Mielenkiintoisen lisävärin tuo Kataisen kommentti samaisessa Ilta-Sanomissa. Siinä hän nimittäin paljastaa todellisen värinsä ja luonteensa suomalaiskansallisena körtähtävänä luterilaisena.
- Olemme kaikki tämmöisiä tavallisia tavallisia vajavaisia ihmisiä, jotka tekevät parhaansa ja eivät aina onnistu. Ja toisella kerralla onnistuvat, Jyrki maalailee I-S:ssa (s. 2 14.06.2011).
Miten kukaan poliitikko voi noin periluterilaiselta kuulostaakaan? Tuo kommentti voisi yhtä hyvin olla jonkun maalaisseurakunnan kirkkoherran suusta, kun käsitellään riparilaisten luvatonta tupakonpolttoa leirillä.
-------
Ylen Radio Suomen Hitin kaava -ohjelmassa musiikintutkija Olli Heikkinen ja muusikko Matti Huhta purkavat toimittaja Hannamari Luukkasen kanssa hittikappaleen osiin ja tutkivat sekä tieteellisesti että viihdyttävästi, mistä aineksista tuo menestyskappale on rakennettu.
Ensimmäisessä jaksossa koetetaan ratkaista Jenni Vartaisen Missä muruseni on -kappaleen kaavaa. Laulun doorinen molli kun muistuttaa kansanmusiikkia ja tuo mieleen Uralin pihlajan. Ehkä se siksi niin hyvin meihin suomalaisiin vetoaakin. Matti Huhta löytää tekstistä myös animistisen maailmankäsityksen, joka on perinteinen iskelmälle. Studiossa maistellaan myös laulun nimessäkin olevaa murunen-sanan etymologiaa.
Jotain tämän kaltaista kristilliseltä pohjalta lähtevää apologeettista analyysiä tarvittaisiin suhteessa moniin oman aikamme ilmiöihin. Ketkä harjoittaisivat samanlaista perkaamista vaikkapa Salattuihin elämiin tai Kotikatuun liittyen? Tai kuka purkaisi osiin Asan tai Joose Keskitalon tuotantoa ja toisi esille niiden takana olevan maailmankäsityksen? Kaikesta päätellen meillä tulisi kristittyinä olla jotain relevanttia sanottavaa aikamme ilmiöihin. Eihän meitä muuten kukaan ota vakavasti.
4 comments:
Jos Jyrki oli körtähtävän luterilainen, niin nouseeko Jenni Vartiaisen biisi epävakaammasta kristillisestä perinteestä:
"Mä en haluu kuolla tänä yönä.
Lupaan lukea Raamatun ja raitistun
Jos saan aikaa, se varmasti onnistuu
Mut ei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä, mä tiedän sen
Mut ei tänä yönä ..."
Kari Kngshrj
Kiitos Kari loistavasta lyhytanalyysistä :)
Selvästi kysymyksessä näyttäisi olevan sukupolvikysymys. Katainen v. -71 Pohjois-Savossa syntyneenä kokoomuslaisena näyttää edustavan supisuomalaisia körttiarvoja. Hän siis lukeutuu tähän nimettömään harmaaseen massaan, jolle olla suomalainen on yhtä kuin olla luterilainen (körttiläisittäin tulkittuna).
Jenni Vartiainen v. -83 Kuopiossa syntyneenä taiteellisesti orientoituneena taas edustaa selvästi tyypillistä postmodernia sukupolvea, jolle arvot ja niiden pohjalta tehtävät ratkaisut ovat hyvin pragmaattisia juttuja: "joo, haluan muuttua, mutta pliis ei vielä nyt...".
Siinä, missä Katainen näyttää hyvin sisäistäneen luterilaisen simul iustus et peccator-ajattelun alati toistuvine oman voimattomuuden tunnustuksineen, siinä Vartiainen taas edustaa selvää jälkikristillistä irtiottoa perinteisestä kristillisestä moraalista.
Käytännön kysymys: kumpaa olisi "helpompaa" evankelioida? Minusta tuntuu, että Vartiaista...
Jep, Timo.
Vartiaisen sanoitus ei edusta minkäänlaista ulkokultaisuutta, vaan siinä tunnustetaan reilusti, mitä ajatellaan. "Ihan hyvä juttu, mutta ei vielä nyt, kun nyt on mukavaa."
Sukupolvien eroista huolimatta ihmisluonto on sama. Taivasten valtakunnan lahjoja on niin vaikea ottaa vastaan, koska helpompaa olisi ansaita ne "omavanhurskauden" kautta. Lupaan, että raitistun ja luen Raamatun. Se onnistuu varmasti. Pystyn muuttumaan ja vieläpä tiedän sen!
Jenniä ei voi syyttää itsetunnon puutteesta. Toisin on asiat Jyrki-boylla:
"Olemme kaikki tämmöisiä tavallisia vajavaisia ihmisiä, jotka tekevät parhaansa ja eivät aina onnistu."
Kari Kngshrj
Ehkä Jyrkin kommentit olivat (alitajuista) varautumista siihen, ettei kaikki menekään niin kuin on suunniteltu? Ehkäpä siinä on siinä tapauksessa opittu hieman nöyryyttä. No, toden sanoakseni itse ajattelen tuon Jyrkin kommentin olevan lähinnä poliittista retoriikka, joka tuossa tilanteessa tuntui/kuullosti hyvältä.
Jennin näkemyksistä taas paistaa läpi hänen sukupolvelleen ominainen hyvin käytännöllinen suhtautuminen yliluonnollisiin ja tuonpuoleisiin asioihin. Ne ovat palveluina siellä ikäänkuin koko ajan olemassa minua varten. Tätä asennetta kuvaa hyvin kommentti amer. elokuvaohjaaja Woody Allenin leffasta: "Ei ole epäilystäkään, etteikö yliluonnollinen maailma olisi olemassa. Kyse on vain siitä, kuinka kaukana se on keskustasta ja kuinka myöhään se on auki."
Siinä on kyyninen pragmaattisuus huipussaan. Jumalankin (muista henkiolennoista puhumattakaan) pitäisi vähän kiinnittää huomiota kuluttajan oikeuksiin ja siihen, että asiakas on aina oikeassa. "Kai täältä nyt sentään jotain palvelua saa!", huusi X-sukupolven edustaja ajan rajan yli astuessaan.
Liekö tämä sitten seurausta liian vapaasta kotikasvatuksesta, pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnan palvelumallista tai puhtaasta väärinymmärryksestä näkymättömän henkimaailman suhteen. Viime mainittua se nimittäin ainakin on, mikä toivottavasti paljastuu mahdollisimman monelle ennen kuin on liian myöhäistä.
Post a Comment