Opetuslapseuttamisesta

Luin päivän lehdestä erään lastenkodin johtajan 50-vuotishaastattelun. Koko juttu oli otsikoitu ”Esimies on alaistensa voimavara”. Tätä periaatetta haastateltava on pyrkinyt noudattamaan työssään ja elämässään.

Tätä lukiessani havahduin; ”hei, täähän vaikuttaa tutulta!” Sitten muistin juuri lukeneeni Matteuksen evankeliumista Jeesuksen sanat: ”se, joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne” (Matt. 23:11). Lukiessani lisää havahduin lisää. Viisikymppinen sosiaalikasvattajan koulutuksen saanut kaveri kertoo lainanneensa toisen tärkeän periaatteensa työssä ja esimiehenä joltain Nokian johtoryhmää sparranneelta kouluttajalta: ”hyvä johtaja hankkii itselleen viisaampia alaisia”.

Eräänlaista ”kivien puhetta” tämäkin...

Olin mietteissäni; ”missä ihmeessä tämä sama juttu on tullut vastikään eteeni?” Sitten muistin Jeesuksen keskustelun Häneen uskovien juutalaisten kanssa Johanneksen evankeliumin 5. luvussa. Siellä Jeesus puhuu siitä, miten ”Isä rakastaa Poikaa ja näyttää Hänelle kaikki, mitä Hän itse tekee ja Hän on näyttävä Hänelle suurempiajkin tekoja, kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh. 5:20).

Jeesuksen sanojen mukaan Hän tekee Poikana niitä asioita, joita Hän näkee Isän tekevän. Edelleen Isä näyttää Hänelle kaikki nämä jutut ja itse asiassa näyttää vielä suurempiakin asioita. Mieleen tulee mentoroiminen ja se, miten meidän on aikaa myöten oltava valmiit laskemaan mentoroitavamme ohitsemme – jopa ”oikealta ohi”, niin että tien piennar pölisee! Itse asiassa meidän jopa valmistettava ja varustettava hengellisiä opetuslapsiamme tähän.

On olemassa hyvä, hieman ilkikurinen sanonta siitä, miten me, vanhemmat uskovat, voimme itse asiassa tulla tukkeeksi pullonkaulassa; ”olen ollut jo yli 30 vuotta Herran tiellä”. Vastaus kuuluu; ”olisiko sitten jo aika Sinun siirtyä pois Herran tieltä?”

Opetuslapseuttamisessa ja mentoroinnissa on eräs tärkeimpiä mentorin muistettavia asioita se, että hänen tehtävänsä ei ole pyrkiä monistamaan itseään. Tästä seuraa degeneroituminen suoraan alenevassa polvessa. Meidän tehtävänämme on monistaa Kristus itse. Meidän on hankittava itsellemme seuraajia, jotka menevät meistä ohi. Ja perävalojen vilkkuessa meidän tehtävänämme on siunata heitä menemään ja tekemään suurempia tekoja, kuin mitä me teimme.