Luukkaan evankeliumin 7. luvussa kerrotaan tilanteesta, jossa Jeesus antaa oman lausuntonsa serkustaan Johannes Kastajasta. Tämän toimintahan oli edeltänyt Jeesuksen omaa julkista toimintaa. Siitä on nähtävissä suora jatko Jeesuksen ja hänen opetuslastensa toiminnalle. Monista Johanneksen opetuslapsista tuli aikaa myöten myös Jeesuksen opetuslapsia. Samoin esim. Johanneksen kaste oli eräänlainen esivaihe suhteessa varsinaiseen kristilliseen vesikasteeseen, liittyihän molempiin vaatimus parannuksen tekemisestä ja usklosta Messiaaseen. Uudet herätykset linkittyvät usein vanhoihin.
Johannes Kastajan toiminta oli Jumalan suunnitelma Israelin kansan kohdalla. Hänen saarnatoimensa Jordanin rannalla keräsi suuria massoja kuuntelemaan häntä - ja varmaan katsomaankin tuota erämaan profeettaa Elian habituksessa. "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?", kysyy Jeesus kansanjoukoilta. Näitä tuulessa heiluvia ruokoja oli Jordanin rannan kastepaikoilla yllin kyllin ja sellaisia olivat myös useat maan mahtavista politiikan valtapelien kiemuroissa. "Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa."
Johannes ei kuitenkaan ollut arvoissaan ja kannanotoissaan sinne tänne heilunut, vaan oli pysynyt uskollisena totuudelle - tunnetuin seurauksin. "Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'." Tämä oli siis Johanneksen kutsumuksen perimmäinen luonne. Tämä oli Jumalan suunnitelma Hänen oman kansansa Israelin kohdalla. Kuin varkain oli kansan uskonnollisen elämän keskelle ilmestynyt - kuin tyhjästä - Messiaan edellä kulkenut airut. Kuka oli hereillä silloin? Kuka ylipäätään on hereillä, kun Jumalan voima lähtee liikkeelle, niin että osaa siitä tarttua kiinni?
Tähän Jumalan suunnitelmaan ihmiset sitten lähtivätkin mukaan sankoin joukoin. Johanneksen tiukka ja ehdoton julistus ei kumarrellut ketään ja - ehkä juuri sen tähden - tavoitti kansan syvät rivit. "Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella." Kasteelle menemisellä Johanneksen kuulijat tunnustivat, että Jumalan tuomio vallitsevasta asiantilasta kansan kohdalla oli oikea.
Näin olisi luullut käyvän myös kansan hengellisten johtajien kohdalla. Esim. fariseusten jos keiden olisi pitänyt olla valmiita tunnustamaan Jumalan vanhurskas tuomio Israelista oikeaksi. Johanneksen omaa todistusta lainaten, biologinen syntyperä tai uskonnollinen traditio eivät riittäneetkään enää kelpoisuudeksi taivaan valtakuntaan, vaan mistä tahansa kivistä Israelin Pyhä saattoi herättää itselleen jälkeläisiä.
Niinpä kun monet publikaanitkin lähtivät mukaan tähän uuteen herätykseen, niin monet "fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta." He eivät olleet valmiita tosipaikan tullen nöyrtymään parannukseen ja osoittamaan tätä mielenmuutosta todeksi käytännössä. Tämän valinnan myötä he itse asiassa asettuivat Jumalan tahtoa vastaan, mutta vain omalla kohdallaan.
Jumalan suunnitelmaan kuului se, että Johanneksen kaste auttaisi Israelia välttämään tuhon. Tuleva Messias nimittäin tulisi kastamaan Pyhässä Hengessä ja tulella - joko siunaukseksi tai tuomioksi. Fariseukset torjumisellaan mitätöivät Jumalan suunnitelman omalla kohdallaan. Koko Jumalan suunnitelmaa he eivät kuitenkaan pystyneet tekemään tyhjäksi, kun niin monet muut toimivat niin kuin Herra edellytti. Mutta kansan uskonnolliset johtajat vaikuttivat kyllä Jumalan suunnitelman seuraavan vaiheen toteutumiseen Kirjoitusten mukaan - tuomitsemalla Jeesuksen kuolemaan.
Tässä hengellisessä pattitilanteessa Jeesus esittää kysymyksen, joka sittemmin on aktualisoitunut kirkkohistoriassa uudestaan ja uudestaan eri herätysten vaiheissa. "Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'." Tosipaikan tullen itsekylläisille "vanhoille" uskoville ei mikään riitä, eikä kelpaa. Mikäli Raamattukin annettaisiin heille uutena, se ei läpäisisi heidän oikeaoppisuutensa seulaa.
Käytännössä tämä ilmenee siinä, että kun Johannes tuli, tuo karu ja askeettinen erämaan profeetta, joka ei ollut sisäsiisti, eikä salonkikelpoinen, niin hänessä epäiltiin olevan riivaaja. Kukapa muukaan tuollaista saarnaamista ym. saisi aikaan? Sitten tulee Jeesus, joka elää tavallista arkipäivän elämää kansan syvien rivien joukossa, pukeutuu siististi ja omaa normaalin maallisen työelämän edellyttämän koulutuksen ja työkokemuksen, eikä roiku kiinni missään perinteissä, vaan aterioi mielellään niin syntisten kuin "hyvienkin" ihmisten luona. Ei Hänkään kelpaa. "Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!"
Niinpä ei kaikille tänäänkään kelpaa herätys missään muodossa, oli se sitten nauru- tai itkuherätys. Aina löytyy pointteja, joiden turvin tämäkin jumalallinen kädenojennus voidaan skipata. Hyvin harvalla tänä päivänä tuntuu olevan sellaista hengellistä herkkyyttä ja oikeaa nöyrää sydämen asennetta, jotta Jumalan ääni voitaisiin kuulla ja elää Hengen johdossa.
Niinpä Jeesus lopettaa koko todistuksensa Johannes Kastajan persoonasta ja työstä, jossa Jumalan pelastussuunnitelma tuli ilmi, sanoihin: "Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty." Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnalle. Se, jolle on paljon annettu, sille annetaan lisääkin, kun taas siltä, jolle ei ole juuri mitään annbettu, otetaan sekin vähän pois. Eräs Jumalan valtakunnan perusdna tämäkin.
Jotain tavattoman ajankohtaista tässä tapauksessa on, kun ajattelee oman kansamme tilannetta v. 2010 - 2011. Ketkä ovat ne hengelliset johtajat, jotka oikein kuulevat Jumalan äänen ja osaavat tulkita oikein merkkejä ajassa, jossa elämme? Keitä ovat ne hengelliset vanhimmat, apostolit ja profeetat, jotka osaavat vetää oikeat johtopäätökset siitä, missä nyt mennään? Ilmiselvää nimittäin on, että Jumalan tahdo ei aina automaattisesti tapahdu. Ihmiset omilla valinnoillaan ja linjauksillaan voivat tehdä sen tyhjäksi tai Jumalan liikkeeseen mukaan lähtemällä edistää Jumalan valtakunnan tulemista.
No comments:
Post a Comment