Sunday, December 11, 2011

Skenaarioista profeetallisuuteen

Tampereen yliopiston aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Sarsila toteaa Aikalainen-lehden haastattelussa, että nykyistä eurokriisiä voidaan hyvin verrata Rooman tasavallan viimeiseen vuosisataan. Sille oli Sarsilan mukaan ominaista moraalinen kato ja kaoottisuus. Tilanne muistuttaa paljon omaa aikaamme. "Elämme pysyvän huolen ja epävarmuuden tilassa. Tämä on menoa. Ikuisuus takana ja loppu edessä." Kannattaa lukea muutenkin kokonaan tuo haastattelu, joka pitää sisällään useita osuvia huomioita ajastamme.

Ehkä Suomi onkin tehnyt rankkoja virheitä arvioidessaan omaa kriiseistä selviytymistään. Ehkä on liikaa luotettu muiden eurooppalaisten kansojen hyväntahtoisuuteen ja rehellisyyteen, mikä onkin suomalaisten suurin kansallinen virhe osana suurta paneurooppalaista kansojen perhettä. Tosiasiassa pohjoisen periferian maa ei EU:n vallan keskiössä näyttäydy suinkaan niin attraktiivisena kuin kuvittelemme, varsinkin jos panostus yhteiseen talouspottiin alkaa olla katkolla. Kannattaa muistaa, että historian aikana reaalipolitiikka on ennenkin sanellut erilaisten molotov-ribbentrop-sopimusten sisällön.

Joka tapauksessa euromaiden velkaantuneisuus kertoo lahjomattomalla tavalla sen, että elintaso nyt on korkeampi kuin mihin meillä oikeasti olisi varaa. Tuore tutkimus EU-maiden harmaasta taloudesta nousee reilusti yli 1850 miljardin euron. Eli ainakin tuon verran veronmaksajien euroja päätyy erilaisiin veroparatiiseihin. Olemme sis kusessa - anteeksi tämä vulgaari lausahdus - mutta näin on.

Hämmentyvä aikamme tuottaa siis kyllä koko ajan uusia ja uusia skenaarioita siitä miten meidän voi käydä. Viimeisimpänä Ulkopoliittinen Instituuttikin uusi aiemmin loppukesästä esittelemiään tulevaisuuskuvia. Ajattelen näiden kaikkien kyllä tavallaan palvelevan meitä miettiessämme, rukoillessamme ja työstäessämme tulevaisuuteen liittyviä teemoja ja tavoitteita. Se, mitä eniten kuitenkin eniten tarvitsemme, on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

Oikeasti me voimme kyllä oppia historiasta. Profeetta Jeremian kautta Herra kehottaa katumatonta Juudan kansaa kysymään muinaisia polkuja ja etsimään sitä, mikä on hyvä tie, jotta he löytäisivät levon sisimpäänsä (Jer. 6:16). Se, mitä Jumala on historiassa tehnyt ja miten Hän on toiminut jonkun yhteisön tai erityisesti Israelin kansan kohdalla, on tarkoitettu meille opiksi ja malliksi Jumalan toiminnasta historiassa.

Profeetta Jesaja kertoo Juudan kuningas Hiskian rakentaneen vesijohdon kerätäkseen juomakelpoiset vedet Jerusalemin muurien sisäpuolelle Siiloan lammikkoon. Tunnelin rakentaminen on iso projekti ja pituutta sille kertyi liki viisi ja puoli sataa metriä. Hiskia vahvisti muutenkin Jerusalemin muureja. Jesaja näkee näyssä Jerusalemia ympäröivät kukkulat mustanaan vihollisjoukkoja ja kuvaa sitä, miten kansa uhan alla piti turvanaan "Metsätalon asevarastoa", vahvistettuja muureja ja vesijohtotunnelia.

Kuitenkin Herran antama tuomio tästä kaikesta on tyly: "Mutta Hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, Häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti" (Jes. 22:7-11). Tässä sanankohdassa on jotain hyvin profeetallista omaa aikaamme ajatellen: niin nytkin on tehty hankkeita ja suunnitelmia, joiden lähteenä ei ole ollut kunnioitus Jumalaa kohtaan ja Hänen äänensä kuunteleminen. Tämä on totta niin eurooppalaisen kansainyhteisön tasolla kuin oman maammekin kohdalla.

Kuitenkin Jumala on antanut meille suomalaisille vastuun ensisijaisesti omasta itsestämme, maastamme ja kansastamme. Kansojen Jumala on uskonut meille kansakuntana tietyt rajat, tietyn vaikutusalan ja siihen liittyen tietyn määrän (so. paljon) hengellistä hyvää. Näiden perusteella Herra odottaa meiltä kuuliaisuutta ja uskollisuutta Hänen Sanalleen. Jos jollekin on uskottu paljon, kuuliaisuuden vaatimus on aina suhteessa siihen.

Oltiin kirkosta ja sen johdosta muuten mitä mieltä hyvänsä, niin heiltä Jumala kuitenkin odottaa käytännössä oman Sanansa esilläpitämistä ja sen pohjalta nousevien arvojen kunnioittamista. Kun kirkko, sen omat piispat etunenässä, on entistä enemmän luopumassa raamatullisuuden periaatteesta, se samalla näyttää esimerkkiä muulle kansalle ja koko maalliselle hallitus- ja esivallalle, miten elää suhteessa Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Sen tähden se on ensisijaisesti vastuussa luopumuksesta: kirkon johdon olisi jo aikaa päivää sitten tullut korottaa äänensä nykyisen suuntauksen pysäyttämiseksi ja korjaamiseksi. Se, että nyt ollaan jo näin pitkällä, ei mitenkään vähennä sen vastuullisuutta.

Sama periaate koskee myös muiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen johtajia. Loppupelissä olemme kaikki vastuullisia maamme tilanteesta kokonaisena Jumalan kansana, Kristukseen turvaavina suomalaisina. Aivan kuten Danielkin teki, niin meidänkin tulee rukouksessa tunnustaa omat ja kansamme synnit Jumalalle (Dan. 9:20). Nykyinen taloudellinen kurimus, jonka seuraavaa vaihetta on perin vaikea ennustaa, ei ole sattumaa kohdallamme. Jumala haluaa selvästi puhua meille jotain sen kautta. Olemmeko mekin unohtaneet Hänet, joka tämän kaiken meille tuotti?

1 comment:

Pekka Sahimaa said...

Mielenkiintoisia havaintoja Timolta.

Muutama irrallinen kommentti:

Kansankirkolla on ollut aikaisemmin merkittävä rooli tiennäyttäjänä kansamme keskellä

Vapaisen suuntien profetaalisuus on usein ollut irrallaan koko kansasta. Profetiat ovat pääosiltaan olleet joko omaa yhteisöä koskevia tai koko kansalle tuomion profetioita VT:n juutalaisprofeettojen mallin mukaisesti.

Olen lukenut romaania "Nimeltään Kekkonen". Kirja lähteee liikkeelle vaikeista sota-ajoista. Ei Suomi säilyttänyt itsenäisyyttään ainakaan johtajien moraalin perusteella.

Usein vaikeudet nähdään Jumalan tuomioina ja vedetään liian yksiviivaisia "ensin synti, sitten rangaistus" -johtopäätöksiä niin yksilön kuin kansakuntien kohdalla.

Seurakuntayhteisöt eivät organisaatioina kykene muuttamaan kansamme kohtaloa. Tarvitaan kristittyjen vaikutuksen moniulotteista lisääntymistä kaikilla elämän sektoreilla - ei irrallaan jokapäiväisestä elämästä kirkkorakennusten uumenissa.