Back to the Roots...

Kotimaa-lehden verkkosivut kertovat 24.04.08 Kansanlähetyksen pitkäaikaisen työntekijän Jarmo Sormusen jättävän kirkkolaivan. Sitä kautta menevät myös luterilaisen kirkon pappeus ja Kansanlähetyksen työntekijyys. Sormunen itse perustelee päätöstään näin:

”Olemme nähneet viimeisten vuosien aikana Suomen kirkon luopuvan Raamatun sanasta monissa asioissa. Teologia on ajautunut kiihtyvällä vauhdilla yhä liberaalimpaan suuntaan. Kirkossamme pappi saa julkisesti kirjoittaa, opettaa, julistaa ja suosia sellaista, joka on avoimessa ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.”

Katso itse tarkemmin: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/

Niinpä, enkä edes kuvittele Sormusen olevan ainoa. Mielenkiintoista on se, että samaan aikaan kun tämän kaltainen hengellisen pääoman pako kirkosta – ja aikaa myöten myös muista perinteisistä instituutioista – yltyy, niin nämä samaiset viralliset, perinteiset instituutiot miettivät ”ollako vai eikö olla”-kuurupiiloa E4-hankkeen kanssa. Tämän kaltaiselle alasajolle ei luulisi olevan paras mahdollinen aika juuri nyt.

Tosin minun täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että suhtauduin alusta alkaen pessimistisesti E4-hankkeen mahdollisuuksiin Suomen hengellisessä kentässä. Ai miksikö? DNA:n takia. Jos kaverit, joilla on perinteinen järjestö- tai kirkkokuntatausta (eikä heillä ole mitään intressejä pois oppia siitä), niin he vain toistavat samaa kuviota edelleen. Eikö Jeesuskin sano, että se, mikä on lihasta syntynyt, se on liha. Uskon kyllä E4:n olleen alun perin Hengestä, mutta kävi niin kuin vanha sananlasku sanoi työväenaatteesta: ”hyvä aate, mutta herrat pilas sen”. Ehkä siitäkin tulisi aikaa myöten vain yksi byrokraattinen ohjelmatoimisto muiden joukossa?

Onnistuakseen ja ollakseen oikeasti jotain muuta kuin sarja palavereita, kalvopaketteja ja kampanjoita E4:n olisi pitänyt ottaa selvästi ilmestyksenomainen hajurako entiseen. Tämä olisi vaatinut enemmän kristillistä siviilirohkeutta kuin mitä nyt löytyi.

Mutta takaisin Sormuseen. Kotimaan verkkosivuilla oli muutama kommentti hänen eroonsa liittyen. Eräässä todettiin näin: ”Surullinen, mutta ilmeisen väistämätön tapahtuma. Parasta siunausta Sormusille, moni jää kaipaamaan Jarmon opetusta!”

Mitä siinä sanottiinkaan? Että ”moni jää kaipaamaan Jarmon opetusta”? Mitäs tämä nyt on; ei kai mies nyt omasta kutsumuksesta sentään ole luopumassa? Tämä paljastaa erään mielenkiintoisen yleisen olettamuksen, johon itsekin olen törmännyt tällaisia omantunnon ratkaisuja tehtyäni. Oletetaan ilman muuta, että kaveri, joka uskaltaa menetellä näin on luopumassa uskostaan – vaikka itse asiassa kyse on ihan päinvastaisesta asiasta.

Toinen vaihtoehto on se, että ajatellaan hänen menettävän myös kuulijansa eli opetuslapsensa (ts. ne, jotka tunnistavat paimenuuden ja opettajuuden hänessä ja ovat hänen seuraajiaan). Mutta eihän näin täydy käydä – ajatellaanpa vaikka Markku Koivistoa ja Nokia Missiota. Niin, ehkäpä Jarmokin löytää tiensä sinne, kuka tietää? Toivon ja uskon hänen kuitenkin pysyvän uskollisena omalle kutsumukselleen, jonka on antanut seurakunnan Herra Jeesus Kristus.

Lukekaapa itse Jarmon kotisivuilta: www.jarmosormunen.fi

Siellä hän esittää ytimeen meneviä kysymyksiä kirkon tilanteesta, joiden edessä paraskin korkeastioppinut yliopistoteologi (viidesläinenkin!) joutuu kiemurtelemaan vaivautuneesti. Siunausta Jarmolle!

Haluaisin niin nähdä tässäkin irtiotossa merkkejä sellaisesta raamatullisesta paluusta uskomme aidoille juurille, joka on Hänen Henkensä inspiroimaa. En malta olla tässä yhteydessä uudelleen mainostamatta hiljattain Jenkeissä ilmestynyttä Frank Violan ja George Barnan kirjaa ”Pagan Christianity?”. Kirja tutkailee aika lailla lahjomattomasti useita oman aikamme kristillisiä ”pyhiä lehmiä” ja niiden juuria: mistä ne ovat lähtöisin? Ei kai vain pakanuudesta? Se on stydiä kamaa – nimenomaan luettavaksi nykyisessä tilanteessamme. Speaking about gettin´ back to the roots.

Tilasin oman kappaleeni tuota opusta Suolakaupasta – kysy jos sieltä löytyisi vielä oma kappale Sinullekin! www.suolakauppa.com