hän tekee alati uusia asioita, jotka kuitenkin ovat yhtä ja samaa jatkumoa kuin aiemminkin tehdyt.

Mutta meillä traditiomme on ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu, niin hyvässä kuin pahassakin. Se vaikuttaa ihmisten arkipäivän elämään ja ohjailee vahvasti heidän uskonelämäänsä. Kokonaisten liikkeiden ja etnisten ryhmien kohtalot ovat joskus sidottuja joihinkin traditioihin tai ne ovat niiden sitomia. Pahimmillaan traditio voi estää Jumalan luokse tulemisen, uskon uudistumisen ja hengellisen tai muun eteenpäin menemisen.

Vanhasta perinteestä poisoppiminen ja uloskasvaminen merkitsee aina kuolemista jollekin, mihin on uskonut, mitä on ollut ja millaiseksi on kuvitellut haluavansa tulla. Tämän voi todistaa jokainen, joka on kasvanut vanhan herätysliikkeen keskellä ja kokenut Hengen uudistuksen elämässään myöhemmin.

Kaikesta päätellen myös Uuden testamentin ajan hengellisen murroskauden Jeesuksen opetuslapset törmäsivät jopa hyvin kipeällä tavalla kysymykseen traditiosta ja miten siihen suhtautua. Pietarilta, Paavalilta ja kumppaneilta vaati rohkeutta jättää vanha ja orientoitua uuteen. Olisi ollut turvallisempaa jäädä entiseen, tuttuun ja turvalliseen, kuin lähteä liikkeelle Ristiinnaulitun pilkkaa kantaen.

Joku voi sanoa, että se oli silloin, kun Pyhä Henki vuodatettiin, kristillinen seurakunta syntyi ja uuden testamentin kaanon vahvistettiin. Kuitenkaan Jumala ei ole pysähtynyt, vaan Hän on edelleen liikkeellä. Aivan kuten Jeesus sanoi, että Hänen Isänsä tekee koko ajan työtään ja niin myös Hän. Pyhä Henki on vuodatettu koko ihmiskunnan ylle, mutta ei se siihen jäänyt. Jumala haluaa meidänkin olevan liikkeellä. Mikä ei edisty, se taantuu, on elämän Hengen laki.

Seurakunnan Herra haluaa omiensa elävän koko ajan – kautta seurakunnan historian – apostolisessa lähetystilanteessa, koska Hän itse tekee niin. Vasta kutsu Ylempiin Häihin antaa meille signaalin siitä, että työ on saatu päätökseen ja on juhlan aika.

Tällaiset apostoliset ihmiset ovat olosuhteiden pakosta rohkeita edelläkävijöitä, joilla ei ole mitään valmista mallia sen suhteen, miten heidän tulisi toimia tässä uudessa tilanteessa. Ainoa, johon he voivat luottaa ja turvata on Pyhän Hengen johto. Apostolien tekoja lukiessa tämä käy suorastaan liikuttavalla tavalla ilmi; opetuslapset olivat yksinkertaisen kuuliaisia Pyhän Hengen äänelle ja siinä oli kylliksi.

Sanoin tuossa edellä, että nämä uskovat olivat ”olosuhteiden pakosta rohkeita edelläkävijöitä”. Tämä on vain inhimillinen näkökulma traditiosta irrottautumiseen. Tosiasia on se, että Jumala irrottaa ihmiset traditioista, kun ne eivät enää palvele Häntä. Jeesus johtaa meidät siihen ja antaa meille jopa aseet käteen nousta noita linnoituksia vastaan. Pyhä Henki varustaa meidät tähän tradition linnakkeista ulosmurtautumiseen.

Vain tradition kuolemisen kautta voi tapahtua tradition ylösnousemus. Ellei perinteen vehnän jyvä putoa maahan ja yksinkertaisesti kuole ja lakkaa olemasta, niin se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Tosiasiassa vanhan tradition oikein ymmärtäminen ja Jumalan tahdon mukainen liittäminen uuteen ilmestykseen ja sen mukaiseen liikehdintään vaatii syvällistä Sanan ymmärrystä ja antautumista Kristukselle. Ennen kuin tämä voidaan saavuttaa – niin yksityisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla – täytyy tapahtua vanhalle kuoleminen. Uusi ei aukene muuten.