Muuttuva maailmankuva ja eskatologian haasteet

"Talouskriisin alta paljastuu uusi maailmanjärjestys", kirjoittaa päätoimittaja Teija Tiilikainen Ulkopolitiikka-lehden viimeisimmässä numerossa 3/2011. Hänen mukaansa globaali maailmanjärjestys on ollut muutoksen kourissa jo parisenkymmentä vuotta eli siis alkaen lähihistoriamme suurimmasta murroksesta maailmanpolitiikassa: Neuvostoliiton romahtaminen,  itäblokin hajoaminen ja koko kylmän sodan aikaisen kaksinapaisen maailmanjärjestyksen loppuminen.

Tilalle tuli 90-luvun alussa George Bush Seniorin lanseeraama käsite uusi maailmanjärjestys (New World Order), jonka ensihedelminä koko maailma sai nauttia uudesta sodasta Lähi-Idässä (USA & co vs. Saddam Husseinin Irak) ja Suomi taloudellisesta lamasta, jollaista vastaavaa kohti saatamme hyvinkin nyt olla matkalla. Niinpä Tiilikaisenkin mukaan ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, millaisiin uomiin maailma tästä eteenpäin asettuu. Kirkon profeetallisuuden olemattomuuden hyvin tietäen, se ei varsinkaan kirkossa ole kuulutettu. Länsimaissa kun ollaan nyt laajamittaisesti siirrytty jälkikristilliseen aikaan, jossa "kristinuskon vetovoima on katoamassa". Eniten tämä rassaa perinteisiä kirkkoja.


Se, mikä Tiilikaisen mukaan kuitenkin on varmaa, on se, että Eurooppa ei enää mitenkään ole järjestelmän polttopisteessä. Uusi maailmanjärjestys rakentuu USA:n ja Kiinan välisen valta-akselin ympärille. Perinteisen eskatologisen tulkinnan Eurooppa-keskeisyys (jossa antikristuksen valtakunta sijaitsee Euroopassa, muinaisen Rooman alueella) haastetaan siis uudella globaalilla näkemyksellä. Aasian ja Tyynenmeren alueesta tulee globaalin valtadynamiikan kannalta keskeinen alue. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että nousevan talouden ohella kristinusko - ilman länsimaista kulttuurista kuorrutetta - on vahvasti nousussa Kiinassa. Mitä tämä poikii tulevaisuudessa? Kiinalaisia lähetystyöntekijöitä olen minäkin täällä kylmässä Pohjolassa tavannut, mutta näemmekö jatkossa esim. kiinalaisia yritysjohtajia, joilla on vakaat kristilliset arvot?

Joka tapauksessa tässä prosessissa Eurooppa jää väistämättä taka-alalle. USA kyllä toivoo Euroopalta tukea omille suurvaltapoliittisille tavoitteilleen "historiallisen arvoyhteyden nimissä". USA:han on Euroopan pienestä versosta kasvanut suuri puu, jonka juuret ovat vanhan mantereen perinteisessä juutalais-kristillisessä ja hellenistisessä sivistyksessä ja perimässä. Toisaalta 1990-luvun alun suurten mullistusten jälkeen USA on entistä vähemmän panostanut vanhan mantereen vakauteen.

Yhdysvaltalainen politiikan tutkija Daniel Hamilton toteaa UP-lehdelle, että "myös transatlanttisten suhteiden painopiste on väistämättä siirtynyt Euroopan ulkopuolelle". Hamiltonin johtama Center for Transatlantic Relations on laatinut neljä skenaariota USA:n ja Euroopan tulevaisuudesta. Skenaariot on laadittu Suomen ulkoministeriön aloitteesta ja ne julkistetaan tänä syksynä. Niiden nimet taas on otettu eurooppalaisia kulttuuriarvoja kunnioittaen Beatlesin tai Paul McCartneyn biiseistä.


Hello, Goodbye

Vuonna 2020 USA on vetäytynyt maailmanpoliisin tehtävästään ja valikoi huomattavasti tarkemmin, mihin konflikteihin se osallistuu. Syynä on katastrofaalinen tilanne kotimaan taloudessa. Republikaanien oikeistosiipeä edustava teekutsuliike on liittoutunut demokraattien vasemmistosiiven kanssa, Yhdessä ne vaativat presidentti Thomas Jeffersonin (k. 1826) hengessä, että USA:n tehtävänä on näyttää muille maille esimerkkiä, ei puuttua niiden asioihin.

"Mitä Euroopan kannalta merkitsisi, jos USA vetäisi kaikki joukkonsa Euroopasta, Irakista ja Afganistanista ja pitäisi vain rajatun vahvuuden Hormuzin salmessa? Tarvitaanko USA:a edelleen konfliktinratkaisuun?" Daniel Hamilton kysyy.


Live and Let Die

Euroalue on hajonnut ja sen mukana suurin osa EU:sta. Jäljelle on jäänyt pieni ydinjoukko maita, jotka ovat edenneet syvemmälle integraatioon ja perustaneet uuden yhteisen valuutan, euromarkan. Mukana ovat Saksa, Ranska, Britannia, Benelux-maat ja Pohjoismaat. Eteläinen periferia vaeltelee omilla teillään, koska muu Eurooppa ei ollut halukas pitämään sitä pinnalla solidaarisuuden hengessä.

"USA todennäköisesti loitontuisi tällä tavalla hajonneesta Euroopasta", kommentoi Hamilton.


With a Little Help from My Friends

Yhdysvallat ja Eurooppa kamppailevat edelleen omien talousongelmiensa kanssa. Sillä aikaa muu maailm,a on noussut. Kiinalaiset vaativat G-20-ryhmässä globaaliin hallintoon uusia sääntöjä: täydellistä puuttumattomuutta maiden sisäisiin asioihin, suojeluvastuun periaatteen hylkäämistä sekä valtion auktoriteetin tunnustamista vapaiden markkinoiden sijaan.

"USA ja EU perustaisivat kenties yhteisen transatlanttisen markkinapaikan omien normiensa suojaamiseksi, mutta on epäselvää, onnistuisivatko ne siinä."


Come Together


On perustettu uusi Atlantin alueen maiden verkosto, jolla on eteläafrikkalainen pääsihteeri. Hän lähettää järjestön brasilialaiselle puheenjohtajalle muistion, jossa suositellaan verkoston lähentymistä USA:n ja EU:n kanssa. Atlantin alueen neljä mannerta muodostavat liittouman.

"Globalisaatiossa ei ole kyse vain Tyynenmeren alueesta. Ihmisten, energian ja palveluiden vaihto on Atlantin alueella jo nyt suurempaa kuin Tyynellämerellä, ja trendi jatkuu."


Muutama oma kommentti


Muutama asia, minkä tällaisten skenaarioiden tekijät näyttävät kuitenkin unohtavan, on ensinnäkin Israel ja sen asema ja rooli Jumalan maailmansuunnitelmassa. Israel ja suhde siihen säätelee edelleen kansojen kohtaloita. Siksi Lähi-idän problematiikka on edelleenkin äärimmäisen ajankohtainen. Islam sinänsä ei ole ongelma, vaan sen kristinuskon ja juutalaisuuden vastaisuus. Ei kannata olla sinisilmäinen tässä suhteessa: se edustaa tässä tilanteessa yhtä räikeää antikristillisyyden muotoa.

Lisäksi emme saa unohtaa, että, Lutheria lainaten, "Jumalan laki on elämän oma laki". Kuka ikinä tämän tosiasian unohtaa ja sivuuttaa Raamatussa ilmoitetun Jumalan lain ja sen myötä luopuu kristillisestä arvopohjasta, tuottaa sekä itselleen että jälkeläisilleen ja sitä kautta koko edustamalleen sivilisaatiolle rappion, turmion ja Jumalan tuomion. Arvot merkitsevät enemmän kuin pelkät poliittiset, taloudelliset tai sotilaalliset faktat, koska niiden pohjalta määräytyy elinvoimamme ja kykymme tuottaa, viljellä ja varjella elämää.

Kuitenkin enemmän kuin tällaisia skenaarioita, joiden tarpeellisuutta tai mielenkiintoisuutta en sinänsä kiellä, tarvitsemme profeetallista näkemystä vallitsevaan tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Kuitenkaan emme saa unohtaa asianmukaisesti koetella kaikkea eteemme tulevaa profeetallista ilmoitusta.

Nyt joku Danielin kaltainen hahmo - profeetta ja valtiomies - jossain suurvallan johtotehtävissä olisi kova sana.