Saturday, August 29, 2015

Johannes, kaste ja Jeesus

Eräs kristityn elämän tärkeimpiä taitoja  on osata kuolla.

Jokainen hengellisen työn tekijä, mies tai nainen, nuori tai yleensä jo vanhempi, joutuu kokemaan joskus saman minkä Johannes Kastaja koki. Näin inhimillisesti ajatellen (ja käyttäen kulttuurisesti länsimaista ilmaisua) Johanneksella oli menestyvä palvelutyö "valmistaa tietä tulevalle Messiaalle" ja relevantti tuote nimeltä "Johanneksen kaste parannukseksi ja syntien anteeksisaamiseksi", joka toimi motivoituneen avustajajoukon tuella juutalaisessa kansallismaisemassa Jordanin rannalla. Tämä palvelutyö keräsi jatkuvasti suuria massoja piiriinsä ja sen uusi, käytännön teologinen innovaatio "parannuksen kaste" oli suosittu. Tieto tästä toiminnasta levisi ja ihmisiä tuli pitkienkin matkojen päästä tämän ministryn piiriin kuuntelemaan sytyttävää julistusta ja saamaan apua omaan hengelliseen elämäänsä, jopa niin että paikallisen tuomiokapitulin herrat alkoivat kiinnostua tästä uudesta liikehdinnästä.

Sitten eräänä päivänä, kun tuhansittain ihmisiä oli jo kastettu tämän palvelutyön toimesta, kasteelle saapui Johanneksen sukulainen Jeesus Nasaretista, jonka Johannes hyvin tunsi ja josta hän itse asiassa todisti tämän olevan koko homman ydin eli tuleva Messias. Nyt tämä henkilö itse saapuu pyytämään kastetta, mikä kaikesta päätellen oli jotain täysin päinvastaista kuin mitä Johannes odotti. Johanneksen kastehan oli parannuksen kaste, joka toimitettiin, kun kastettava tunnusti syntinsä. No mihin Messias parannusta olisi tarvinnut? ajatteli varmaan Johannes.

Jeesuksen itsensä (ja Hänen palvelutyönsä) kannalta tuo kaste oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeä. Näin tehdessään Hän nimittäin samaistui julkisesti tuohon kansaan, joka oli tehnyt syntiä ja oli parannuksen teon tarpeessa. Jeesus Messiaana oli tullut maailmaan nimenomaan ihmisten syntien tähden. Jos Jeesus ei olisi näin tehnyt, Hän olisi kaikkien silmissä samaistunut siihen uskonnolliseen eliittiin, joka parannusta ei omasta mielestään tarvinnut. Ei tämän jälkeen olisi tarvittu mitään ristinkuolemaa, mutta eipä olisi ollut ylösnousemustakaan.

Nyt Jeesuksen kohdalla alkoi tie Golgatalle, jossa Hän sovitti koko maailman synnit, mutta sitä seurasi myös ylösnousemus ja korottaminen.

Jeesus kasteelle menollaan myös muutti kasteen merkityksen radikaalisti ja lopullisesti. Tämän jälkeen oli turha enää kastaa ketään "parannuksen kasteella" toiveena saada synnit anteeksi tulevalta Messiaalta. Messias oli nyt tullut ja tästä eteenpäin jokainen kastaminen tämän Messiaan nimeen merkitsi samaistumista Häneen; Hänen kärsimiseensä, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Kyse on yhteenkasvamisesta yhteen Vapahtajan kanssa, mikä merkitsi täysin uutta elämää, koska tämä mahdollisti Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutuksen jokaisen kristityn elämässä.

Johannekselle itselleen tämä merkitsi palvelutyön päättymistä ja tämä on evankeliumeista selvästi luettavissa. Toiminta hiipui, väkijoukot vähenivät ja monet Johanneksen opetuslapsista liittyivät Jeesuksen seuraajiin. Kun jotkut Johanneksen opetuslapset valittivat tästä tilanteesta - "... kaikki menevät Hänen luokseen." (Joh. 3:26) - Johannes oli vain vastannut: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä". Siinä oli oman kokemuksen kautta opittu kuolemisen taito. Jeesus itse kutsui Johannesta, sukulaismiestään, "suurimmaksi naisista syntyneiden joukossa".


1 comment:

Anonymous said...

Selkeästi kerrottu!

Kari Kngshrj