TULEVAISUUS. NYT? (osa I)

”Satamassa seisova laiva on turvassa, mutta ei laivoja satamaa varten rakenneta.”

Olen näkevinäni, että Jumala on parhaillaan tekemässä jotain tyystin uutta eri puolilla maailmaa. Niin myös täällä Euroopassa. Postmoderni, jälkikristillinen Eurooppa näyttää luopuvan laajamittaisesti sitä aiemmin monoliittisen yksimielisyyden lailla hallinneesta institutionalisoituneesta kristinuskosta. Tämä ei välttämättä tarkoita, että eurooppalaiset ihmiset olisivat kääntämässä selkäänsä Jumalalle. Huomaa tämä! Monet heistä etsivät kyllä Jumalaa, totuutta ja yliluonnollista todellisuutta intohimoisesti. Mutta tätä länsimaista valtiollistettua, virallistettua ja poliittisesti korrektia kristinuskon muotoa vastaan tämä rehellisesti maallistuva ja pakanallistuva Eurooppa – ja Suomi siinä mukana – on jo tehokkaasti rokotettu.

En kuitenkaan usko siihen, että Jumalalla olisi vain yksi ainut formaatti, mihin Hän Henkensä vuodattaa. Ajattelen esim. kotisrk-mallia sellaisena kuin me sen nyt täällä Suomessa tunnemme. Jumala ei ole mitenkään yksipuolisesti sidottu siihenkään. Ehkä on myös niin, että yhden ainoan puhtaaksiviljellyn formaatin ylikorostaminen ruokkii kirkkokunnallistumiskehitystä. Näinhän on käynyt usein aiemminkin historiassa. Kaikilla kirkkokunnilla kun tuntuu olevan hallussaan yksi, rakas ja muista ”meidät” erottava totuuden sirpale, jonka varaan kaikki rakentuu (esim. vanhurskauttaminen uskon kautta, Pyhällä Hengellä täyttyminen, vapaaseurakuntamalli, uskovien kaste jne.). Eikö se silloin voi olla myös jonkun kotona kokoontuvan seurakunnan yksipuolinen (yli)korostaminen?

Uskon, että me tulemme tulevaisuudessa näkemään paljon erilaisia srk-malleja ja rakenteita, jotka ovat kulttuurissamme uusia ja joiden kautta Jumala tuoreella tavalla toimii. Nämä erilaiset tavat elää todeksi uskovien yhteyttä Kristuksessa tulevat varmaan enimmäkseen vaikuttamaan nykyisten kirkollisten rakenteiden ulkopuolella – tältä kehitys ainakin Suomessa tällä hetkellä näyttää! - mutta myös niiden sisäpuolella. (Niin, koska me muuten aiomme lähettää ensimmäiset lähetystyöntekijämme ev. lut. kirkon sisälle?)

Tämä meidän on rehellisesti myönnettävä. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä – niin myös tässä kohtaa. Hän toimii suvereenisti siellä, missä tahtoo. Vuodattihan Hän ensimmäisenä kristillisenä helluntainakin Henkensä juuri sen yhteisön päälle, joka vajaat pari kuukautta aikaisemmin oli hylännyt Hänet ja antanut roomalaisille ristiinnaulittavaksi. (Ks. tästä Apostolien tekojen toista lukua!)

Näemme historiasta lukuisia esimerkkejä siitä, miten virallisten rakenteiden sisäpuolella oleva Jumalan Hengen synnyttämä liike kykenee elämään ja kasvamaan, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos kutsu ja armoitus ovat hyvin linjassa yhteisölle tärkeän korostuksen kanssa, niin suolana vaikuttaminen voi jatkua pitkäänkin. Jos oma kutsu tai armoitus taas koetaan yhteisön taholta rakkaalle korostukselle vieraaksi, jopa yhteen sopimattomaksi, niin vaihtoehtoja ei juuri ole.

(Miten Jeesus tämän saman asian ilmaisikaan? ”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt. 23:13) Eli jos Sinulla on näky Herralta, mutta se ei sovi yhteen virallisten rakenteiden kanssa, niin viesti on selvä; täällä et näkyäsi voi toteuttaa, etkä voi sitä mennä ulkopuolellekaan tekemään!)

Kun tämä ”tietty raja” (mikä on vähän erilainen ja eri mittainen eri kirkkokunnissa) on saavutettu, eteen tulee ratkaiseva kysymys: muuttuako vai mukautua? Muuttuminen vie väistämättä kirkollisten rakenteiden ulkopuolelle. Mukautuminen merkitsee kuolemaa – ennemmin tai myöhemmin, sama se, mutta edessä on pystyyn kuoleminen, ellei lähdetä mukaan muutokseen.

Oletko muuten koskaan ajatellut sitä, että Raamatussa ei koskaan kehoteta meitä lähtemään pois maailmasta, mutta kylläkin pois vääristä uskonnollisista rakenteista? (Ks. 1.Kor. 4:9-10 ja 2.Kor. 5:17-18.) Tämä on ymmärrettävää siitä yksinkertaisesta syystä, että maailmassa meillä on missio. Uskonnollisessa järjestelmässä meillä taas on kuolema.

Oletko miettinyt, missä porukoissa Jeesus tänään kulkee? Mitä luulet? Onko Hänestä tullut kenties uskonnollinen virkamies vai onko Hän edelleenkin ”syömäri ja viininjuoja, publikaanien ja syntisten ystävä”? Jos sanomme Hänen tekevän uusia asioita Henkensä kautta, niin eiköhän siihen tarvita uudet ympyrät, uudet viinileilit uudelle viinille?

Entä missä porukoissa Sinä kuljet?