Tulevaisuudesta, arvoista ja ratkaisuista

Eilisessä TV1:n Ykkösaamussa oli vieraana Timo Soini. Hän ilmoitti, kuten monet jo ennakoivatkin, lähtevänsä mukaan presidenttikisaan. Eräänä syynä tähän oli kuulemma se, ettei koko vaalikamppailu muistuttaisi nyt ihan kokonaan Jurassic Parkia tai Spacecowboys-leffaa, kun mukana ähinässä on sellaisia politiikan historian dinosauruksia, kuin Paavot Väyrynen ja Lipponen ja Sauli Niinistö. Vakavasti puhuen Soini kuitenkin totesi syynä olevan sen, että vaikka presidentin tehtäviin kuuluvat lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikka, niin nyt joudutaan keskustelemaan kaikista Suomen tulevaisuuteen liittyvistä asioista.

Soinin lausumassa pääpointti on tässä: - Nyt on tulossa Suomen suurin arvokeskustelu. Siinä tulevat esille kaikki ajankohtaiset asiat. Myös ne teemat, jotka eivät suoraan kuulu presidentin tehtäviin.


Näin profeetallisen kristinuskon näkökulmasta voidaan tämä Soinin näkemys vahvistaa. Edessä tulevat olemaan Suomen itsenäisyyden historian ratkaisevimmat arvokeskustelut. Itse asiassa ne ovat jo nyt parhaillaan meneillään. Osittain ne ovat jo käytykin, minkä näemme kirkon viimeaikaisesta arvokeskustelusta ja ratkaisuista, joita se on poikinut. Tilanne kirkon sisällä kuohuu koko ajan ja on tavallaan pienoiskoossa kuva kuohunnasta koko kansassa. Tosin ratkaisut ja suunta ovat kirkon sisällä aivan eri suuntaiset kuin maassa noin muuten. Siinä, missä seurakuntavaaleissa liberaali siipi vyörytti itselleen paremmat asemat vaikuttaa kirkossa oman moniarvoisuutensa puolesta, siinä viime kevään eduskuntavaaleissa arvokonservatismi otti selkävoiton punavihreästä vasemmistoliberalismista. Mitä tämä poikii kirkon sisällä jatkossa, jää nähtäväksi. Politiikassa se synnytti paniikkireaktion vanhan poliittisen eliitin taholta, minkä seurauksena paketoitiin pakolla Kataisen sixpackhallitus ja samanaikaisesti aloitettiin ennen näkemätön perussuomalaisiin kohdistunut mustamaalauskampanja.

Soini on oikeassa siinä, että "myös ne teemat, jotka eivät suoraan kuulu presidentin tehtäviin" nousevat nyt keskusteltaviksi. Tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että vaikka maamme pitkäaikaiseen poliittiseen liturgiaan kuuluu aina ja joka paikassa todeta, miten ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat presidentin toimenkuvaan, niin presidentti kuitenkin on ensisijaisesti koettu maan henkiseksi isäksi/äidiksi. Presidentti on ensisijaisesti arvojohtaja ja tämä suuntaus on vain (yli)korostunut siitä lähtien, kun mentiin EU:in.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Tarja Halonen. On vaikea kuvitella toista henkilöä maassamme, joka viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana olisi niin vahvasti vaikuttanut homomyönteisyyden kasvuun - ehkä joitain kirkonmiehiä tai -naisia lukuunottamatta. Halonen jos kuka on ollut arvojohtaja ja vain sitä. Asioihin reagoimisellaan tai reagoimattomuudellaan hän on selvästi johtanut asioita tiettyyn suuntaan. Se, mikä tekee asiasta niin vaarallisen, on se että hänen arvonsa ovat monissa kysymyksissä syvästi ristiriidassa Raamatusta nousevien kristillisten arvojen kanssa, mistä ei varmasti kenelläkään ole epäselvyyttä. Voimme vain kuvitella, miten kehitys olisi ollut toisenlaista, jos Sauli Niinistö tai Timo Soini olisi voittanut edelliset presidentinvaalit.

Nyt, mikäli Soinia on siis uskominen, on revanssin paikka. Suuret arvokeskustelut maamme tulevasta suunnasta ovat käsillä. Hengellisesti puhuen on selvää, että näkymättömässä maailmassa esiintyy suurta mielenkiintoa maamme (ja koko maanosamme) tilannetta kohtaan juuri nyt. Erityisesti siksi kaikkien kristittyjen esirukoukset ovat nyt enemmän kuin tarpeen. Ratkaisut, joita nyt ollaan tekemässä viittaavat suuntaa kauas tulevaisuuteen:

• suhde Israeliin Jumalan omaisuuskansana ja sen oikeuteen saada elää rauhassa ja turvassa, 
• suhtautuminen Raamatussa ilmoitettuun Jumalan lakiin ja siltä pohjalta nouseviin kristillisiin arvoihin, joiden pohjalle koko yhteiskuntamme alunperin oli rakennettu, 
• mutta myös suhde valheelliseen ja epädemokraattiseen Euroopan Unioniin, joka sekavien rahaliittovaiheiden jälkeen tulee mitä todennäköisemmin - ehkä parin rankan pohjakosketuksen kautta - johtamaan liittovaltioon. 

Mitä tämän jälkeen tapahtuu maanosamme kohdalla onkin sitten jo toinen juttu. En nimittäin ollenkaan epäröi sanoa ääneen sitä, että pahin tulevaisuuden skenaario EU:n kohdalla edelleen on muotoutuminen antikristilliseksi totalitarismiksi sanan varsinaisessa, raamatullisessa merkityksessä.

Itselläni on viime aikoina entistä useammin tullut mieleen ajatus jonkinlaisen tulevaisuussymposiumin järjestämisestä. Nyt jos koskaan meidän tulisi katsella ympärillemme, luoda katseemme Jumalan ilmoitukseen Raamatussa ja kysellä toisiltamme: "vartija, mikä hetki yöstä on?" Meidän olisi tarkkaan mietittävä, mitä ovat nyt ne asiat, joita haluamme edistää, kylvää ihmisten mieliin ja kasvattaa täyteen mittaansa. Tämän työstäminen porukalla, rukouksessa, vuorovaikutuksessa toinen toistemme ja Jumalan Hengen kanssa on äärimmäisen ajankohtaista, koska ne asiat, joita nyt kylvämme (so. teemme, elämme todeksi ja vaikutamme) joka tapauksessa kantavat hedelmää tulevaisuudessa.