ISTUIN VAI ELÄMÄ?

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matt. 23:1-3)

Keitä olivat fariseukset ja kirjanoppineet?

He olivat olleet edellinen herätysliike, jonka keskellä ja jonka kautta Jumala oli parisen sataa vuotta aiemmin ilmestynyt. Sana ”fariseus” tarkoittaa eristäytynyttä. Tämän nimityksen he olivat saaneet uhkarohkealla ja kuolemaakin halvelsivalla erottautumisella oman aikansa valtakulttuurista, hellenismistä, joka arvoillaan, jumaluuksillaan ja tavoillaan uhkasi hukuttaa juutalaisen ilmestysuskonnon valtavirran kuohuihin.

Fariseus ei ollut Jeesuksen aikana pilkkanimi. Ketään ei haukuttu tuolla nimellä. Itse asiassa katsottiin tarkkaan kenen ihmisen ylle tuo nimi voitiin lausua. Se velvoitti paljoon, ei vain Mooseksen lain, vaan myös vanhinten perinnäissääntöjen pikkutarkkaan noudattamiseen.

Mitä Jeesus nyt sanoo fariseuksista, tästä edellisestä herätysliikkeestä, joiden edustajista oli valikoitunut Jumalan Israelin uskonnollisia johtomiehiä? Jeesus sanoo, että he edustavat kyllä korkeinta uskonnollista auktoriteettia Israelissa. He siis istuvat Mooseksen istuimella. Tämän tähden kaikki se, mitä he saarnaavat ja opettavat on hyvä ottaa huomioon ja noudattaa sitä. Heidän opissaan ei siis ollut mitään vikaa, eikä moitteen sijaa.

Kuitenkin jotain hyvin oleellista puuttui heiltä ja heidän sananpalvelustoimestaan. Se oli oikeat teot. Sanoja oli paljon, opetusta tarjolla runsaasti, mutta hyvin vähän käytäntöön sovellettavaa. Tai jos tekoja olikin, ne olivat vääriä, eivätkä ne olleet linjassa opetuksen kanssa.

Jeesuksen oma esimerkki oli toisenlainen. Hän sanoo, ettei Hän itsekään voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, sen Hänkin tekee. Tämän Jeesuksen periaatteen mukaan sitä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

Edelleen Jeesus sanoo, että Isä rakastaa Poikaa ja näin ollen näyttää Hänelle kaikki, mitä Hän itse tekee. Tämä on kaiken opettamisen ja vaikuttamisen pyhä periaate. Hän on jopa valmis näyttämään Hänelle suurempiakin tekoja kuin nämä, niin että muut ihmettelevät tätä. Jeesus kiteyttää koko jutun tähän periaateeseen; ”Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” (Ks. Joh. 5:19-21.)

Huomasitko mitä Jeesus sanoi? ”Niinkuin Isä... niin myös Poika.” Jeesus tarkoittaa myös sitä, että tällä tavoin on tarkoitus tehdä opetuslapsia Jumalan valtakunnassa. Tämä erosi fariseusten ja kirjanoppineiden tavasta opettaa, joilla oli ”Mooseksen istuin” eli saarnapönttö arvovaltansa perustana. Kyseessä oli vahvasti asemaan perustuva johtajuus. Toisekseen heillä oli teoriassa oikea oppi, johon ei Jeesuksellakaan ollut mitään huomauttamista.

Jotain kuitenkin siis puuttui ja se oli Jeesuksen malli tehdä opetuslapsia oman elämän esimerkin kautta. Sama ongelma pätee mihin hyvänsä uskonnolliseen yhteisöön, joka asettaa pääpainon uskon ja opin ulkokohtaiselle tunnustamiselle ja seuraamiselle. Tämä synnyttää aina samanlaisia seuraajia. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha. ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3:6)

Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille ovat koska tahansa siirrettävissä omaan aikaamme – valitettavasti. Onneksi myös Jeesuksen esimerkin seuraaminen opetuslapseuttamisessa on yhtä hyvin koska tahansa toteutettavissa omanakin aikanamme.