Perinteisessä seurakunnassa monet sinänsä kehälliset asiat voivat jakaa saman yhteisön väkeä keskenään riiteleviin kuppikuntiin. On suuri kiusaus demonisoida vastustajat akselilla "pyhän häpäisijät, villitsijät" - "vanhoilliset hengensammuttajat". Myös voimakkaat, ristiriitaisia tunteita herättävät johtajapersoonallisuudet saavat nopeasti aikaan samanlaista kahtiajakoa. Kun siirrytään pienehköstä vapaan suunnan seurakunnasta ison kirkon isoihin ympyröihin, tulevat niin panokset kuin rintamalinjatkin suuremmiksi.
Vastakkain ovat liberaalit ja konservatiivit, raamattu-uskolliset ja sitä väljästi tulkitsevat. Kun mennään ajassa taaksepäin 80 vuotta, niin Saksassa, tuossa Suomi-neidon kuuliaisesti seurailevassa mahtimaassa, rintamalinjat kulkivat tunnustuskirkon ja "saksalaisen kirkon" välillä. Toiset halusivat pitää kiinni kirkon alkuperäisestä tunnustuksesta, toiset taas myötäillä, peräti orjailla uutta Johtajaa. Monet huolestuneet sielut ovat näkevinään nykyisessä polarisoitumisessa samanlaisia aineksia meilläkin v. 2012.
Olisi helppoa vetää rintamalinjat kirkossa esim. järjestökentän rajoja pitkin. Jako hyviin ja pahoihin näkyisi silloin selvästi. Vastakkain olisivat toisaalla kirkon nykyinen liberaali johto ja sitä myötäilevät tahot sekä toisaalla herätysliikejärjestöt. Tämä olisi jopa liian helppoa ollakseen totta. Kun kyse on ehdottomista totuuskysymyksistä (esim. ihmiskuva), tämä kuvio toimii kyllä, mutta kun valokeilassa onkin jotkut kirkolliseen elämään tai perinteiseen kulttuuriin liittyvät kysymykset, niin rajanveto voi olla jo vaikeampaa.
Havahduin tähän rintamalinjakysymykseen tänään lukiessani Markuksen evankeliumista tilanteesta, jossa Jeesus pääsiäisen alla väittelee Jerusalemin temppelissä fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa. (Ks. Mark. 12:28-34.) Tulee keskustelun alle kysymys tärkeimmästä käskystä ja tässä yhteydessä Jeesus yllättäen löytääkin vastustajiensa joukosta sukulaissielun: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Tämän tunnustuksen Jeesus antaa eräälle kirjanoppineista.
Rintamalinja ei siis kuljekaan järjestön jäsenkortistossa tai oman liikkeen lehden tilaajaluettelon mukaan. Rintamalinja kulkeekin ihmisten sydämissä, ihmisten näkymättömissä, mutta Jumalan näkyvissä. Jumalan valtakunta on enemmän kuin oma synodi, säätiö, kirkko tai ministry. Jumalan valtakunta on kuin hapate, joka sekoitetaan jauhoihin ja tuloksena on koko taikinan happamoituminen. Voit olla siinä mukana, voit edistää sitä tai voit vain seurata sitä katseella, mutta et kykene kontrolloimaan sitä.
Eräs arvostamani veli totesi kerran osuvasti, että joskus hänellä on eniten opittavaa siltä, joka istuu pöydän vastakkaisella puolella. Joskus omasta porukastamme nouseva väärä profeetta, joka toistaa oikein kaikki meille kalliit ja tutut "shibboletit", osoittautuukin kaikkein vaarallisemmaksi. Joskus vaatii rohkeutta myös tunnistaa ja ääneen tunnustaa "vastustajiensa" joukossa sellaisia, jotka eivät ole kaukana Jumalan valtakunnasta, vaan jopa sisällä siellä, joskus jopa peremmällä siellä, kuin mitä itse olen.
No comments:
Post a Comment