Mielenkiintoinen kysymys

Veljeni Mikko otti eräässä kommentissaan esille mielenkiintoisen näkökulman evankeliumin julistukseen. Näkökulma on samalla kertaa ajankohtainen ja raamatullinen (mikä ei hämmästytä minua). Se liittyy aiempaan (ja edelleen käytävään) keskusteluun istuttamisesta. Kun jotain istutetaan, niin jotain joudutaan ensin kitkemään pois.

Mikon mukaan Paavali Paavali ei Apostolien tekojen mukaan niinkään puhu Jumalan rakkaudesta yms. pakanoille, vaan kääntymisestä pois epäjumalista elävän Jumalan tykö. Tätähän ei meillä juurikaan tehdä, vaan Jumalasta puhutaan vain ja ainoastaan hyvänä ja rakkaudellisena Taivaan Isinä, joka lopulta päästää kaikki taivaaseen - nekin, jotka eivät sinne haluaisi. (Ks. tästä muuten hyvä postaus Mikon blogista.)

Onhan Jumalamme toki tätäkin, mutta se ei ole koko totuus Hänestä. Hän on myös pyhä ja kiivas Jumala. Hän on kuluttavainen tuli. Hän on Tuomari, jonka pyhien kasvojen näkemistä maa ja taivas pakenevat. Tätä puolta Hänestä meidän tulee nostaa entistä enemmän esille tänä moniarvoisuuden ja kaiken suhteellistamisen aikana. Muuten syyllistymme Jumalan todellisen olemuksen vääristämiseen ja evankeliumin vesittämiseen.

Mikko kirjoittaa: "Meidän täytyy kysyä mitkä ovat meidän/ suomalaisten epäjumalat ja jatkuvasti kutsua meitä niistä pois elävän Jumalan Kristuksen luokse? Useimmille meille (lue: minulle) on helppo puhua muille Jumalasta ja Kristuksesta mutta vaikea kertoa suoraan toiselle ihmiselle hänen epäjumalansa."

Tämä on totta ja tähän meidän täytyy mennä mukaan: suomalaisten epäjumalat on tunnistettava ja ne on tuomittava Jeesuksen nimessä. Ne on nimettävä ja evankeliumin julistuksen kautta ihmiset vapautuvat niistä. Evankeliumihan on iloinen sanoma siitä, että Jeesus on voittanut tämän maailman epäjumalat ja näin tuonut meidät vapauteen niiden vallan alta.

Mitä suomalaisten epäjumalia Sinulle tulee mieleen? Itselleni nousee mieleen heti kaksi:

- puutteellinen evankeliumi, jossa em. yksipuolinen, jopa vääristynyt kuva Jumalasta on vallitseva ja jossa Kristuksen sovitustyö on typistetty käsittämään vain jatkuvan armon

- mammonan valta eli rahan hallinta ihmisten elämässä, jossa taloudellisilla näkökohdilla perustellaan ja oikeutetaan kaikki asiat

Ensin mainittu johtaa halvan armon julistamiseen, jossa mitään muutoksia ei tapahdu ihmisten elämässä, eikä tarvitsekaan (näin ajatellaan), koska kaikki on armoa. Ihmisten elämä jatkuu ennallaan synnin ja erilaisten riippuvuuksien orjuudessa, jotka siloitellaan hyväksyttäviksi ja jopa tavoiteltaviksi. Tosiasiassa Jeesus ei ainoastaan sovittanut syntejämme ristillä, vaan myös meidän vanha ihmisemme naulittiin ristille yhdessä Jeesuksen kanssa. Myös syntiongelmallemme on tehty jotain ratkaisevaa Jeesuksen kautta. Olemme tulleet jumalallisesta luonnosta osallisiksi.

Jälkimmäinen taas johtaa ihmisten orjuuttamiseen ja eliitin harvainvaltaan. Koko länsimainen maailmanjärjestelmämme, joka hallitsee "uutena maailmanjärjestyksenä" yhteiskuntaa ja kulttuuria, jopa ihmisten mieliä ja ajatuksia, perustuu mammonan vallalle. Sama asia koskee myös länsimaista kristillistä kulttuuria, jossa lähetystyö, julistustoiminta ja ylipäätään kirkkojen työ on lähinnä suurta bisnestä, joka ei perustu uskoon, vaan jossa talous on kaikki kaikessa.

Ehkä siinä on yksi syy voimattomuuteemme länsimaisina kristittyinä?