KESKUSTELUJA VIRTASEN KANSSA (OSA V)

Virtanen oli pitkästä aikaa käymässä entisessä seurakunnassaan ja sattui paikalle kun johtava pastori, keski-ikäinen mies esitteli seurakunnan tavoitteita seuraavalle vuodelle:

• Jatkossa tulemme tässä seurakunnassa panostamaan entistä enemmän yleiseen viihtyvyyteen saavuttaaksemme paremmin kotikaupunkimme ihmisiä. Ensimmäinen asia on valaistus. Johtava pastori piti pienen tauon ja silmäili hymyillen seurakuntaansa, joka innolla odotti jatkoa.

• Valaistuksella on syvällinen vaikutus ihmisten mielialoihin. Esimerkiksi Rick Warren on sitä mieltä, että meidän tulisi vetää verhot pois ikkunoiden edestä ja päästää kirkas luonnonvalo sisään.

Seurakuntalaiset katselivat toisiaan hieman epätietoisina ja alkoivat sitten varovaisesti nyökytellä päätään myöntymyksen merkiksi. Johtava pastori jatkoi:

• Ääni on seuraava tärkeä elementti. Investoimme parhaaseen mahdolliseen äänentoistolaitteistoon! Vaikka puhe olisi kuinka vakuuttavaa, sillä ei ole vaikutusta, ellei se tule kuulluksi. Eikä mikään tuhoa pyhää hetkeä yhtä nopeasti kuin äänekäs vinkuva kiertäminen. Langattoman mikrofonin käyttö on suositeltavaa, koska liikkuminen puheen aikana ylläpitää ihmisten tarkkaavaisuutta.

Seurakuntalaiset hymisivät tyytyväisinä. Tätä on odotettu, on aika jo siirtyä 21. vuosisadalle.

• Sitten istuimet. Sekä istuimien mukavuus, että niiden sijoittelu vaikuttavat dramaattisesti tunnelmaan. Mieli voi ottaa vastaan vain niin paljon kuin istuin sietää. Epämukavat penkit ovat paholaisen rakastama keino viedä huomio pois olennaisesta. Lisäksi lämpötila; liian kylmä tai kuuma lämpötila voi pilata jumalanpalveluksen muutamassaa minuutissa. Ihmiset lakkaavat ottamasta osaa ja toivovat tilaisuuden pian päättyvän.

Johtava pastori huomasi saaneensa hyvän otteen kuulijoistaan ja seurakuntaväki huokailikin jo ihastuksissaan. Tätä näkyä oli kaivattu! Muutama ”aamen”-huudahdus irtosi muuten arvokkaasta seurakuntaväestä.

- Entä puhdas, turvallinen lastenhuone? Jos haluat saavuttaa nuoria perheitä, täytyy rukoushuoneessa olla turvallinen ja puhdas lastenhuone. Ei siivousvälineitä yms. nurkassa. Lelujen tulisi myös olla ehjiä ja puhtaita!

Seurasi muutamia hajanaisia kätten taputuksia ja lisää päiden nyökyttelyjä. Virtanen tuijotti ympäristöään ihmeissään, tai oikeammin epäuskoissaan.

- Puhtaat wc-tilat viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Vierailijat voivat unohtaa saarnani, mutta muistikuva epäpuhtaiden wc-tilojen tuoksusta pysyy … ja pysyy … ja pysyy. Wc-tilojen laatu kertoo näet paljon seurakunnan moraalista.

• Aamen, aamen! kajautti vanhimmiston puheenjohtaja aivan kuin ei enää olisi voinut pidätellä intoaan Jumalan valtakunnan työn hyväksi. Virtanen ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli johtavan pastorin jatkavan:

• Nämä ovat seurakuntamme toiminnan tärkeitä painopistealueita tulevaisuudessa. Ne edellyttävät meiltä jokaiselta panostusta niin taloudellisesti kuin ajallisestikin, alatin niin tärkeää rukousta unohtamatta.

Virtanen ei enää voinut hillitä itseään kauempaa, vaan nousi ylös ja kysyi:

• Mielenkiintoisia huomioita ja sinänsä tärkeitä juttuja, mutta nämäkö ovat sitten niitä asioita, joilla tämä kaupunki voitetaan Kristukselle?

Virtasen kommentti herätti supinaa seurakuntalaisissa ja lievää ärtymystä vanhimmiston ja palkattujen työntekijöiden joukossa. Virtanen kuuli jopa sivukorvallaan seurakuntalaisten supinan keskeltä sanat ”...keisarin uudet vaatteet...”. Nähdessään tilanteen olevan vaarassa luisua käsistä, vanhimmiston puheenjohtaja ponnahti terhakkaasti jaloilleen ja heitti vastakysymyksen:

• Ja mitähän asioita herra Virtanen suvaitsee pitää tärkeämpinä? Vanhimmisto ja työntekijät ovat kuitenkin pohtineet asioita pitkään, olleet koulutuksessa ja rukoilleetkin näiden hankkeiden puolesta...

Virtanen huomasi johtavan pastorin hieman epäröivän kuullessaan vanhimmiston puheenjohtajan äänessä lievän kiivastumisen merkkejä. Niinpä Virtanen vastasi mahdollisimman rauhallisesti:

• Niin, hyvät työntekijät ja vanhimmiston jäsenet, tarkoitukseni ei ole mollata tehtyä työtä, mutta ajattelin vain sellaisten asioiden merkitystä, kuten keskinäinen tilivelvollisuus, hengellisen vanhemmuuden toteutuminen tämän väen keskuudessa, uusien uskovien opetuslapseuttaminen, oma johtajuuskäsityksemme, onko se tiukan hierarkkinen vai kollektiivinen ja valtuuttava, tavallisen seurakuntalaisen uskon näkyminen arkielämässä, näyn kysyminen Jumalalta...

Johtava pastori oli saanut taas itsensä hallintaan ja päätti ottaa hallintaansa myös tilanteen:

- En ymmärrä veli Virtasen kärjekkyyttä asettaa näitä asioita vastakkain. Ei noita sovi laiminlyödä, eikä näitä toisiakaan sikseen jättää. Mutta siirrytäänpä nyt hieman valoisampiin tunnelmiin ja kuunnellaan lauluesitys, johon voimme kaikki yhtyä mukaan...