KESKUSTELUJA VIRTASEN KANSSA (osa II)

Tapasin Virtasen kristillisessä kirjakaupassa. Olin tapani mukaan pläräilemässä kommentaareja ja hartauskirjoja. Virtanen pyyhälsi kauppaan ja oli kovin kiireisen tuntuinen.

• No, rauhan tervehdys, veli hyvä! Aloitin minä. Mitä kuuluu? Oletko lukenut muuten tätä uusinta päivähartauskirjaa?

• Terve, terve. Täytyypä sanoa, etten ole ehtinyt... Virtanen pälyili raamattuhyllyyn päin.

• Mitä, etkö pidä siis tärkeänä kristillistä kirjallisuutta? Heitin puoliksi leikilläni – mutta totta toinen puoli.

• No, eihän se nyt ihan niinkään ole. Virtanen poimi hyllystä Uuden testamentin käännöksen ja alkoi tutkia sitä.

• Mutta kai veli nyt ymmärtää sen, että opetuslasten tekeminen on eräs seurakunnan päätehtävistä. Parhaiten se onnistuu kun on hyvät rakenteet eli relevantti sunnuntaikokous ja aktiiviset pienryhmät balanssissa... Niin, siitähän tässä toisessa kirjassa puhutaan. Näytin hänelle uusinta seurakuntatyöopasta.

• Juu, juu, ilman muuta... Virtanen vaikutti edelleen sekä poissaolevalta että kiireiseltä. Minua alkoi jo vähän ärsyttämään tuon maallikkoveljen penseys Jumalan valtakunnan asioita kohtaan.

• Tämä on ehdottomasti kirja, joka sinun tulisi lukea... jatkoin myyntipuhettani. Sivusilmällä näin kristillisen kirjakaupan omistajan myhäilevän tyytyväisen näköisenä. Huokaisin sisäänpäin; olin varmasti Hengen johdossa.

Virtanen käytti tätä hengellistä huokaustani häikäilemättä hyväkseen ja suuntasi kohti kassaa hyllystä poimimansa Uusi testamentti kädessään.

• Sori, nyt on kiire – olen menossa tapaamaan erästä poikani sählyjoukkueen jäsenen isää, joka on kiinnostunut uskonasioista ja sanoi haluavansa jutella kanssani... sori vaan.

Minä koin itseni vähän väärinymmärretyksi ja ehkä jopa loukkaantuneeksi Virtasen mokoman käytöksen takia. En ollut edes ehtinyt mainostaa hänelle oman seurakuntani evankelioimisseminaaria, joka liittyi ensi syksynä järjestettävään perinteiseen evankelioimiskampanjaan. Tämä kampanja taas oli olennainen osa koko maanlaajuista ohjelmaa, jossa lähestymistapa oli tyystin uusi ja vallankumouksellinen; sen avulla pyrittäisiin näet viemään evankeliumi jokaisen seurakuntalaisen lähiympäristöön, kuten työpaikoille, kouluihin, asuinalueille, harrastuksiin...