Kesän puuhailuja ja lukemisia

Kesäloma on sujunut rattoisasti. Tänään havahduin suursiivouksen jälkeen pitkäaikaiseen unelmaani ja tein loppuun jo kauan aikaa sitten aloittamani Keski-Maa -aiheisen pienoismallin. Vaimon opastuksella etsittiin siihen netistä sopiva taustakuva. No, siitä kun sitten alkuun päästiin, niin duunasinpa toisen, vähän erilaisen miniatyyrin myös. Tosi Tolkien-friikki huomaa kyllä oitis molemmissa esiintyvät ristiriitaisuudet, mutta onneksi tällaiset ovat melko vähissä meikäläisen tuttavapiirissä. (Toisessa on vastakkain kaksi Rohanin ratsastajaa ja Condorin kaupunginkaartin sotilaita, toisessa taas Rivendellin haltijoita jousineen ahdistamassa condorialaisia. Tämä on ilmeinen ristiriita, sillä kaikkihan meistä tietävät, että Sormusten sodissa kaikki em. tahot sotivat samalla puolella Mordorin joukkoja ja itäläisten laumoja vastaan.)

No joo, kaikesta huomaa, että lomalla ollaan. Sanoin vaimollenikin, että totaalisen rentoutumisen huomaa silloin, kun alkaa toteuttaa omasta halustaan sellaisia juttuja, joista on kauan aikaa sitten ajatellut, että ”joskus kun on oikein aikaa, niin…”.

Viime viikolla oltiin appiukon mökillä Savossa kalassa ja otin sinne lomalukemisiksi lahtelaisen helluntaisaarnaaja Olavi Kokkosen kirjan ”Ilmestyskirja avautuu” (Aika Oy, 2002). Olin ostanut sen v. 2002 Vapiksen kesäjuhlilta Kuopiosta ja nyt tuntui olevan aikaa silmäillä sitä.

Muistan joskus hamassa nuoruudessani olleeni lopunaika-jutuissa melkoinen guru ja hallinneeni hyvin erilaiset koulukunnat, kaaviot ja symbolit. Eikä siinä mitään pahaa ole, varsinkin kun tuolloin 70-luvulla nämä asiat olivat (ehkä liikaakin) pinnalla uskovien keskuudessa. Olenko sitten kulkenut yleisen massavirran mukana vai mikä on, mutta enpä ole aikoihin lukenut lopun aikoihin ja Jeesuksen takaisin paluuseen liittyvää kirjallisuutta. Raamatun sanasta olen kyllä noita asioita pyrkinyt luotaamaan edelleenkin.

Kokkosen kirjasta näkyy kyllä sellainen tietynlainen asiaan paneutuminen ja harrastuneisuus. Kirja on syntynyt Ilmestyskirjan luentojen pohjalta, mikä kieltämättä paistaa läpi teoksesta. En mitenkään väheksy Kokkosen oppineisuutta ja tutkimuksia ja olen useimmista päälinjoista veljen kanssa samaa mieltä. Jostain pienistä yksityiskohdista liittyen vaikkapa tuhatvuotisen valtakunnan eli millenniumin sijoittumiseen Maa-planeetalle en edes ole kiinnostunut vääntämään kättä.

Mutta sitten on asioita, jotka kieltämättä häiritsevät minua. Ne eivät ole luonteeltaan niinkään opillisia, vaan asenteellisia. Otetaan esimerkki: kun Kokkonen käsittelee Ilm. 13. luvussa esitettyä ”pedon merkkiä ja sen lukua”, niin hän ykskantaan toteaa:

”Koska koko pedon valtakuntaa ei ole vielä olemassa, emme voi myöskään tietää merkin muotoa tai sisältöä. Se suunnitellaan vasta vihan ajan puolen välin tienoilla… Pedon merkki ei koske nykyaikaa. Se ei koske ollenkaan seurakunnan aikaa. Sitä on siis täysin turha nyt pelätä. Pankki- ja luottokortit eivät ole missään yhteydessä pedon merkin kanssa. Ei edes niitä korvaava ihoon pistettävä mikrosiru, tunnusluku tai –merkki ole missään yhteydessä pedon valtakunnan symboliin.” (s. 295-296)

Mieleen tulee amerikkalaiset rikossarjat (esim. ”Kova laki”), joiden alussa aina tunnollisesti vakuutellaan, että tässä sarjassa esiintyvillä ihmisillä tai tapahtumilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tiedän, että vanhempaa kirkossa käyvää sukupolvea on aina hyssytelty tällä tavoin evl:n piirissä, mutta että helluntaissakin… Tiedän myös, että postmodernin nuoren sukupolven uskovien eräs suosituimpia trendejä on viitata kintaalla kaikille ”pedon merkki”-jutuille ym. mellerismeille. Tämä ei kuitenkaan tee tosiasioita tyhjäksi. Älkäämme erehtykö elämään sellaisessa valhetodellisuudessa, jossa luulemme kaiken Ilmestyskirjassa kuvatun vain yhtäkkiä putkahtavan esille maailmassamme, kun Kristuksen srk on temmattu yläilmoihin Herraa vastaan. Kyllä nykyaikainen teknologia on jo nyt kehitellyt yhtä ja toista tähän liittyvää ihmisten suojelemiseksi ja kontrolloimiseksi. Maailmassa on jo nyt maallisia hallituksia, joiden intresseihin kuuluu tämän kaltaisen teknologian hyödyntäminen ”kansallisen turvallisuuden” tmv. nimissä. Teknologia on olemassa jo nyt, vaikka varsinainen lopun ajan antikristus ei vielä olekaan ilmestynyt.

Ei siis kannata olla sinisilmäinen sen suhteen, mitä ympärillämme tapahtuu. Eivät Ilmestyskirjassa kuvatut asiat ikään kuin yhdessä tempauksen jälkeisessä yössä kypsy täyteen mittaansa. Kyllä paljon kuvatuista asioista on jo nyt olemassa ja vaikuttamassa. Eikö Johannes itsekin sano samaa toisaalla: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika… antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa” (1.Joh. 2:18, 4:3).

Toinen kirja, jota olen lueskellut on Kuvan ja Sanan v. 1967 kustantama K. Mikkosen kirjoittama ”Mikko Reponen – Viipurin profeetta”. Löysin sen alkukesästä yhdeltä kirpputorilta. Se on hyvin koskettava kertomus Karjalassa ja erityisesti Viipurissa ennen sotia vaikuttaneesta yksinkertaisesta, kouluja käymättömästä kalakauppiaasta, jonka Herra kutsui profeetakseen. Monet tapahtumat hänen elämästään tuovat mieleen Raamatun kertomukset profeetoista tai apostoleista, niin yksinkertaisen yliluonnollisia ne olivat.

Tärkein juttu on tämä: hieman ennen talvisodan syttymistä Mikko Reponen profetoi vihollisen hyökkäyksen, Viipurin ja Karjalan menettämisen ja tuomiokirkon tuhon. Jokainen meistä tietää, miten sitten kävi.

Mutta kirja paljastaa hyvin myös sen, miten ihmisen lihalliselle mielelle vierasta ja inhimilliselle järjelle vastakkaista Jumalan voiteleman profeetan elämä, toiminta ja sanoma on. Voitelu ei koskaan istu yksiin lihan mielen tai uskonnollisuuden hengen kanssa. Maailman silmissä näennäisesti ympäriinsä kuljeskeleva nukkavieru sananjulistaja näytti kylähullulta, hörhöltä ja holhoukseen julistettavalta, mutta aarre on saviastiassa. Tämä on myös yksi tärkeä syy siihen, miksi uskovia aletaan vainota; kun tavallisten ihmisten elämä tämän maailman hengen vaikutuksen alla etääntyy tarpeeksi kauas Jeesuksen aidosta seuraamisesta, niin ihmisten luonnollinen reaktio siihen on viha.

Niinpä, mitä tästä voimme ottaa oppia tänään? Ainakin sitä, että Jumalan teot ovat ilmeiset keskellämme, mutta eivät suinkaan aina isojen konferenssien esiintymislavoilla. Rukoillaan oikeiden Herran profeettojen ilmaantumista kansamme keskuuteen.

-------

Nyt alan lukea v. 1942 painettua kirjasta ”Googin sota ja Suomen kohtalo”. Kirja sisältää 1800-luvulla eläneen Merikarvian kirkkoherran Gustaf Nyholmin näkyjä ja ajatuksia tulevasta Googin sodasta. Kirjan ”suomentaja ja kustantaja saivat istua majesteettirikoksesta vankeudessa”. Vaikuttaa siis perin mielenkiintoiselta. Olen senkin joskus aikoinani bongannut jostain hesalaisesta divarista. Suosittelen niissä kiertelemistä.

Ai niin, voisiko joku suositella minulle jotain toista hyvää Ilmestyskirjan kommentaaria. Suomenkielinenkin olisi kiva.