Minusta näyttää siltä, kuin suurin osa kristittyjen yhteydestä perustuisi tälle väärän rauhan valheelliselle perustalle. Erityisen totta tämä on tänä jälkimodernina aikana, jolloin kaikki oppi on pahasta ja kaikki on suhteellista kristinopin perusteesienkin kohdalla.
Kaste on kuuma aihe ja edelleen äärimmäisen ajankohtainen. Kaste on opetuslapseuttamisen avaintekijä: meitä käsketään tekemään opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Syy, miksi sielunvihollinen on niin kiinnostunut vaikuttamaan harhaanjohtavasti juuri kasteasiaan, on se, että kun tässä onnistutaan, niin kaikki muu, mikä tämän jälkeen rakennetaan, rakennetaan joko vinoon tai heikolle pohjalle.
Neil Cole kertoo aloittaneensa viimeisten kymmenen vuoden aikana useita seurakuntia. Hänen mielestään mikään seurakunta ei tunnu oikein seurakunnalta ennen kuin sen piirissä on kastettu ensimmäiset uudet opetuslapset.
Kirkkohistorian valossa näyttää siltä, kuin kasteen takia on henkensä menettänyt enemmän ihmisiä kuin minkään muun yksittäisen uskonkappaleen takia. Sellaiset uskonsankarit kuin Luther, Calvin ja Zwingli antoivat kuoliaaksi upottaa tai muuten telottaa ihmisiä, joilla oli sama usko, mutta eri kastenäkemys. Yhtä lailla niin David Pawson kuin Colekin kertovat muslimimaailmassa esiintyvän suurta mielenkiintoa Jeesusta kohtaan muuten, mutta kasteasia on monelle kirjaimellisesti naula arkkuun. Kun siitä aletaan puhua, monet valtaa pelko. Kasteella on valtava voimalataus Hengen maailmoissa. Itsekin olen törmännyt siihen, miten jopa uskovat vanhemmat saattavat hylätä lapsensa näiden epäraamatulliseksi kokemansa kastenäkemyksen takia. Surkuhupaisinta ovat olleet ne tilanteet, jossa taloyhtiön saunaillassa naapurit kaljapäissään suureen ääneen arvostelevat uskovia vanhempia, jotka eivät anna kastaa lastaan. Kasteasia on myrkkyä ihmisen luontaiselle uskonnollisuudelle.
Toisaalta on hyvä huomata, että Jeesuksen seuraamisella on tänäkin päivänä hintansa ja kasteasia on varmin tae siitä tänäänkin.
Oma hengellinen isäni antoi minulle nuoruudessani hyvän neuvon selvyyden saamiseksi kasteasiassa: älä lue ainuttakaan kastetta käsittelevää kirjaa, vaan lue sensijaan kaikki UT:n kasteesta puhuvat kohdat läpi ajatuksella ja rukoillen ja tee päätöksesi tältä pohjalta. Tämän jälkeen tekemäsi päätös on sinun omasi, eikä kukaan voi riistää sitä sinulta.
Lisäksi hän antoi pienen vinkin Raamatun alkukielen suhteen: ota selvää, mitä se UT:n kreikan verbi baptidzoo, joka meillä on käännetty "kastaa", todellisuudessa merkitsee?
3 comments:
Hyvän ohjeen olet saanut. Oma äitini kysyi minulta, että olenko miettinyt kastetta, kun olin olut uskossa vasta vähän aikaa. En ollut, mutta kävin myös vain läpi Raamatun paikat ja ei siinä hirveästi ihmettelemistä jäänyt, miten pitäisi toimia.
Jälkeenpäin vain olen miettinyt, että miksi siitä on kirjojakin pitänyt kirjoittaa, kun voi mennä suoraan alkulähteelle.
Sellaista asiaa kuin "pelkkä Raamattu" ei taida tosielämässä kuitenkaan olla olemassakaan. Joku traditio ei tätä näkökohtaa toki ymmärrä alkuunkaan. Mutta joskus tulee mieleen, että joku toinen traditio ymmärtää asian kyllä, mutta laskeekin sen varaan, että kuulijakunta ei ehkä sittenkään, ainakaan kokonaisuutena, ymmärrä. Aika reilua? nim. "Elämä on"
Ymmärrän nimimerkki "Elämä on":in pointin kyllä, mutta kysyn: emmekö luota Pyhään Henkeen, joka on inspiroinut Sanan (2.Tim. 3:16), johdattaa meidät kaikkeen totuuteen (Joh. 14:17, 26 ja 16:13) ja voi siis mennen tullen puhua yli ja ohi tradition.
Eli ei pelkkä traditio ohjaa Raamatun tulkintaamme. Pyhä Henki kirkastaa Sanaa ja saattaa ihmiset toimimaan traditiosta poiikkeavalla tavalla, kuten esim. Pietari mennessään Korneliuksen taloon julistamaan pakanoille evankeliumia Kristuksesta (apt. 10.).
Kumpaan luotamme, kumpaa haluamme seurata?
Post a Comment