Onpa viikkoon mahtunut monenlaista. Maanantaina olin vanhimman poikani kanssa kuuntelemassa Joose Keskitaloa Teatteri Vanha Jukossa. Oli muuten hyvä keikka, tykkäsin kovasti. Kaiken kruunasi encorena soitettu "Seitsenkertainen aurinko". Jännä huomio oli se, miten salintäysi kakskolmekymppisiä - meikä oli varmaan vanhin porukasta - istui teatterin katsomossa keskittyneesti hiiren hiljaa koko tunnin setin ajan, taputtaen uskollisesti joka biisin jälkeen ja lopuksi standing ovations ja pakolliset encoret. Unohda vuorovaikutus ja yhteisöllisyys - nyt ollaan kuin kirkossa!
Tiistai-iltana oltiin sitten koolla muutamien hyvien ystävien kanssa hengellinen vanhemmuus-teeman merkeissä. Oli hyvä kuunnella ystävien oman elämän jakamista luottamuksen ilmapiirissä. Meillä jokaisella on tarve ja kaipuu saada kokea aitoa vanhemmuutta, joka ilmenee, paitsi neuvoina ja ohjeina, jopa puuttumisena, mutta myös välittämisenä. Väärät kokemukset kovasta, manipuloivasta (so. nakittavasta) paimenuudesta eivät voi, eivätkä saa tehdä tätä tyhjäksi.
Tätä teemaa ajatellen on hyvä huomata, miten olemme yhtä aikaa sekä itse hengellisiä vanhempia - tahtomattammekin! - joillekin, mutta yhtä aikaa myös itse hengellisen vanhemmuuden kohteena. Ihan niinkuin normielämässäkin, myös hengellinen vanhemmuus ilmenee isyytenä ja äitiytenä. Minulla on pari minua vanhempaa miestä, joita pidän itselleni jonkinlaisina hengellisinä isinä. Samoin minulla on mielessäni joukko nuoria/nuoria aikuisia, joita muistan säännöllisesti rukouksissani ja joille olen valmis olemaan heidän käytettävissään.
Eilen illalla oli kokoontuminen, jossa vieraanamme oli eräs kaveri Lähi-idästä, jolla näyttää olevan hyvin selkeä apostolinen kutsumus. Hän kertoi työstään arabimaailmassa ja siitä, mitä Jumala - usein kaikessa hiljaisuudessa - tekee siellä. Hän antoi terveellisen opetuksen siitä, miten hengellisessä työssä kannattaa käyttää pitkäaikaista hauduttamista mikroaaltouunin sijaan. Sensijaan, että todistuksemme ja traktaatin antamisen jälkeen kehottaisimme yksin tein kaveria ottamaan Jeesuksen vastaan, lieneekin ehkä hyvä tarkastella asioita pitkällä tähtäimellä.
Pitempiaikaisella vaikuttamisella, suhteiden luomisella ja ylläpitämisellä sekä yhteisellä matkantekemisellä voimme saada aikaan pysyvämpää ja lisääntymiskykyisempää hedelmää. Eikö Jeesuskin kehota meitä tekemään opetuslapsia kaikkeen maailmaan mennessämme?
Toinen hyvä opetus tältä Lähi-idän veljeltä oli sanan "kristitty" käytön problemaattisuus nykyisessä tilanteessamme. Tarkoitan tällä en vain muslimimaailmaa, vaan myös tilannettamme täällä Suomessa. Mutta lähdetään liikkeelle arabeista: mitä sana "kristitty" kommunikoi heille? Ristiretket, George W. Bush, puolialaston Madonna risti kaulallaan/rinnoillaan jne. Ei kovin hyviä asioita sen enempää muslimin kuin Jeesukseen uskovankaan mielestä.
Jos tästä vedetään linja nyky- tai tulevaisuuden Suomeen, niin mitä sana "kristitty" tuo mieleen? Moniarvoisuuden, tekopyhyyden, Raamatun sanan vääristämisen, ulkokultaiset kirkolliset muotomenot jne. Ei kovin kannatettavia asioita raamattu-uskollisen uskovan kannalta katsottuna. Olen itse tähän asti halunnut tarkoituksellisesti viljellä "kristitty"-sanaa yrittäen aina muistaa määritellä sen oikein, mutta nykyisin alan kieltämättä tulla toisiin ajatuksiin.
Apostolien tekojen 11. luvussa kerrotaan, miten Antiokiassa, nykyisen Turkin kaakkoisosissa, alettiin Jeesuksen opetuslapsia ensimmäisenä kutsua kristityiksi. Nyt ympyrä näyttää sulkeutuneen ja ehkä on hyvä palata takaisin alkuperäisen "opetuslapsi"-sanan käyttöön. Opetuslapsi kun ei välttämättä elä niin kuin länsimainen kristitty tekee, vaan seuraa Jeesusta. Kyse on elämäntavasta - alkukristityt olivat "sen tien vaeltajia" - ja kyse on arvoista, jotka nousevat Raamatusta.
8 comments:
Ja mitä sana kristitty tarkoittaa juutalaisille? Ristiretkillä tehtyjä kansanmurhia, Puolan katolilaisten ja Venäjän ortodoksien harjoittamia vainoja sekä saksalaista kristillisen kirkon jäsentä, Hitleriä.
Kari Kngshrj
Huomasin saman Israelissa kun olin antamassa Raamattua arabimiehelle. Hän ei aluksi ottanut kirjaa vaan kysyi epäilevällä äänellä, käsitteleekö se kristinuskoa. Herra antoi tilanteeseen viisauden vastata että ei, se kertoo Jeshuasta. Silloin mies otti Raamatun vastaan ja sanoi "Jeshua is good" :)
Jee, siis juuri niinkuin mä oon vuosikausia ajatellut! jes. (tuo pitkäntähtäimen juttu) mahtavaa että joku vahvistaa sen. Muutoin ois kiva kuulla mitä muutakin se jordanialainen kaveri kertoi sieltä. Kun tuun käymään.
Törmäsin muuten Markukseen tänään Hesassa =)
Ja Ben Z. kyseli "kukas teistä oli se ehdokas?" Ehhehhhee ;) minäminä juu! :P
Niin, tuo "kristitty"-sanan käyttö on kieltämättä problemaattinen. Allekirjoitan em. näkemykset & kokemukset. Toisaalta tulee mieleen, että pitääkö luopua jonkun termin tmv. käytöstä vain sen takia, että sen kohdalla on tapahtunut niin paljon väärinkäytöksiä? (Eihän raamattu-uskollisten kristittyjen pidä pyydellä anteeksi olemassaoloaan.)
Ajatellaanpa vaikka karismaattisuutta: sen kohdalla löytyy paljon epäraitista ja sielullisuutta, mutta kuitenkin kyseessä on itsensä Herran Henkensä kautta vaikuttavasta asiasta uskovan & srk:n elämässä.
Luetteloa voisi jatkaa... ja jossain vaiheessa tulee eteen myös sana "kristitty".
Joose on hieno artisti & Seitsenkertainen aurinko on loistava kappale! Tuosta voi muuten kuunnella kibaleen (ja muitakin), jos ei ole levyä: http://listen.grooveshark.com/#/s/Seitsenkertainen+Aurinko/3fHnFv?src=5
Mitä käsitteisiin tulee, niin niillä on helppoa leimata muita & omia totuutta ("muut valekristityt, me Kristityt"). Olisi hauska tietää, miten paljon maailmassa on "Ainoita Oikeita Kristittyjä".
Kiitos roomalaiskatolisen kirkon, myös Neitsyt Mariasta on tullut joillekin kristityille suorastaan kirosana. Hyvä että eivät ole tehneet hänestä itse antikristusta tai ilmestyskirjan porttoa.
Vaikka itsekin vastustan jyrkästi roomalaiskatolista Maria-kulttia yms, olen kuitenkin sitä mieltä että Maria oli aikanaan hieno kristitty jonka uskonvaellus varmasti miellytti Jumalaa, ja joka monien muiden Raamatun henkilöiden ohella sopisi hyvin esikuvaksi tämän päivän kristityille. Hän on kuitenkin ollut kuolleena jo toista tuhatta vuotta eikä hän kuule vaikka hänelle mitä rukouksia vuodattaisi...
Tiedän myös että jotkut herkemmät kristityt saattavat suhtautua varauksellisesti myös israelilaiseen kulttuuriin ja Jeshua-nimen käyttöön, syystä jotka Timo on muutamassa vanhemmassa blogitekstisssään hyvin tuonutkin esiin:
http://timokoivisto.blogspot.com/2010/05/virtanen-ja-uudet-israelilaiset.html
http://timokoivisto.blogspot.com/2011/03/kristuksen-ristin-vihollisina.html
Hyvä pointti Jussarilta. Lisättäköön tähän sekä totuuden että tasapuolisuuden nimissä sekin, että Neil Cole (usalaisen orgaanisen srk-liikkeen johtohahmoja) mainitsee jossain yhteydessä, miten kotisrk-sanallakin (engl. housechurch) saattaa olla joidenkin mielessä negatiivisia konnotaatioita, tuoden mieleen USA:n liittovaltiota vastustavat tyypit, jotka varastoivat aseita kellareihinsa pahan päivän varalle. :)
Kaikenkaikkiaan se kertoo epäkypsyydestä, jos reagoi termeihin ennakkoluuloisesti ottamatta selvää, mitä kukin niillä itse tarkoittaa. Esim. joku tarkoittaa perisynnillä ihan eri asiaa kuin joku toinen.
Mutta termien käyttäjän on viisasta ottaa huomioon kohtuuden rajoissa tämä asia kuulijoissa ja lukijoissa.
Kari Kngshrj
Post a Comment