Profeetta Aamos ei ollut mikään "ammattiprofeetta", vaan karjapaimen Tekoasta, Juudasta, joka vaikutti pohjoisvaltakunnassa Israelissa 700-luvun puolivälissä (7:14-15). Elettiin valtakunnan jakaantumisen aikaa. Tuolloin Israelissa vallitsi toisaalta korkea elintaso, toisaalta myös yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus. Profeettana Aamos oli klassinen "rauhanhäiritsijä", joka tänään saisi monet huutamaan "seurakunnallisen järjestyksen" yms. perään. Hän nimittäin astui esiin Beetelissä vietetyssä elojuhlassa ja toi tuohon tilanteeseen tuomion sanoman Herralta. Aamos näyttäisi olevan ensimmäinen VT:n profeetoista, joka julisti valtakunnan häviötä ja kansan viemistä pakkosiirtolaisuuteen Herran tuomiona kansan poikettua pois Jumalan laista (3:12-15). Kauaa Aamos ei saanut profeetantointaan harjoittaa, vaan paikallinen virkamiespappi hääti hänet melko nopeasti (7:10-13).
Aamoksen julistuksesta näkyy - muun VT:n ilmoituksen tavoin - selvästi Israelin kansan erityisasema Jumalan suunnitelmissa ja sen velvoittavuus (3:1-2). Sen tähden, että Israel on valittu kansa, se saa osakseen aivan erityistä Jumalan kasvatusta ja kuritusta. Samoin Juudan valtakunta saa nuhteet Jumalalta nimenomaan sen tähden, että se on hylännyt Herran lain, eikä pitänyt Hänen käskyjänsä (2:4). Jumala osoittaa näin pyhyytensä omissaan ja tältä pohjalta Pietarikin muutama sata vuotta myöhemmin kirjoittaa siitä, miten "aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta" (1.Piet. 4:17).
Israel ja etenkin hallitseva yläluokka eli siis ylellisyyden ja uskonnollisen itsevarmuuden keskellä, odottaen "Herran päivän tulemista" (5:18). Tämä kun tulisi vapauttamaan heidät ympäröivien pakanakansojen uhan alta. Edellä kerrottuun viitaten he eivät kuitenkaan ymmärtäneet sitä, että Herran päivän tuleminen merkitsisi tilinteon päivää ennen kaikkea heille itselleen. Samoin kuvitteli juutalainen kansa Jeesuksenkin päivinä (Room. 2:3). Nykypäivänkin herätysvisioinneissa useimmiten unohdetaan tämä.
Koska Israel ei halunnut kohdata Jumalaansa oikealla tavalla ja armollisena Isänä, he saisivat kohdata Hänet tuomarina (4:12). Tässä Herran sanassa Israelin kansalle on jotain samaa, mitä Hän myöhemmin puhuu Sardeen seurakunnalle Ilm. 3. luvun alussa. Mikäli ko. seurakunta ei tee parannusta ja ala valvomaan, Herra tulee sen päälle kuin varas (3:3). En tiedä, onko tämä ihan vain semantiikkaa, mutta minusta on mielenkiintoista, miten sekä Jumalan tuomion että siunauksen eli Pyhän Hengen kasteen yhteydessä käytetään samaa "päälle tulemisen" ilmaisua.
Sama asia pätee myös käsitteeseen "tuli". Aamos kehottaa kansaa etsimään Herraa, jotta se saisi elää. Jos näin ei kävisi, niin Herra olisi oleva kuin tuli, joka tunkeutuu sisään Joosefin huoneeseen (so. pohjoisvaltakunta Israel) ja kuluttaisi sen. Tulihan on Raamatussa vertauskuva toisaalta sekä Pyhästä Hengestä (Apt. 2:3) että toisaalta myös Jumalan tuomiosta (5:6). Jos Israel ei hyväksynyt Herraa valtionsa uudistajaksi, eikä siis ollut valmis vastaanottamaan Pyhän Hengen tulta puhdistavana ja pyhittävänä Tekijänä, se tulisi saamaan osakseen Jumalan tuomion tulen.
Tuli siis aina puhdistaa, polttaa pois kuonan ja karkaisee. Tämä tapahtuu historiassa niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin kohdalla joko parannuksen ja pyhityksen tulena tai sitten tuomion tulena (Mal. 3:3, 4:1). Itse asiassa myös Johannes Kastajan julistuksessa näemme saman Pyhän Hengen kaksinaisen "joko - tai"-roolin. Kun hän julisti Juudean erämaassa parannuksen kastetta merkkinä valmistautumisesta kohtaamaan tuleva Messias, siinä on koko ajan mukana parannuksen teon ja jopa tuomion läsnäolon ulottuvuus.
Johanneksen mukaan kirves on pantu puun juurelle ja jollei aleta tehdä parannuksen soveliaita hedelmiä, niin puu hakataan poikki ja se heitetään tuleen (Matt. 3:8-10). Johannes sanoo olevansa se, joka kastaa vedellä parannukseen, kun taas tuleva Messias kastaa Häntä odottavat Pyhässä Hengessä ja tulessa. Näin tuleva Messias siis puhdistaa ja kokoaa omansa talteen, kun taas muille koittaa tuomion tulen osuus (Matt. 3:11-12). Itse asiassa voimme vetää linjan tästä kasteesta Pyhässä Hengessä ja tulessa, ei vain koskemaan koko uuden liiton seurakuntaa (1.Kor. 12:13), vaan myös koko maailmaa koskeviin mittasuhteisiin. Koko maailmankaikkeus on näet sekin talletettu tulelle jatulee sekin kerran kohtaamaan loppunsa tulessa, jossa taivaat katoavat ja koko maa palaa (2.Piet. 3:7, 10).
Aamoksen mukaan parannuksen tekoon kuuluu olennaisena osana myös murehtiminen. Oman aikamme pinnalliselta julistukselta tämä helposti unohtuu, mutta myös Paavali muistuttaa korinttilaisia Jumalan mielen mukaisesta murheesta, joka poikii parannuksen tekoa ja johtaa pelastukseen (2.Kor. 7:10-11). Kun Israelin kansa oli surutonta, sillä ei ollut tätä oikeaa Jumalan mielen mukaista murhetta. Jollei taas ole murhetta synnin tähden, niin sitten tulee kerran olemaan murhetta synnin seurausten tähden (Aam. 6:6 ja 2.Kun. 17:1-23).
Aamos sanoo Jumalan lopulta lähettävän maahan täysin uudenlaisen nälän ja janon muodon, nimittäin Herran sanojen kuulemisen nälän (8:11). Tämä on seurausta siitä, että kun aikanaan ei haluttu kuulla Herran sanaa, niin lopulta tulee vaihe, jolloin Herran sanojen puhujia ei yksinkertaisesti enää löydy. Jumalan tuomioiden tarkoituksena on aina ensisijaisesti vetää ihmiskuntaa parannukseen. Mikäli tämä(kään) ei auta, seuraa Jumalan tuomion kaikkein rankin vaihe. Se on se, että Jumala hylkää ihmisen kokonaan eli ei enää puhu, eikä kommunikoi mitään ihmiselle, oli sitten kyseessä yksilö tai yhteisö.
Profeettakirjansa lopulla Aamokselle näytetään toivoa herättävä näky kaukaisesta tulevaisuudesta: Herra tulee uudelleen pystyttämään Daavidin sortuneen majan ja ennallistamaan Israelin (9:11). Aamoksella toistuu tässäkin kohdassa profeetallinen ilmaisu "sinä päivänä", joka juutalaisten rabbien mukaan viittaa "Messiaan päiviin". Samaiset rabbit sanovat, että Messias on tämän mukaan oleva "Bar Nafle" eli "Sortuneen Poika".
Tämä ilmaisu "jonkun/jonkin poika" (vrt. esim. Barnabas eli ["profeetallisen] kehotuksen poika", Apt. 4:36) on seemiläisten kansojen yleisesti käyttämä sidonnaisuutta tai omistajuutta johonkin kuvaava termi. Messias Jeesus on siis sitoutunut korjaamaan sortuneen ja palauttamaan ennalleen sen, mikä on ollut hajonneena. Tämäkin totta niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.
No comments:
Post a Comment